Cancúnin lopputunnelmat

Wednesday, 15. December 2010     0 comment(s)
Antto Vihma
Senior Research Fellow - The Global Security Research Programme

Cancúnin ilmastokokouksesta muodostui isäntämaan ja puheenjohtajan Meksikon diplomaattinen voimannäyte. Kokous on ohi ja univelat maksettu – alla vielä sekalaisia huomioita toiselta neuvotteluviikolta.

Meksikon taktinen huippusuoritus. Meksikon korkeimman poliittisen tason diplomatia onnistui saamaan hiljaiseksi aina arvaamattoman lähinaapurin, Venezuelan Hugo Chavezin. Toiseksi, isäntämaa valjasti kaksi huippudiplomaattiaan sekä ulkoministeri Patricia Espinosan pitämään läkähdyttävän määrän avoimia kokouksia ja konsultaatioita. Näin voitettiin pienten kehitysmaiden luottamus. Useat vähäväkiset kehitysmaat ovat syystäkin kokeneet tulleensa sivuutetuiksi aiemmissa ilmastokokouksissa – ja nämä tuntemukset ovat olleet hyödyllistä polttoainetta kehitysmaablokin radikaaleille aineksille. Meksikon kova työ palkittiin sillä, että puheenjohtaja sai epävirallisen hyväksynnän käyttää ministeritason informaaleja istuntoja vaikeimpien kiistakysymyksien ratkaisemiseen, sekä jyräämään loppukokouksessa yksin jääneen Bolivian protestit.

Yllättävän painava paketti. Ennen ministeritason loppurutistusta, niin kutsuttujen ”50 ministerin kokouksien” sarjaa, näytti Cancúnin tulokseksi kaavaillun ”tasapainoisen paketin” sisältö jäävän minimaaliseksi. Käytävillä puhuttiin erilaisista b-suunnitelmista; voitaisiinko trooppisen metsäkadon rahoitusmekanismin avulla pelastaa isäntämaan kasvot? Vai käveleekö Yhdysvallat ulos jos pakettia ei saada kasaan? Onneksi näin ei käynyt. Tärkeimmät tulokset olivat päätös siitä, miten tulevaa ilmastorahastoa hallitaan sekä päätös siitä, minkälaiset suuntaviivat ohjaavat nousevien talouksien ilmastopolitiikan kansainvälistä läpinäkyvyyttä. Näistä vaikeista kiistakysymyksistä olisi hyvin voitu taistella vielä vuosia.

Bolivia jäi eristyksiin. Presidentti Evo Moralesin ekomarxilaiset fantasiat eivät loppumetreillä saaneet lähes minkäänlaista vastakaikua kehitysmaaryhmän sisällä. Päätöskokouksessa Bolivian YK-lähettiläs Pablo Solon pyrki vetoamaan Afrikkaan ja pieniin saarivaltioihin, mutta konkreettista tukea ei herunut edes lähimmiltä poliittisilta liittolaisilta ALBA-mailta. Bolivian protestin perusteet - kuten nykyisten päästövähennysten riittämätön taso - ovat triviaalisti totta, mutta asettuvat poliittisesti öljynviejämaiden linjalle kansainvälistä ilmastoyhteistyötä vastustamaan. Saudi Arabia ilmaisi sympatiansa Bolivian vastalauseita kohtaan, mutta kokeneena kettuna ymmärsi pelin menetetyksi eikä lähtenyt tosissaan yrittämään Cancúnin paketin kaatamista.

Jairam-show saapui kaupunkiin. Eräs Cancúnin edistysaskelien tärkeimpiä taustapiruja oli epäilemättä Intian ympäristöministeri Jairam Ramesh. Kovapintainen Delhin showmies viihdytti toimittajia ja hurmasi delegaatteja, mutta mikä tärkeintä, toi myös konkreettisia aloitteita pöytään. Paljolti Rameshin vaikutusvallan ja neuvottelutaitojen ansiosta nousevien talouksien BASIC-ryhmä sopi ilmastopolitiikkansa raportoinnista ja läpinäkyvyydestä. Myös muut neuvottelukohdat kuten teknologian siirto sekä yhteinen vision hyötyivät energisen intialaisministerin panoksesta.

Taputtava kongressi. Milloinkaan ympäristödiplomatian historiassa ei ole nähty yhtä paljon seisovia suosionosoituksia kuin Cancúnin kokouksen viimeisinä päivinä. Näiden aplodien tarkoituksena oli ilmaista tukea puheenjohtaja Espinosalle ja näin poistaa jarruttavien maiden pakasta ”epädemokraattinen prosessi” –kortin käyttömahdollisuus. Juuri ennen viimeisen tekstiversion esittelemistä nähtiin usean minuutin mittainen taputusmyrsky, joka sai Espinosan silmin nähden liikuttuneeksi. Hieno ele kerran käytettynä – monet kokousveteraanit toivovat kuitenkin ettei tapa jää elämään. Olisi aavistuksen kornia nousta taputtamaan ensi vuoden teknisemmissä väännöissä kuten kesäkuisissa SB-ryhmien istunnoissa Bonnissa.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit