Kiinan strateginen ajattelu ja toiminta

Tuesday, 21. October 2008     1 comment(s)
Matti Nojonen
Researcher - The Global Security research programme

Kiinan strateginen painoarvo on merkittävä ja Yhdysvaltain talouskriisin laskun hoitaminen siirtää entistä enemmän katseita Kiinan suuntaan. Tulevalla 44. presidentillä on olemassa mahdollisuus selvitä talouskriisistä ilman Kiinan apua. Hän voi nostaa merkittävästi veroja, mutta tämä teko olisi poliittinen itsemurha. On todennäköisempää, että Kiina tulee jatkamaan ylivelkaantuneen kansantalouden rahoittamista ja siten lisäämään Yhdysvaltain riippuvuutta Kiinasta. Huolestuneimmat ja konservatiivisimmat äänet Yhdysvalloissa pelottelevat ns. Kiinan ’ydin-iskumahdollisuudella’. Tällä he viittaavat Kiinan mahdollisuuteen lamauttaa koko Yhdysvaltain talous myymällä vain pieni osuus hallussa pitämistään Yhdysvaltain valtion velkakirjoista.

Strategisen painopisteen siirtyessä vääjäämättä Capitol Hillisiltä kohti Pekingin Zhonghanhaita Yhdysvalloissa on syntynyt kiivas tarve analysoida Kiinan strategista ajattelua ja toimintaa. Yhdysvalloissa ollaan reagoitu tähän kasvavaan riippuvuussuhteeseen usealla eri tasolla. Yhtäällä Washingtoniin ollaan palkattu Kiinaa tuntevia asiantuntijoita johtaviin virkoihin, kuten Henry Paulson nimitys valtiovarainministeriksi. Paulson oli rahoitusyhtiö Goldman Sachsin palveluksessa ja teki mittavan uran Kiinan talouden parissa. Washington pyrkii saamaan paremman ymmärryksen Pekingin päättäjien ajatuksista valjastamalla käyttöönsä Paulsonin Kiinassa muodostetun Pekingin talouspäättäjien laajan ystävä- ja yhteistyöverkoston.

Toisaalta Washingtonissa ollaan pyritty systemaattisesti analysoimaan kiinalaisen strategisen ajattelun ja toiminnan erityispiirteitä. Tämä päämäärä kirjattiin jo vuonna 2002 kongressin laatimaan ”Kiinan ja Yhdysvaltain taloudellisten suhteiden kansallisen turvallisuuden merkitys” -raporttiin. Raportissa todetaan, että ”Kiinan strateginen ajattelu ja sotilaallinen suunnittelu poikkeavat merkittävällä tavalla meidän omista vastaavista toimistamme”. Raportin laatijoiden mukaan Yhdysvaltojen on syytä tutkia näitä eroja, koska kiinalainen strateginen ajattelu perustuu vanhoihin strategiaoppeihin, jotka ”painottavat ei-perinteisten ja epäsuorien tekniikoiden suunnittelua, joka mahdollistaa sen, että heikompi kykenee lyömään voimakkaamman”.

Länsimaisille tutkijoille ja päättäjille on luonteenomaista analysoida kiinalaista strategista ajattelua anglosaksisissa kulttuureissa syntyneiden käsitteiden ja teorioiden kautta. Yleistäen sanottuna länsimaissa opetettu ideaalinen strategiamalli päämäärän asettamisineen, suunnitelmineen, jalkauttamisineen, strategian tarkastuksineen ja muokkaamisineen on suoraviivaisuutta arvostava malli. Antti Rokan sanoin: "Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, Sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on."

Kiinalaisen perinteisen ideaalisen strategisen ajatusmallin mukaan strategiatyö perustuu epälineaarisuuden vaalimiseen. Epälineaarisuuteen perustuvan ajatusmallin mukaisesti strategian pitää luoda epäjatkumoiden varaan ja poiketa oletetuista todennäköisyyksistä sekä toimintaa ehdollistavista käytännöistä. Menestystä luodaan säännönmukaisuuksista poikkeavin toimintamallein, jossa yllättävä voima suunnataan heikkouteen ja viholliselle näkymätön suhteutetaan näkyvään. Perinteiset kiinalaiset strategit pyrkivät tietoisesti pois kaikista taistelutilanteen luomista loogisista, ilmeisistä ja todennäköisistä ratkaisuista. Epälineaarinen toimenpide viittaa myös odottamattomiin ratkaisuihin ja sellaisiin toimenpiteisiin, jotka näyttäytyvät vihollisen näkökulmasta täysin epäloogisilta, epäsovinnaisilta ja jopa mahdottomilta.

Näissä prosesseissa mielikuvien hallinta on keskeisessä asemassa. Ming-dynastian (1368-1644) aikainen Chenji –klassikko kuvaa epälineaarisuutta seuraavasti: ”Hänen toimensa eivät noudata mitään säännönmukaisuutta, vaan joustavat etenevän ja vaihtelevan tuulen tavoin, jolloin vihollisen on mahdotonta ymmärtää mistä on kyse. Hän lähtee ja saapuu miten haluaa. Tämän vuoksi, vihollisen on mahdotonta ymmärtää mitään hänen suunnitelmistaan.”

Maailmanrauhan kannalta on olennaisen tärkeää, että nouseva suurvalta Kiina ja heikkenevä supervalta Yhdysvallat kasvattavat strategista riippuvuussuhdettaan toisistaan. Kiinan rahoittaessa Yhdysvaltoja, se takaa ylivelkaantuneen, maailman tärkeimmän yksittäisen markkinan kulutuskyvyn, jossa kuluttajat ostavat Kiinassa valmistettuja tuotteita ja siten työllistävät ja ruokkivat Kiinan kasvua. Tämän riippuvuussuhteen analysointiin ei tarvitse ymmärtää kiinalaista strategista ajattelua – Kiinalla ei ole mitään syytä myydä velkakirjojaan, sillä silloin tämä rahaa kierrättävä pumppu lakkaisi toimimasta ja sillä olisi katastrofaaliset seuraukset Kiinan kannalta.

Samanaikaisesti muilla sektoreilla ja markkinoilla Yhdysvaltain ja Kiinan välillä käydään piinkovaa kilpailua, jossa kiinalaisille on luonnollista ensin kääntyä omien perinteisten strategiamallien puoleen, jotka syntyivät noin tuhat vuotta ennen kuin kungfutselaisuudesta tuli virallinen valtio-oppi 200-luvulla. Hyvin usealla sektorilla kiinalaisten toiminta muistuttaa hämmästyttävän paljon heidän perinteisiä strategiaoppejaan, kuten heidän koko energiasektorin nopea kansainvälistyminen on osoittanut. Kiinan toiminta Afrikassa noudattaa suoraan sekä Sunzin ”Hyökkää siellä, missä hän (Yhdysvallat) ei ole valmistautunut” että kenraali Sunbinin ”Kenraalin on osoitettava heille (paikalliset hallitsijat ja väestö) toteutettavissa olevat hyödyt, niin heidän sydämensä kääntyvät puolellemme. Tätä kutsutaan mielen kimppuun käymiseksi” oppeja.

On olennaista tutkia tarkemmin kiinalaisen strategisen ajattelun ominaispiirteitä, mutta meidän on samalla taisteltava kulttuurisia stereotypioita vastaan, jotka varsinkin Yhdysvalloissa on taipumus kietoa kristinuskon moraalisesti puhtaammaksi uskottuun vaippaan. Stereotypioissa on oma erityinen vaaransa. Jos me oletamme, että kiinalainen strateginen ajattelu ja toiminta olisi lähtökohtaisesti jotenkin moraalisesti arveluttavaa, me rakennamme itsellemme mielikuvan omasta ’puhtaasta ja rehdistä’ strategisesta toiminnasta. Itse asiassa länsimainen kulttuuripiiri sisältää paljon kunnioitettuja sankarihahmoja ja teoksia, joiden strategiset harhautukset ja nokkelat liikkeet puhuttavat niin lapsia kuin aikuisiakin samalla kun nämä hahmot esitetään ritarillisina ja sanojensa mittaisina toimijoina. Tästä näkökulmasta katsottuna meidän ritarillisuutta ja rehtiyttä sekä harhaanjohtamista ihannoiva strategiakulttuurimme on erittäin paradoksaalinen, jos ei jopa jakomielinen. Kirkkaimpina esimerkkeinä voidaan mainita korkeakulttuurisen teoksen Odysseuksen Harharetkien sisältämät mestarilliset harhaanjohtamiset. Entä mikä vaikutus Zorrolla ja Robin Hoodilla on lapsiimme ja nuorisoomme?

Strategiatyö on universaalia, mutta sillä on voimakkaita kulttuurisia ominaispiirteitä. Strateginen ajattelu on käytännöllisyydellään muokannut olennaisesti Kiinan historiaa kautta vuosituhansien. Tänään päättävissä asemissa olevat ihmiset eivät koskaan lukeneet Kungfutsen oppeja, vaan opettelivat Kulttuurivallankumouksen (1966-76) aikana siteeraamaan ulkoa Maon Pientä punaista kirjaa ja muita Maon kirjoittamia tekstejä, jotka vilisevät siteerauksia strategiaklassikoista. Tänään suurkaupunkien kadut ovat täyttyneet liukasliikkeisistä liikemiehistä ja naisista, jotka ahmivat perinteisiä strategiaklassikoita ja niiden perusteella kirjoitettuja oppaita. Nämä ihmiset muokkaavat Kiinan tulevaisuutta, globaalin talouden arkkitehtuuria sekä rakentavat sen mahtavuutta.

Kiina rakentaa taitavasti omaa mahtavuuttaan. Lüshi chunqiu -klassikossa (300-luku eaa.) kirjoitettiin mahtavuuden projisoinnista seuraavaa: ”Taitava mahtavuutensa osoittaja ei koskaan paljasta mahtavuuttaan. Mahtavuus peitellään hämäräperäisyyteen, jolloin kukaan ei tiedä sen todellista luonnetta”. Tällä hetkellä Kiinan kansainvälinen strategia muistuttaa tätä Lüshi chunqiu kirjan strategiaa – se vain kiedotaan rauhanomaisen rinnakkaiselon retoriikkaan. Mutta tuleeko tämä strategia muuttumaan, kun Kiinan kansalliset intressit ovat yhä voimakkaammin sidoksissa merten takana? Miten ja milloin Kiina tulee käyttämään sille päivä päivältä kasvavaa voimakapasiteettia?

Entä miten tulee käymään pitkällä juoksulla, kun ylivelkaantuva Yhdysvallat valmistautuu ja pitää yllä kallista globaalilla tasolla toimivaa sotilas- ja turvallisuuskoneistoaan? Ehkä vastaus löytyy Sunzistä: ”Kun vihollinen valmistautuu kaikkialla, hän on heikko kaikkialla”.

 

Lähde: Matti Nojonen (toim. & suom.) Jymäyttämisen taito – strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta (Gaudeamus, 2008)


Texts reflect the opinions of the individual authors

Discussion (1 comments)

4.1.2009, V . Uusitalo
 

Niin kauan kun on voimaa pitää,
Massaa pellon ulkopuolella, pellon haltijalla on hyvät olot. Mutta PAINE KASVAA.
Kuka hallitsee peltoa?
Ruoho on loppunut aidan tältä puolelta, en ymmärrä miksi korjasin aitaa isäni kanssa. Oli vain 2 lehmää.

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit