Rehevöityminen: Itämeren ikuinen murheenkryyni?

Wednesday, 25. March 2009     0 comment(s)
Mia Pihlajamäki
Researcher – PROBALT project
International Politics of Natural Resources and the Environment research programme
Itämeren tila on huono. Se on jopa niin huono, että merta pidetään yhtenä maailman saastuneimmista. Itämeri on ainutlaatuinen murtovesialue, joka fysiologisten ominaisuuksiensa johdosta on poikkeuksellisen herkkä ulkoisille rasitteille. Tällaisia ovat muun muassa ylikalastus, tulokaslajit, rehevöityminen, laivaliikenne, mereen päätyvät ympäristömyrkyt, jätteet ja saasteet, sekä ilmastonmuutos. Lukuisista yrityksistä huolimatta emme ole onnistuneet parantamaan meren tilaa riittävästi.

Vakavin Itämeren ongelmista on rehevöityminen, joka on seurausta haja- ja pistelähteistä peräisin olevasta ravinnekuormituksesta, ja aiheuttaa voimakkaita leväkukintoja, hapettomuutta merenpohjan syvänteissä, sekä muutoksia eliöstöissä. Esimerkkejä hajakuormituksesta ovat maa- ja metsätalous, sekä haja-asutus. Pistekuormituksen lähteiksi luetaan muun muassa teollisuus, yhdyskunnat, vedenpuhdistamot ja kalankasvatus. Näiden lisäksi merkittävä ravinnekuormituksen lähde on ilmaperäinen laskeuma. Maalta mereen päätyvä ravinnekuormitus on peräisin laajalta valuma-alueelta, minkä lisäksi ilmaperäisestä laskeumasta lähes puolet kulkeutuu valuma-alueen ulkopuolelta. Tämän johdosta on edelleen tärkeää panostaa Itämeren suojeluun sekä kansallisilla, alueellisella, että kansainvälisellä tasolla.

Euroopan unionin asema Itämeren suojelupolitiikassa on vahvistunut unionin laajenemisen myötä. Venäjä on ainoa Itämeren rannikkovaltio, johon eivät vaikuta EU:n asettamat poliittiset ohjauskeinot, kuten EU:n meristrategia, meripolitiikka, ja yhteiset kalastus- ja maatalouspolitiikka (CFP ja CAP). Alkukesästä 2009 julkaistaan myös ensimmäinen EU:n Itämeri-strategia.

Alueellisella tasolla Itämeren suojelusta vastaa Helsinki-komissio (HELCOM), jonka koordinoimana kaikki valuma-alueen rannikkovaltiot allekirjoittivat ensimmäisen Itämeren suojelusopimuksen vuonna 1974. Uusi ja laajempi suojelusopimus laadittiin Rion biodiversiteettisopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 1992. HELCOMin suojelutyön ansiosta pistelähteiden typpi- ja fosfaattipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti, mutta merkittäviä hajakuormituksen lisävähennyksiä on saavutettava, jotta Itämeren tila voi parantua. Saavuttaakseen tarvittavat lisävähennykset, HELCOM julkaisi vuonna 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman.

Suomessa puolestaan julkaistiin vuonna 2002 Suomen Itämeren suojeluohjelma, jonka päätavoitteena oli vähentää Itämeren typpi- ja fosforikuormitusta noin 50 % 1990-luvun alkupuolen luvuista. Kesällä 2008 ympäristöjärjestö WWF julkaisi Suomen Itämeren suojeluohjelman toteutusta rehevöitymisen torjunnassa arvioivan raportin. Raportissa todetaan, että ravintokuormituksen vähentäminen eri sektoreilla jäi tavoitteistaan kaikilla muilla sektoreilla, paitsi kalankasvatuksessa.

Suojeluohjelmassa määriteltyjen suojelutoimien toteutustavoitteisiin ei päästy. Esimerkiksi maatalouden ravinnekuormituksen vähentämiseksi suojeluohjelmassa asetettiin tavoitteeksi perustaa 40 000 hehtaaria suojavyöhykkeitä, ja 20 000 hehtaaria kosteikkoja, mutta vain 11 % ja 0,5 % näistä tavoitteista toteutettiin ohjelmakaudella.

Itämeren rehevöitymisestä ja suojelusta on olemassa paljon luonnontieteellistä tietoa. Lisäksi monet kansainväliset, alueelliset ja kansalliset suojeluohjelmat ja -toimenpiteet osoittavat, että Itämeren ongelmista ollaan hyvin tietoisia. Siitä huolimatta, olemassa olevat suojelutoimet eivät ole riittävissä määrin onnistuneet nujertamaan Itämeren rehevöitymistä. Mikä estää tieteellisen tiedon välittymisen tehokkaiksi suojelutoimenpiteiksi?

Ulkopoliittisessa instituutissa alkoi maaliskuun alusta kolmivuotinen tutkimushanke, PROBALT, joka pyrkii muun muassa selvittämään Itämeren suojelun yhteiskunnallisia reunaehtoja. Hankkeen ajatuksena on, että sosio-ekonomiset, institutionaaliset, poliittiset ja kulttuurilliset reunaehdot ovat esteenä tehokkaammalle Itämeren suojelulle. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa näitä Itämeren rehevöitymisen torjunnan reunaehtoja kaikissa Itämeren rannikkovaltiossa, alueellisella tasolla sekä Euroopan unionin tasolla.

Lisätietoja UPIn PROBALT-hankkeesta ja sen tavoitteista:
http://www.upi-fiia.fi/fi/program/2/29/


Kuva: Merimaisema Suomenlinnasta länteen 24.9.2008. Lähde: "DreferComm", Wikimedia Commons.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit