EU-huippukokouksen jälkilöylyt

Open seminar - registration required

Mon 25.6.2007
Ulkopoliittinen instituutti
Mannerheimintie 15 A, 5krs.

Ulkopoliittinen instituutti järjesti yhdessä Eurooppalainen Suomi ry:n kanssa keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin Saksan puheenjohtajuuden huipentaneen EU-huippukokouksen antia. Kokouksessa EU:n 27 jäsenmaata saavutti sovun unionin perussopimuksen uusimisesta ja pitkällinen prosessi unionin perustuslaillisesta sopimuksesta saatiin päätökseen.

Alustuksessaan EU-asioiden valtiosihteeri Jari Luoto korosti, että sovun saavuttaminen ja perussopimuksen uusiminen haastavissa olosuhteissa oli suuri saavutus puheenjohtajamaa Saksalta ja erityisesti liittokansleri Angela Merkeliltä. Hänen tiivis kahdenkeskinen neuvottelu pahimpien riitapukarien Puolan ja Iso-Britannian kanssa tuotti lopulta tulosta ja johti neuvottelutuloksen syntymiseen. Nyt kun perussopimus on saatu uudistettua, voi unioni Luodon mukaan paneutua toden teolla Euroopan suuriin haasteisiin: kilpailukyvyn parantamiseen, ilmastonmuutokseen ja energiakysymyksiin.

Yleisradion Brysselin-kirjeenvaihtaja Jarmo Mäkelän arvion mukaan Euroopan unioni on nyt siirtynyt Ranskan komennosta Saksan johtamaksi ja Ranska on palannut Chiracin vuosien jälkeen takaisin unionin keskiöön – tosin vain Saksan apulaiseksi. Iso-Britannian Mäkelä katsoo vallanvaihdoksen myötä entisestään etääntyvän Euroopasta. Hänen mukaansa Euroopan modernisoimiseksi ja tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan nyt uutta vauhtia.

Mäkelä tähdensi, että Suomen ja muun Pohjolan pitäisi olla aloitteellinen ja aktiivinen, sillä johtajuudelle on suuntaansa hakevassa Euroopassa tilausta. Seuraava suuri vääntö unionissa on odotettavissa budjettineuvotteluissa. Mäkelän mukaan eurooppalaiset johtajat kohtaavat suuren periaatteellisen poliittisen kysymyksen: pitääkö EU:n rahoittaa oma toimintansa vai rahoitetaanko unionin toimintaa edelleen valtioiden kansallisista budjeteista?

EU-tutkija Peter Ekholm piti huippukokousta ”arvottomana näytelmänä”, jonka ”EU on nyt selkää seinää vasten”-koreografia on tullut jo hyvin tutuksi – viimeksi EU:n budjetista neuvoteltaessa. Hänen mukaansa perustuslaillisesta sopimuksesta vouhotettiin aivan liikaa, sillä oleellisinta Euroopan unionin toiminnassa on poliittinen tahto, ei sopimustekniset asiat. Jos eurooppalaisilla johtajilla on poliittista tahtoa, huonollakin perussopimuksella voi toimia tehokkaasti.

Monissa yleisökommenteissa kannettiin huolta kansalaisten roolista EU:n kehityksessä. Huoleen yhtyi Ekholm, jonka mukaan perussopimusprosessin päätyttyä kansalaiset ovat”still confused, but on a higher level”. Luodon ja Mäkelän mukaan ainoa toimiva keino lisätä kansalaisten kiinnostusta ja mielenkiintoa EU:hun on, että unioni tekee konkreettisia toimia ja päätöksiä, joita kansalaiset pitävät arvokkaina ja joilla on merkitystä heidän arkielämälleen. Luoto lisäsi, että unionin on omalla toiminnallaan osoitettava ylikansallisen yhteistyön tuottama lisäarvo. Kemikaalilaki, EU:n sitovat päästövähennykset ja ulkomaanpuheluiden halpeneminen ovat tästä hyviä viimeaikaisia esimerkkejä.