Britanniassa konservatiivien populismi ampuu takaisin

Wednesday, 4. November 2009     0 comment(s)
Johanna Nykänen
Research Assistant

Lissabonin sopimuksen eilinen läpimeno Tsekin presidentin Vaclav Klausin allekirjoituksen jälkeen kuitattiin hämmästyttävän pienellä mediahuomiolla. Kyseessä on kuitenkin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kannalta hyvin merkittävä sopimus, jonka pitkittynyt ja kuoppainen hyväksymisprosessi johti poliittiseen kriisiin EU:n tulevaisuudesta ja muodosti tarkkaan seuratun jännitysnäytelmän ympäri Eurooppaa. Muiden EU-maiden ohittaessa tämän historiallisesti merkittävän tapauksen lähinnä sivu-uutisena, Britanniassa se aiheutti huomattavaa sisäpoliittista myllerrystä.

Toby Archer kirjoitti viime viikon blogissaan EU-politiikan mukaantulosta Britannian sisäpolitiikkaan. Eilinen Lissabonin sopimuksen hyväksyminen on hyvä esimerkki tästä – Britannian konservatiivipuoleen oppositiojohtaja David Cameron joutui maansa sisällä tulilinjalle tehtyään ”U-käännöksen” suhteessa lupaukseensa pitää Lissabonin sopimuksesta kansanäänestys jos puolue pääsee ensi vuoden vaaleissa valtaan. Konservatiivipuolueen varjoulkoministeri William Hague kutsui eilistä ”huonoksi päiväksi demokratialle”, mutta edes Haguen kova retoriikka ei auttanut pehmentämään hänen ilmoitustaan, että kansanäänestystä ei Tsekin päätöksen jälkeen tulla enää pitämään.

Cameronin populistinen lupaus kääntyi lopulta häntä vastaan; syytökset valehtelusta ja petturuudesta velloivat koko eilisen päivän saarivaltion julkisessa keskustelussa. Sekä työväenpuolue että laitaoikeisto käyttivät tilannetta välittömästi hyväkseen kalastellakseen irtopisteitä äänestäjiltä kutsuen Cameronia epäluotettavaksi ja varoittaen äänestäjiä hänen ”tyhjistä lupauksistaan”. Cameron yritti käyttää EU-politiikkaa, joka normaalisti on varsin alhaisella prioriteettitasolla Britanniassa, keppihevosena kerätäkseen euroskeptisiä äänestäjiä puolelleen. Kova poliittinen peli ei kuitenkaan kannattanut ja konservatiivipuolue on nyt vaarassa menettää osan puolelleen houkuttelemistaan äänestäjistä, jotka ovat pettyneitä työväenpuolueeseen mutta eivät euroskeptisyyttään lukuun ottamatta tunne kuuluvansa myöskään laitaoikeiston kannattajiin.

Tilanne on huolestuttava ainakin kahdesta syystä. Ensiksi, Cameronin U-käännös saattaa lopulta kuitenkin johtaa pettyneet äänestäjät suoraan Britannian kahden laitaoikeistopuolueen, Britannian kansanpuolueen (BNP) ja itsenäisyyspuolueen (UKIP) syliin, mikä lisäisi edelleen maan laitaoikeiston kasvua. Toiseksi, minimoidakseen U-käännöksestä koituvaa kritiikkiä ja äänestäjäkatoa, Cameron lupaa nyt ottaa erityisen tiukan linjan suhteessa unioniin. Tämä lupaus estää Cameronia tekemästä järkeviäkään myönnytyksiä ja kaventaa näin ollen hänen toimintamahdollisuuksiaan.

EU-kädenväännöstä saattaa sittenkin muodostua, huolimatta hänen yrityksestään juuri päinvastaiseen, yksi Cameronin mahdollisen pääministerikauden hallitsevimmista asioista.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit