Suomen edustustot ulkomailla: olikohan meillä siinä jokin politiikka?

Wednesday, 16. September 2009     0 comment(s)
Hanna Ojanen
Visiting Researcher - The European Union research programme

Aamun radiouutisissa kerrottiin Ruotsin tarjonneen Norjalle ja Suomelle mahdollisuutta tulla mukaan kolmen maan yhteiseen lähetystöön Bagdadissa. Ulkoministeriön mukaan tämä voisi olla taloudellisesti järkevää.

Toki diplomatiassa ja ulkopolitiikassa on taloudestakin kysymys. Taloudelliset perusteet tulevat varmasti myös ensimmäisinä mieleen, kun on jokin päätös tehtävä, ja kun pitäisi valita, mennäänkö mukaan vai jätetäänkö menemättä.

Tässä kysymyksessä näyttäisi kuitenkin olevan tilaisuus käyttää muitakin perusteita kuin kustannuslaskelmia. Suomella voisi jopa olla ihan oikea lähetystöpolitiikka, tai sellainen voisi olla tekeillä, ja Bagdadin-päätöstä voitaisiin perustella myös kaukonäköisemmillä linjauksilla sen suhteen, miten Suomen ulkomaanedustuksen halutaan tulevaisuudessa kehittyvän. Aineksia tällaiseen politiikkaan on viime aikoina tullut sekä pohjoismaista että EU:sta.

Vasta keväällä pohjoismaiden ulkoministerit käsittelivät Thorvald Stoltenbergin ehdotuksia pohjoismaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamiseksi. Yksi ehdotus oli yhteisten edustustojen perustaminen. Stoltenbergin ehdotuksista ei sen koommin ole paljoa kuultu. Unohdettiinko ne? Vai onko Bagdadin-lähetystö nyt ensimmäinen käytännön esimerkki?

Pohjoismaisittain ajatus edustustojen yhteistyöstä ei ole ihan tämänvuotinen, vaan jo Helsingin sopimus pohjoismaisesta yhteistyöstä vuodelta 1962 kehottaa yhteistyöhön ulkoasiainhallinnossa ja edustustoissa. Stoltenbergin ehdotuksessa on myös mielenkiintoinen loppukaneetti. Siinä sanotaan, että ehdotuksen käytännön toteuttaminen voi olla vaikeaa siksi, että EU on samalla kehittämässä omia yhteisedustustojaan.

Eurooppalainen lähetystöpolitiikka onkin murroksessa. Siksikin Suomen oma politiikka voisi nyt olla hieman tietoisempaa ja visioivampaa; aktiivisuus ja esimerkillisyys voisi merkitä myös vahvempaa vaikutusvaltaa EU:ssa.

Perinteisesti ajatellen valtioilla on ollut omat lähetystönsä muissa valtioissa, niin monessa ja niin suuret kuin mihin varat ovat riittäneet ja mitä on pidetty muuten maan ulkopolitiikalle tärkeänä. Nykymaailmassa, erityisesti Euroopassa, ulkopolitiikka on enenevässä määrin yhteistä. Ulkoinen edustautuminenkin on tarkoitus vähitellen yhdistää. Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan komission edustustot ulkomailla muuttuvat unionin edustustoiksi, joissa työskentelee myös jäsenmaiden edustajia. Yhteiset edustustot tukevat unionin yhteistä politiikkaa, mutta siinä samalla myös jäsenvaltioita.

Monien mielestä EU:n yhteisen ulkoasiainhallinnon kehittyminen on hidasta ja epävarmaa. Jos siihen kuitenkin uskotaan, voisi Suomikin pohtia, millainen edustusto EU:lla pitäisi Bagdadissa olla, jotta Suomellekin siitä olisi iloa ja hyötyä, ja miten Suomi siihen voisi itse osallistua. Entä miten sitten pohjoismainen yhteistyö nivotaan eurooppalaiseen? Siinä onkin taas erinomainen politiikkakysymys pohdittavaksi ja vastaisten päätösten perustaksi.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit