EU-änkyröiden kampanjakatsaus

Friday, 5. June 2009     0 comment(s)
Tiia Lehtonen
Researcher - The European Union research programme

Meneillään oleva globaali finanssikriisi ja siitä seurannut yleinen talousahdinko ja epäsuotuisa työttömyyskehitys ovat nostaneet kansallismielisyyttä Euroopan laajuisesti. Tämä tosiasia on vaikuttanut vääjäämättä populistisella ideologialla kampanjaansa eteenpäin luotsanneiden puolueiden kannatuslukuihin – positiivisesti. Tällä hetkellä näyttää yhä siltä, että EU on saamassa historiansa euroskeptisimmän parlamentin. Positiivisena sitä voidaan pitää ainakin yhdestä syystä: EU-kriittisten äänestäjien äkkilähtö vaaliuurnille saattaa nostaa äänestysprosenttia pelätyistä katastrofilukemista ja tulla siinä samalla vahvistaneeksi koko EU-nimisen projektin legitimiteettiä.

Unionin laajuisesti tarkasteltuna niin kutsutut euroänkyrät eli integraation fanaattisimmat vastustajat eivät ole kuitenkaan pystyneet järjestäytymään vaaleja ajatellen yhtä tehokkaasti, mitä alkuvuodesta oli vielä syytä odottaa, vaikka kannatusluvut keikkuvat ainakin Suomessa edelleen ihan kiitettävissä lukemissa. EU-kriittisyyden eräänlaisen äänitorven eli irlantilaisen Libertas-liikkeen oli johtohahmoineen tarkoitus kanavoida kirjaimellisesti koko talouskriisin mukanaan tuoma EU-vastaisuus ääniksi Euroopan parlamenttivaaleissa, mutta edessä on ainakin kaksi kriittisten liikkeiden sekä sisäiseen että keskinäiseen hajontaan liittyvää ongelmaa. Ensinnäkään kaikkien jäsenmaiden EU- ja integraatiovastaiset puolueet eivät ole järjestelmällisesti kokeneet Libertasin viestiä kaikilta osin yhteensopivaksi omien poliittisten linjaustensa kanssa ja toiseksi koko populismilla ratsastaminen on alkanut viime metreillä näyttää maasta riippumatta yhä epämääräisemmältä, harmaammalta ja hatarammalta vaihtoehdolta. Näin ollen EU-skeptisten puolueliittojen luominen jäsenmaiden kesken on jäänyt selvästi odotettua vaisummaksi, emmekä tiedä vielä myöskään sitä, syntyykö parlamenttiin varsinaista uutta euroskeptistä puolueryhmää. Sääntöjen mukaan uuden poliittisen ryhmän perustaminen vaatii ainakin 25 edustajaa seitsemästä maasta, eikä näiden ehtojen täyttymisestä ole vielä täydellistä varmuutta.

Mikäli omaa ryhmää ei saada rakennettua ja yksittäiset vastarannankiiskit tulevat sijoittuneeksi hajanaisesti muihin puolueryhmiin, ei heidän todellisista vaikutusmahdollisuuksista voida myöskään tietää. Täällä kotimaassa perussuomalaisten läpimeno näyttää edelleen lähes kirkossa kuulutetulta, mutta ongelmaksi koetaan esimerkiksi juuri se, etteivät he ole vielä pystyneet valitsemaan tai osoittamaan tulevaa parlamenttiryhmäänsä. Perussuomalaiset ovat lupautuneet aloittamaan yhteistyöneuvottelut Libertasin kanssa heti kun vaalit on käyty.

Libertasin vaalislogan ”Kyllä Euroopalle ja EU:lle – ei EU:n byrokratialle ja ylikansalliselle päätöksenteolle” sisältää valitettavasti lievän sisäisen ristiriidan siinä missä perussuomalaisten vastaava ”Vähemmän mutta parempaa EU:ta” on muuten vain epämääräinen. Minkälainen (tai kuinka demokraattinen) tällainen eurooppalainen hallintojärjestelmä sitten oikein olisikaan? Voisikohan vaikkapa perussuomalaisten puheenjohtaja dekonstruoida Libertasin hengenheimolaisena lopputöikseen nämä tavoitteet ymmärrettävään muotoon?

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit