Yhteiskuntatieteellisten tutkimustulosten käyttö päätöksenteossa - mikä mättää?

Friday, 5. September 2008     2 comment(s)
Pia Alilonttinen
Research Assistant

Tutkimustulosten käyttö päätöksenteossa on aina ollut itsestäänselvyys luonnontieteissä. Yhteiskuntatieteissä asiasta alettiin keskustella Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Yhteiskuntatieteellisen tutkimustiedon käyttö päätöksentekoprosesseissa on aina ollut monimutkainen asia, mutta ulkopolitiikan kohdalla asia on vieläkin monisyisempi.

Ulkopoliittinen instituutti järjesti äskettäin seminaarin EU-tutkimuksen käytöstä Suomessa. Esiin nousi selkeästi tutkijoiden ja päätöksentekijöiden yhteisöt, mutta yllättävää oli se, että asiaan liittyvät ongelmat eivät niinkään olleet näiden kahden yhteisön välisiä, vaan pikemminkin ryhmien sisäisiä.

Tutkijayhteisö toi esiin akateemisen ja politiikkaan orientoituneen (policy oriented) tutkimuksen liittyvän dilemman; tutkijoilta odotetaan joskus enemmän jälkimmäistä, mutta samalla tutkimuksen rahoitusperusteet määräytyvät yksinomaan akateemisten ansioiden mukaisesti. Luonnontieteiden kohdalla eroja kutsuttaisiin perustutkimukseksi ja soveltavaksi tutkimukseksi. Miksi kummassa yhteiskuntatieteissä on sitten niin vaikeaa tehdä soveltavaa tutkimusta?

Päätöksentekijät eivät puolestaan taas aina ole yhtä mieltä siitä, tulisiko ulkopolitiikkaan liittyviä tutkimuksia käyttää päätöksiä tehtäessä. Usein tutkimuksia käytetään sen mukaan, minkälaisia tuloksia tarvitaan. Tällöin tutkimus toimii myös lobbaamisen välineenä.

Asiaan liittyvissä julkaisuissa ja artikkeleissa puhutaan lähes aina tutkijoiden ja päätöksentekijöiden välillä olevasta kuilusta. En kuitenkaan usko että se syvin kuilu vallitsee näiden ryhmien välillä, vaan ryhmien sisällä olevat eri näkemykset vaikuttavat vielä enemmän tutkimustiedon käytettävyyteen. Kuilun sijasta tulisi siis keskittyä näihin kahteen yhteisöön ja niiden sisällä vaikuttaviin ongelmiin.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discussion (2 comments)

6.9.2008, Peter Ekholm
 

Hyvä repäisy. Suomessa on huima arvostus akateemiselle tutkimukselle ja titteleille. Mitä enemmän sinulla on alaviitteitä, sitä itsenäisempi ajattelija olet. Ulkoasiainhallinnossa on paljon fiksuja ajattelijoita, jotka ovat vain kandeja. Eihän kandin mielipide ole mitään tohtorin rinnalla.

Toinen asia on se, kykenevätkö päättäjät lukemaan tutkimuksia tai kykenevätkö tutkijat kirjoittamaan ymmärrettävästi ilman käsitekummallisuuksia, entistä useammin anglosta johdatettuja.

Olen havainnoinut, että suuri osa tutkijoista haluaa olla tutkijoita, mutta nedia hakee mielipiteitä, joiden vakuudeksi tulee tutkijatitteli.

11.9.2008, Johanna Valenius
 

Peter Ekholm toi esille tärkeän asian; kykenevätkö tutkijat kirjoittamaan - ja puhumaan - ymmärrettävästi. Pidän akateemisen tutkimuksen ja policy relevantin tutkimuksen erottamista toisistaan hieman keinotekoisena. Kyseessähän ovat samat tutkimustulokset, mutta eri yleisöt ja tämän seurauksena erilaiset tavat kirjoittaa. Tutkijan ammattitaitoon pitäisi kuulua kyky tuoda tutkimustuloksensa esille ymmärrettävässä muodossa erilaisilla foorumeilla.

Yhtenä ongelmana on tutkijakoulutuksen luonne. Väitöskirja on opinnäytetyö, jota arvioidaan tietyin akateemisin kriteerein. Sitä tehdessä oppii tietynlaisen tavan kirjoittaa ja myöhemmin voi olla vaikeaa oppia toisenlainen tapa.

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit