Zubkovin musta salkku

Friday, 18. March 2011     0 comment(s)
Katri Pynnöniemi
Senior Research Fellow - The EU's Eastern Neighbourhood and Russia research programme

Tutkijat Glifford Gaddy ja Barry Ickes väittävät tietävänsä miten Putinin on onnistunut säilyttää valtansa senkin jälkeen kun hän luopui presidentin tehtävistä.

Amerikkalaiset tutkijat Glifford Gaddy ja Barry Ickes esittävät vuonna 2010 julkaistussa artikkelissaan (kirjassa Iikka, Korhonen ja Laura Solanko (toim.) From Soviet Plans to Russian Reality, WSOYpro2010) selitysmallin siitä miten Putinin valta toimii. Heidän mallinsa on samansuuntainen aiemmin esitettyjen teorioiden kanssa, mutta täydentää niitä mielenkiintoisella tavalla.

Tutkijoiden esittämän selitysmallin lähtökohtana on Venäjällä 1990-luvulla vallinnut anarkian tila, jossa kaikki keinot olivat sallittuja omistuksen tai muun valta-aseman saavuttamiseksi. Lopulta kukaan johtavista oligarkeista ei tuntenut olevansa turvassa. Ratkaistakseen tämän turvallisuusdilemman oligarkit tarvitsivat jonkun, joka riisuisi samanaikaisesti kaikki ”aseista”. Tarvittiin siis välittäjä, joka olisi varmasti puolueeton ja riittävän voimakas toimiakseen sopimuksen vaatimalla tavalla.

Tässä kohtaa kuvaan tulee Putin. Tai oikeastaan Anatoli Tshubais, jonka ensimmäinen suunnitelma tilanteen ratkaisemiseksi epäonnistuu ja on aika ottaa suunnitelma B käyttöön. Sen johdosta Putin ja Kudrin saapuvat Moskovaan ja Putin aloittaa presidentinhallinnon ”päähallintokomissiota” (Главное контрольное управление, GKU) hyväksikäyttäen suunnitelman toimeenpanon. Sen tärkeimpänä päämääränä on kerätä tietoa oligarkien taloudellisista toimista ja luoda monopoli, jonka avulla tätä tietoa voidaan tarvittaessa käyttää informaatioaseena heitä itseään vastaan. Operaatio huipentuu marraskuussa 2001 Venäjän finanssivalvontaviraston (Федеральной службы по финансовому мониторингу) perustamiseen, jonka johtoon tulee Putinin lähipiiriin kuuluva Viktor Zubkov. Juuri Zubkovin haltuun annetaan valtaa symboloiva ”musta salkku”, jonka tutkijat väittävät olevan hänellä edelleen.

Kaiken keskiössä on siis Zubkovin ”musta salkku” ja sen sisältämät tiedot. Valtiotoimijan viralliseksi osuudeksi jää muodollinen tuomionjulistus. Toisin sanoen, Putinin valta suhteessa oligarkeihin on epävirallista – se ei perustu tiettyyn valta-asemaan eikä siten ole myöskään johdettavissa silovikien noususta Venäjän politiikan kärkeen. Näin hän voi jatkaa tasapainottajan roolissaan myös virallisen valta-aseman vaihtuessa presidentistä pääministeriksi.

Tutkijoiden esittämän selitysmallin kiinnostavuus on juuri sen tavassa asettaa tieto ja sen käyttö Venäjän politiikan keskiöön. Mutta lukijaa jää askarruttamaan siihen sisäänrakennettu ajatus tiedosta ja sen hallinnasta. Eikö tässä käy vähän niin, että Venäjän ”mystinen sielu” ja siitä johdetut vaikeudet maan politiikan ymmärtämisessä korvataan astetta arkipäiväisemmällä, mutta edelleen yhtä salaperäisellä idealla ”tiedosta”, jota symboloi Zubkovin musta laukku?
Heidän johtopäätöksensä, jonka mukaan Putin on monopolinsa ansiosta jatkossakin korvaamaton, vaikuttaa sekin hieman hätäiseltä.

Viitteitä monopolin murtumisesta on jo nähtävissä vai mitä muuta pitäisi ajatella bloggari Navalnysta ja hänen aloittamastaan riippumattomasta ja julkisesta tutkinnasta, joka kohdistuu korruptioon mm. valtionhallinnon kilpailutusten yhteydessä. Toinen huomionarvoinen seikka on Presidentti Medvedevin tämän vuoden tammikuussa allekirjoittama ukaasi, jolla Alekander Bastrykhinin luotsaamalle ”Venäjän tutkimuskomitealle” (
Следственный комитет Российской Федерации) on annettu laajat toimivaltuudet toteuttaa itsenäisesti erilaisia rikosoikeudellisia tutkimuksia. Onko finanssivalvonvirasto siis saamassa kilpailijan vai kiikuttaako Bastrykhin tietonsa sinne Zubkovin mustaan salkkuun?

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit