Turkin perustuslakikeskustelu ja eurooppalainen déjà vu

Tuesday, 7. September 2010     0 comment(s)
Johanna Nykänen
Research Assistant

Turkissa äänestetään sunnuntaina uudesta perustuslaista. Nykyinen perustuslaki juontaa juurensa vuoden 1980 sotilasvallankaappauksesta, joka tukehdutti maan kansalaisyhteiskunnan, poliittisen toiminnan ja siviilioikeudet seuraaviksi vuosiksi. Useista myöhemmistä muutoksista huolimatta Turkin perustuslaki perustuu edelleen pitkälti sotilasvallankaappauksen aikaiseen versioon, mistä syystä koko perustuslain uusiminen nähdään tarpeellisena. Tärkeimmät kohdat liittyvät perustuslakituomioistuimen toimintaan, ns. tuomarien ja syyttäjien ylimmän hallituksen kokoonpanoon, naisten ja lasten oikeuksiin, oikeusasiamiesmenettelyihin sekä yksityisyydensuojaan.

Keskustelu uudistuksesta käy tällä hetkellä kuumana Turkissa. Vastapuolet ovat jyrkkiä kannassaan – aivan kuten Euroopassa käydyssä debatissa Euroopan unionin perustuslaista. Turkin politiikan normaalit vastakkainasettelut eivät näytä pätevän perustuslakiäänestyksessä. Ei-äänten leirissä on yhtäältä tasavaltalaisia kemalisteja, jotka pitävät uudistuksia askeleena autoritäärisempään ja islamistisempaan suuntaan ja toisaalta kurdiaktivisteja, joiden mukaan uudistukset eivät nosta syrjityn kurdiväestön oikeuksia tarpeeksi.

Tasavaltalaisen argumentin mukaan oikeusjärjestelmää koskevat uudistukset johtaisivat Turkin oikeusjärjestelmän politisoitumiseen ja vallan kolmijaon sortumiseen. Monet tasavaltalaiset pitävät uudistuspakettia pelkkänä valtapuolueen juonena anastaa lisää valtaa itselleen. ”Jos annan ei-äänen, Turkki pelastuu; jos annan kyllä-äänen, Recep [Turkin pääministeri] pelastuu”, lauottiin tasavaltalaisen kansanpuolueen sunnuntaisen vaalitapahtuman yleisössä. Kurdiaktivistien kampanjointi puolestaan ruumiillistuu kurdimieliseen rauha- ja demokratiapuolueeseen, joka kannattaa joko vaaliboikottia tai ei-äänen antamista. Sunnuntaina kurdienemmistöisessä Diyarbakırin kaupungissa pidetyssä vaalitilaisuudessa yli kolmekymmentuhatpäinen yleisö vaati kurdien perusoikeuksien huomioonottamista. Rauha- ja demokratiapuolueen puheenjohtaja Gülten Kışanakin mukaan kurdit haluavat vapautta, rauhaa ja demokratiaa.

Kyllä-äänten leiri koostuu yhtälailla yllättävistä liittolaisista. Valtapuolueen lisäksi perustuslain puolella ovat laitaoikeistolainen kansallinen liike -puolue sekä merkittävä määrä kurdidiasporan vaikuttajia eri puolilla Eurooppaa. Sotilasvallankaappauksen kokeneet, nykyään diasporassa elävät kurdivaikuttajat tukevat uudistuspakettia sillä perusteella, että se avaa tietä muutoksille eikä sen vastustaminen hyödyttäisi Turkin kurdeja millään tavalla. ”Vuoden 1980 perustuslaki kuuluu sotilasjuntalle. Se on fasistinen dokumentti. Se ei tunnusta kurdien tai muiden vähemmistöjen olemassaoloa; se tunnustaa pelkästään kemalistien olemassaolon. Siksi kurdien pitäisi ehdottomasti äänestää kyllä”, Ruotsissa asuva kurdiorganisaation johtaja Aziz Alış sanoo. Myös Euroopan unionissa uudistuspaketti nähdään laajalti positiivisena merkkinä Turkin demokratia- ja modernisaatiokehityksestä. Samaan aikaan unionissa kuitenkin pahoitellaan, että suunnitellut perusoikeusuudistukset eivät mene tarpeeksi pitkälle. Opposition tasavaltalainen kansanpuolue kritisoi EU:ta uudistuspaketin tukemisesta, kutsuen EU:n virkamiehiä ”kuuroiksi”.

Turkin ja Euroopan perustuslakikeskusteluissa kiteytyy molempien poliittisten järjestelmien perimmäinen ongelma: poliittinen legitimiteettivaje. Euroopan unionin byrokratia koettiin etäisenä ja elitistisenä kun taas Turkissa erilaiset historialliset, uskonnolliset ja etniset valtiokäsitykset ovat ristiriidassa keskenään ja aiheuttavat epäluottamusta järjestelmän oikeudenmukaisuutta kohtaan.


Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit