Yhdysvaltojen vaalit 2008: miten käy kongressin tasapainon?

Tuesday, 28. October 2008     0 comment(s)
Charly Salonius-Pasternak
Senior Research Fellow - The Global Security research programme

Yhdysvalloissa valitaan presidentti viikon kuluttua. Pääehdokkaiden kohdalla kisa on saavuttanut lähes Rocky Balboa v. Ivan Drago mittasuhteet. Kampanjoiden perusteella olisi helppo tulla johtopäätökseen, että maailmaa ja Yhdysvaltoja kohtaa perikato jos vastustaja voittaa. Täällä Suomessa kyseinen kisa onkin saanut lähes kaiken palstatilan, mutta on hyvä muistaa, että vaalit ovat huomattavan paljon laajemmat. Samalla kun äänestetään osavaltiokohtaisesti presidenttiä, äänestetään myös lakialoitteista, sheriffeistä, kaupunginvaltuutetuista, ja tietenkin myös edustajainhuoneen ja joissakin paikoissa myös senaatin ehdokkaista.

Ymmärrettävistä syistä presidenttikilpailu saa eniten huomiota ulkomaissa medioissa, mutta kansallisen politiikan arkipäivän suhteen on myös muilla kisoilla suuri merkitys. Kansainvälisen politiikan suhteen kongressivaaleilla on potentiaalisesti myös paljon merkitystä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että demokraatit entisestään vahvistavat asemaansa edustajainhuoneessa. Kaikki 435 edustajaa joutuvat teoriassa kahden vuoden välein äänestäjien arvioitaviksi, mutta käytännössä luku on huomattavan paljon pienempi. Tänä vuonna noin 90 paikkaa on käytännössä jotenkin epävarmoja. Jopa republikaanien sisäisten analyysien perusteella, demokraatit tulevat nettoamaan yli 30 edustajaa näissä vaaleissa. Tämä tarkoittaisi että vuosien 2006 ja 2008 vaaleissa, demokraatit olisivat voittaneet republikaaneilta yli 75 edustajainhuoneen paikkaa. Politiikan suhteen tämä tarkoittaisi, että puoluejohtajien on helpompi saada lakialoitteita läpi, koska myönnytyksiä ei tarvitse tehdä yhtä monelle kuin ennen.

Senaatissa, joka historiallisesti on konservatiivisempi ja lähempänä poliittista keskustaa, mielipidetiedustelut povaavat, että demokraatit tulevat saavuttamaan selvän enemmistön. Uhkarohkeimmat povaavat jopa, että puolue saavuttaisi 60 senaattorin haamurajan (58 plus kaksi riippumatonta senaattoria, jotka tekevät yhteistyötä demokraattien kanssa) jonka se viimeksi saavutti vuonna 1977. Kuusikymmentä on haamuraja, koska silloin vähemmistöpuolue ei pysty nk. ”filibuster” menettelytavalla hidastamaan tai estämään lakialoitteiden läpivientiä. Vaikka kolme tässä mielessä jännittävintä kisaa, Georgian, Mississipin ja Kentuckyn osavaltioissa päättyisivätkin republikaaniehdokkaiden voittoon, tulee uusi selvällä demokraattisenaattorienemmistöllä varustettu senaatti luomaan edellytykset aktiivisemmalle politiikalle myös senaatissa.

Mitä nämä suuremmat demokraattienemmistöt merkitsevät maan ulko- ja talouspolitiikalle? Potentiaalinen lista vaikutuksista on pitkä. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kun suuret kansainväliset kauppa- ja ilmastosopimukset päätyvät edustajien ja senaattorien pöydille, pitävät he kiinni siitä, että yhdysvaltalaisten työntekijöiden ei tarvitse kilpailla ympäristöstä tai immateriaalioikeuksista piittaamattomien tahojen kanssa. Tämä ei tarkoita, että Obaman ja McCainin kannattama päästökauppalajärjestelmä ei syntyisi, vaan sitä, että demokraatit eivät hevillä riskeeraa niitä enemmistöjä joita mielipidemittaukset heille povaavat. Neuvottelujen muiden osapuolien (Kiinan, EU:n) on hyvä muistaa tämä kun he tekevät valmistelujaan.

Texts reflect the opinions of the individual authors

Discuss the topic

Personal information
Name  
Email  
URL  
Comment
  Submit