Mitä kuuluu Lissabonin sopimukselle?

Friday, 3. October 2008     0 comment(s)
Pia Alilonttinen
Research Assistant

Lissabonin sopimus allekirjoitettiin 13.12.2007 ja sopimus oli tarkoitus saattaa voimaan 1.1.2009. Tämä oli jo sinänsä kunnianhimoinen tavoite, sillä ainut perussopimus, joka on aikaisemmin ratifioitu alle 13 kuukaudessa, on Rooman sopimus (1957) ja sekin piti ratifioida vain kuudessa maassa.

Irlantilaisten hylättyä Lissabonin sopimuksen 12.6.2008, jäsenmaat päättivät joka tapauksessa jatkaa ratifiointiprosessia, tavoitteena saada loppuun 26:n maan ratifiointiprosessi lokakuun 2008 puoliväliin mennessä. Tämä suunnitelma on nyt epäonnistunut johtuen poliittisista ja lainopillisista ongelmista useissa maissa.

Saksassa ratifiointiprosessi on edennyt vuoden 2005 tapaan: kaikki sujui hyvin kunnes yksittäiset parlamentaarikot vaativat liittovaltion perustuslaillista tuomioistuinta julistamaan prosessin perustuslain vastaiseksi. 2005 tuomioistuin pyysi liittovaltion presidenttiä olemaan allekirjoittamatta sopimusta ennen kuin valitusprosessi olisi päättynyt, ja siten Saksa ei periaatteessa koskaan vuonna 2005 ratifioinut perustuslaillista sopimusta. Nyt siis odotetaan tuomioistuimen päätöstä, jonka pitäisi tulla voimaan vuoden 2008 loppuun mennessä. Monet tuomareista ovat tunnettuja euroskeptikkoja, joten riski sille että Saksa ei pysty jatkamaan ratifiointia on olemassa.

Tsekin tasavalta on Ruotsin lisäksi ainoa maa, jossa parlamentti ei ole vielä ratifioinut sopimusta. Senaatti veti asian huhtikuussa perustuslailliseen tuomioistuimeen, johtuen monista asioista kuten suvereenisuusperiaatteesta. Tuomioistuimella ei puolestaan ole mitään dead linea tai aikataulua päätöksen julistamiseksi. Myös presidentin mielestä koko sopimus on Tsekkien perustuslain vastainen. Tsekeillä on kuitenkin edessään EU-puheenjohtajuus ensi vuoden alusta, joten paineet ratkaisun löytämiseksi ovat kovat.

Puolassa parlamentti ja molemmat kammarit ratifioivat sopimuksen jo huhtikuussa, mutta presidentti ei allekirjoittanut sitä ennen Irlannin kansanäänestystä ja listasi maaliskuisessa puheessaan rutkasti ehtoja koko prosessille. Irlannin kansanäänestyksen jälkeen presidentti ilmoitti että allekirjoittaminen onkin “hyödytöntä”. Tämän jälkeen hän on kuitenkin vakuutellut että Puola ei tule toimimaan esteenä Lissabonin sopimukselle. Tilanne on siis vähintäänkin epäselvä ja Puolan ratifiointia voidaan odottaa aikaisintaan joulukuun Eurooppa-neuvoston jälkeen.

Mitä siis tapahtuu Lissabonin sopimukselle? Heitetäänkö se, ja seitsemän vuoden työ roskiin? Yksi vaihtoehto on todellakin jatkaa Nizzan sopimuksella. Tämä antaisi kuitenkin viestin että EU on kykenemätön uudistamaan itseään. Toinen vaihtoehto on neuvotella sopimus uudelleen. Tämä on ehkä epätodennäköisin vaihtoehto, sillä Irlantilaisten ei-äänen kannattajien vaatimuksia ei ehkä silti pystyttäisi toteuttamaan (mm. komissaarien valinta suoralla vaalilla). Kolmas vaihtoehto on jättää Irlanti jälkeen. Käytännössä se merkitsisi Irlannin eroa EU:sta.

Neljäs vaihtoehto on vahvistaa ydin-Eurooppaa. Tämä on jo osaksi toteutunut Euron ja Schengenin myötä. Yhteistyötä on yhä mahdollista tiivistää esim. lainsäädännön ja poliisiyhteistyön alueilla. Viimeinen vaihtoehto on pyrkiä pelastamaan Lissabonin sopimus. Tämä tarkoittaisi toisen Irlannin kansanäänestyksen järjestämistä todennäköisesti marraskuussa 2009. Kuitenkin jäljelle jää muut edellä mainitut maat joissa ratifiointi ei ole itsestäänselvyys.

Irlannista opimme vähintään sen, että ensi kerralla äänestäjiltä tulisi kysyä “Lissabon vai Nizza?” Tämä kuvaa realistisemmin todellisuutta, ja kyllä-ei-vaalikampanjasta saadaan kyllä-kyllä-kampanja. Koko prosessista opimme sen, että seuraava sopimus tulisi olla 2-3 sivun perustuslaki Yhdysvaltojen perustuslakia heijastaen ja siitä voitaisiin järjestää koko Euroopan laajuinen kansanäänestys. Tämä myös kohottaisi Eurooppalaista yhteishenkeä jos mikään.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit