Venäläisistä ja ulkomaalaisista

Thursday, 12. February 2009     2 comment(s)

Asuin Moskovassa kesällä 2004 ja yhtenä aamuna rappukäytävään oveni viereen oli ilmestynyt venäjänkielinen teksti: Venäjä venäläisille. Siitä eteenpäin kolkot rappukäytävät tuntuivat vielä kolkommilta.

Kaikki Venäjällä matkustaneet tietävät erinomaisen hyvin, kuinka tärkeää tavallisille venäläisille on se, mitä ulkomaalaiset ajattelevat heidän maastaan. Tämä tulee varsin hyvin esille kun ollaan Moskovan ja Pietarin ulkopuolella, jossa turistien määrät on vähäisempiä. Viime viikon perjantaina BBC julkaisi tutkimuksen, jossa vuosittain tilastoidaan eri maiden asukkaiden mielikuvat 16 eri maasta. Tilaston mukaan sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten mielikuvat Venäjästä ovat huonontuneet.

Tutkimus tehtiin vuoden 2008 puolella, joten vastaukset on saatu ennen Venäjän ja Ukrainan välistä kaasukiistaa, mutta silti vain 30 prosenttia vastaajista mieltää Venäjän vaikutuksen maailmassa positiiviseksi. Venäjän toimet Georgian sodan aikana ovat varmasti kuitenkin vaikuttaneet sekä eurooppalaisten että amerikkalaisten mielikuviin Venäjästä.

Ensimmäistä kertaa vuoden 2005 jälkeen Yhdysvallat ohitti Venäjän positiivisella vaikutuksellaan maailmassa, sillä 40 prosenttia pitää Yhdysvaltojen vaikutusta maailmassa positiivisena. Samaan aikaan, jonkinasteista polarisoitumista lännen ja idän mielikuvissa toisistaan on havaittavissa. Siinä missä länsi näkee Venäjän negatiivisemmassa valossa, Venäjällä suhtaudutaan entistä kriittisemmin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.

En ole tullut kysyneeksi amerikkalaisilta tai muilta Venäjällä asuvilta länsimaalaisilta ystäviltäni, onko suhtautuminen heihin jollain tavalla muuttunut viime aikoina. Levada Centerin mukaan vuonna 2007 kuitenkin jo 55 prosenttia kannatti Venäjä venäläisille-ajatusta. On siis selvää, että muukalaisviha Venäjällä on kasvamassa. Ihmisoikeusjuristi Stanislav Markelovin ja freelancertoimittaja Anastasija Baburovan murhia 19. tammikuuta pidetään merkkeinä kasvavasta muukalaisvihasta Venäjällä. Venäjällä useimmiten muukalaisvihan ja rasismin kohteeksi joutuvat Kaukasukselta, Keski-Aasiasta tai Kiinasta työn perässä muuttaneet asukkaat.

Syiden löytäminen Venäjällä kasvavaan muukalaisvihaan ovat moninaiset, sillä niitä voidaan etsiä historiasta, venäläisen identiteetin puuttumisesta ja yrityksestä luoda sellainen, Tšetšenian sodista tai terrorismista. Viime aikoina talouden syvä kriisi ja kasvava työttömyys saattavat johtaa edelleen lisääntyvään rasismiin ja muukalaisvihaan.

Tuona Moskovan kesänä 2004 koin kuitenkin jälleen kerran venäläisten avoimuuden ja sain paljon uusia ystäviä ja tuttavia, mutta teksti rappukäytävässä muistutti minua siitä, etteivät kaikki halunneet ulkomaalaisia kerrostaloonsa.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discussion (2 comments)

12.2.2009, Juhani Harjunharja
 

Näin varmaan on, kuten Minna-Mari Salminen ohessa kirjoittaa.

Kyseenalainen yltiönationalismi ei ole valitettavasti millekään maalle ja kansalle vierasta. Ei se ole meille suomalaisillekaan.

Missä määrin Venäjä olisi tässä asiassa jollain vielä negatiivisemmalla tavalla poikkeus, on taasen asia, jolle ei ole vastaani tullut mitenkään luotettavaa tieteellispohjaista tutkimustietoa. Asennemittauksissakin kun on mietittävää, miten objetiivista ja lähdekriittistä sekin on. BBC on toki arvostettu maailmanluokan uutisoija, mutta mene ja tiedä, onko uutisoinnin tavoitteena aina ja ainoastaan pelkkä tiedon julkistaminen vai voisiko oheen liittyä myös hiukan tiedon ohjaamistakin. Nämä Venäjällä tapahtuneet toimittajien tappamiset kun saattavat antaa tiedonvälittäjille aihetta toimitukselliseen solidaarisuuden osoitukseenkin. En sitä tietenkään sinällään tässä paheksu.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Venäjän kuin muidenkin vastaavia toimittajien murhia ja tappoja kokeneiden maiden on ehdottomasti tutkittava kaikki tapaukset ja pystyttävä saamaan rikolliset kiinni sekä tuomittava heidät kansainväliset oikeusnormit täyttäen.

Toisaalta on ikävää, jos maan muut ei millään tavoin rötöksiin ja vastaaviin osallistuneet kansalaiset saavat noista asennemittauksista oman leimansa. Syyttä suotta. Venäjäkään kun ei ole vain valtio, vaan se on samalla kansalaisyhteiskunta, vaikka sen demokratiakehityksessä on toivomisen varaa. Missäpä maassa ei loppujen lopuksi olisi. Toisissa kuitenkin enemmän kuin toisissa.

Suurin probleema on kuitenkin mielestäni se, miten kansojen keskinäinen sopu ja ymmärrys voisi kehittyä. Ilman että meidän tarvitsee edelleen pönkittää turvallisuuden tunnettamme toisiamme vastaan suunnatuin asein. Miten tästä tuhoisasta kierteestä päästäisiin irti ilman, että tehdään erilaisia "suosiotoptenejä" tyyliin "mepä olemme tässäkin teitä parempia"?

Siinäpä olisi UPI:lla mielestäni yksi tehtävä muiden joukossa.

Juhani Harjunharja
Utsjoki

16.2.2009, Martti Kovala
 

Ei kai Minna-Mari Salminen ole mitenkään yllättynyt venäläisten nationalismista? Muistin virkistämiseksi:
Suurimman osan Neuvostoliiton historiaa suomalaisen syntyperän paljastuminen oli Venäjällä hengenvaarallista.
Suomessa taas ongelma on mieluummin yltiökansallisuusvastaisuus. Neuvostoliiton kaaduttua naapuriystävyyspuhe vaihtui rahvaanhallintamenetelmänä monikulttuurisuuspuheeksi, ja sama suomalaisten ruoskiminen jatkui...
Martti Kovala
Oulu

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit