Perm: neuvostoaikojen suljetusta kaupungista Uralin Bilbaoksi?

Monday, 23. September 2013     0 comment(s)
Katri Pynnöniemi
Senior Research Fellow - The EU's Eastern Neighbourhood and Russia research programme

Permin alueen poliittiset valtasuhteet piirtyvät selvärajaisesti kaupunkimaisemaan. Säästöpankkia vastapäätä sijaitsee miesten klubi. Neuvostoajalta peräisin olevan aluehallintorakennuksen edestä avautuu joutomaa. Rakennuksen takapihaa koristavat tarpeettomiksi julistetut taideteokset. Alueen varsinaisten vallankäyttäjien, öljy-yhtiö Lukoilin ja kaasumonopoli Gazpromin logot ovat levittäytyneet kaikkialle: toimistorakennusten katoille, bensa-asemille, ja urheilupuseroiden rinnuksiin.

Poliittisen diskurssin tasolla nämä vastakohdat näyttäytyvät katkoksina, keskeisten käsitteiden uudelleenmäärittelyinä sekä yhteisenä tarinana niinsanotusta Permin dialogista.

Permin dialogi on poliitikkojen, tutkijoiden ja kansalaisaktivistien kertoma positiivinen tarina kaupungista, jossa yhteistyö kansalaisaktivistien ja hallintoviranomaisten välillä on mutkatonta ja arkipäiväistä. Sen yhtenä osoituksena Permissä toimiva kansalaisjärjestö on onnistunut ensimmäisenä järjestönä Venäjällä lakiteitse osoittamaan, ettei se ole ”ulkomainen agentti”. Järjestön toiminta on siis virallisestikin todettu ei-poliittiseksi, vaikka sen agenda on hyvin lähellä oppositiopoliitikko Aleksei Navalnin hankkeita. Mutta Permissä kansalaisaktiivisuudella ei politikoida.

Positiiviseen kuvaan tulee säröjä kun puhe kääntyy alueen ”strategisiin teollisuudenaloihin”. Permin alueen kauppakamarin edustajan mukaan enää ei ole mielekästä puhua ”strategisesta teollisuudesta”, koska neuvostoaikana valtion erityisessä suojeluksessa olleet teollisuudenalat on yksityistetty. Sen myötä alueelta on hävinnyt strateginen ohjausvalta suhteessa näihin yrityksiin. Kauppakamarissa puhutaankin mieluummin Permin alueen ”merkittävistä teollisuudenaloista”, kuten koneenrakennuksesta, lentokoneteollisuudesta, kemianteollisuudesta ja metsäteollisuudesta. Viimeksi mainitun suhteen Permissä suunnitellaan jalostusasteen nostoa samaan aikaan kun kiinalaiset investoijat hamuavat alueen raaka-ainevaroja. Tätä tarkoitusta varten Kiina haluaa investoida Belkomur-rautatien rakentamiseen Permistä Komin kautta Arkangeliin. Moneen kertaan kannattamattomaksi todettu hanke on ehkä saamassa vielä yhden tilaisuuden.

”Strategian” toteuttamisen sijaan Permissä, kuten monilla muillakin Venäjän alueilla, vaihdetaan palveluksia. Paikallislehden mukaan Permin alueen ensi vuoden (2014) budjetti on 14 miljardia ruplaa (noin 327 miljoonaa euroa) miinuksella. Tilanne on johtamassa siihen, että aluebudjetista suunniteltuja investointeja ja sosiaalisektorin etuuksia joudutaan leikkaamaan. Samaan aikaan alueen suurimmat yhtiöt Lukoil, Gazprom ja Uralkali tullevat säilyttämään verohelpotuksensa. Alue jää ilman verotuloja ja niiden mahdollistamaa valinnanvapautta. Sen sijaan yhtiöt rahoittavat valitsemiaan ”sosiaalisia projekteja” ja alueellisia investointikohteita (Zvezda Perm 19.9.2013). Tätä taustaa vasten Permin Dialogi vaikuttaa tyhjältä puheelta.

On kuitenkin yksi asia, josta poliitikot ja asiantuntijat mieluummin vaikenisivat kokonaan. Permin alueen sotateollisuuden nykytilasta puhutaan kiertoilmauksin ja varovasti. Keskustelun aloittaa muistutus siitä, ettei ole kauaakaan niistä ajoista, jolloin Permistä ei tiedetty ulkomailla mitään. Nyt kaupunkiin on vapaa pääsy ja ajat ovat muuttuneet. Sotateollisuus on merkittävästi pienempi tekijä alueen taloudessa kuin aikaisemmin. Kuinka paljon pienempi, sitä emme saa tietää. Muutosdynamiikan kaksi tärkeintä tekijää sentään osoitetaan: suunta on ollut 1990-luvulta lähtien alaspäin, mutta nyt sotateollisuuden tilauksista maksetaan hyvin ja ajallaan.

Paikallislehtiä lukemalla selviää, että positiivinen käänne on tapahtunut aivan hiljattain. Vuonna 2011 Venäjän puolustusministeriö jätti paikallisen suurtyöllistäjän Motovilihinskie zavodin (M3) pulaan ilmoittamalla, että sen valmistamat tuotteet olivat liian kalliita ja teknisesti kelvottomia. Puolustusministeri Anatoli Serdjukovin erottamisen jälkeen tämä päätös on monien muiden päätösten tavoin otettu uudelleen tarkasteluun. Lehtitietojen mukaan viiden miljardin ruplan (noin 117 miljoonan euron) arvoinen sopimus puolustusministeriön ja M3:n välillä tullaan solmimaan lokakuussa 2013. Rosoboronexport on aikeissa kasvattaa omistustaan yhtiössä (nyt 25 %).Tämä tapahtuu todennäköisesti yksityisten sijoittajien kustannuksella, joilla tällä hetkellä on 35 prosentin osuus yhtiön osakekannasta (Permskii Obozrevatel No. 37 (638), 14.9.2013).

Permiläisten politiikantutkijoiden mukaan nykyinen aluejohto välttää asioiden politisoitumista ja suuriin projekteihin liittyviä konflikteja. Permin dialogi kätkeekin sisäänsä syvän juovan niiden välillä, joiden mielestä alueen edellinen kuvernööri, Oleg Tširkunov, oli kelpo mies, jonka pyrkimyksenä oli herätellä permiläisiä ja saada heidät tuntemaan itsensä normaalin eurooppalaisen kaupungin asukkaiksi. Nykyisen johtajan, Viktor Basarginin, puolestapuhujat taas näkevät Tširkunovin projektit suuruudenhulluna tuhlauksena hyödyttömiin hankkeisiin. Konfliktin keskiössä on hieman yllättäen Tširkunovin aikana aloitettu ”kulttuurivallankumous”.

Kulttuurisen heräämisen areena on Permin modernin taiteen museo,joka perustettiin vuonna 2008 moskovalaisen galleristin ja poliittisen aktivistin Marat Gelmanin johdolla. Vuosien 2010–2011 aikana Permissä toteutettiin useita projekteja, joiden yhteinen nimittäjä oli pyrkimys tuoda moderni taide koko kansan keskuuteen.Kaupungin keskeisille paikoille tuotiin taideteoksia, jotka herättivät kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Paraikaa museossa on venäläisen nykytaiteen tuntemattoman suuruuden, Juri Nikiforovin ensimmäinen yksityisnäyttely sekä hollantilaisten taiteilijoiden video- ja valokuvateoksia, joissa käsitellään mm. Venäjän suljettujen kaupunkien asukkaiden identiteettiä.

Vuonna 2012 Permissä tapahtuneen vallanvaihdon jälkeen museo on ajautunut skandaalista toiseen. Museolla on nyt kaksi entistä johtajaa, jotka molemmat erotettiin poliittisen kohun saattelemana. Parhaillaan kiistellään siitä, pitäisikö eri puolelle kaupunkia sirotellut taideteokset siirtää yhteen paikkaan. Entiseen jokilaivaliikenteen asemarakennukseen perustetun museon tulevaisuus on sekin vaaka-laudalla. Aluehallinto on ilmoittanut aloittavansa museorakennuksen peruskorjauksen, eikä museolle ole luvattu automaattisesti oikeutta palata entisiin tiloihin. On hyvin mahdollista, että Venäjän ensimmäinen Pietarin ja Moskovan ulkopuolella sijainnut ja valtion varoin kustannettu modernin taiteen museo lopettaa vähin äänin toimintansa.

Perm ei ole aivan mikä tahansa venäläinen paikkakunta, mutta alueen muutosdynamiikkaa kuvaa erinomaisesti koko Venäjän haasteita.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että maan on uudistuttava. On aktiivisesti opeteltava pois neuvostoaikaisista käytännöistä ja vahvistettava kykyä reagoida globalisaation haasteisiin. Tiedetään myös, että tehtävässä onnistuminen edellyttää aidon dialogin muodostamista Venäjän eri kansallisuuksien ja ennen kaikkea valtaeliitin ja tavallisen kansan välille. Se taas vaatii luottamusta, jota keskeisten toimijoiden välillä ei ole kuin juhlapuheissa. Ilmassa on pikemminkin pettymystä.

Moskovalaisten Venäjän politiikkaa työkseen kommentoivien analyytikkojen kirjoituksista pettymys kuvastuu muutosten hoputtamisena ja turhautumisena. Permissä ymmärretään, että muutokset ovat joka tapauksessa hitaita ja voivat tapahtua vain pienin askelin. ”Me emme ole (tämän tilanteen) uhreja”, kansalaisaktivisti tiivistää permiläisen näkökulman. Venäjän politiikan keskeisen tabun pukeminen sanoiksi on jo itsessään osoitus ajattelussa tapahtuneesta muutoksesta.

Kirjoittaja vieraili Permissä syyskuussa 2013 Suomen ja Venäjän välisen tiede- ja teknologiakomission yhteiskuntatieteiden työryhmän matkalla. Kirjoitus edustaa kirjoittajan henkilökohtaista näkemystä.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit