UPI Breakfast Briefing: Eurobondit Vakauden ehdot Euroopalle

By invitation only

Tue 11.10.2011 at 8:30-9:30
Kansalaisinfo, eduskunnan lisärakennus
Arkadiankatu 3, Helsinki

Euroopan komission odotetaan julkaisevan lähiaikoina esityksensä vaihtoehdoista euromaiden yhteisten joukkovelkakirjojen luomiseksi. Eurobondeja on pidetty tarpeellisena välineenä euromaiden velkakriisin hoidossa. Euromaat ovat kuitenkin erimielisiä eurobondien vaikutuksista ja niiden liikkeelle laskemista ei pidetä todennäköisenä lähitulevaisuudessa. Millaisia esityksiä rahoitusmarkkinat odottavat komissiolta? Ja millaisia vaikutuksia eurobondeilla olisi Suomelle?

Aiheesta alusti Nordean tutkimusjohtaja Roger Wessman.

Puhetta johti Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.


Tiivistelmä tilaisuudesta

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen toivotti osallistujat ja tilaisuudessa alustavan Nordean tutkimusjohtaja Roger Wessmanin tervetulleeksi Breakfast Briefingiin. Aiheena tällä kertaa oli eurobondit, joista on jo jonkin aikaa ollut keskustelua. Komission odotetaan antavan aloite asiassa vielä tänä syksynä. 

Roger Wessman aloitti toteamalla, että tällä hetkellä keskustellaan siitä, halutaanko eurobondeja vai ei, mutta hänen mukaansa ensiaskeleet niiden suuntaan on jo otettu. Eurobondeilla tarkoitetaan euroalueen yhteistä valtiolainaa, joukkolainaa, jolla on kaikkien euromaiden yhteinen takaus, ja jonka laskee liikkeelle euroalueen yhteinen ”velkakonttori”. Eurobondit eivät ehkä tule kertarysäyksellä, mutta euroalueen päättäjät ovat jo tehneet valintoja, joilla ollaan menossa niitä kohti. Wessmanin mukaan eurobondit olisivat ratkaisu rahoituskriisiin. Ne eivät ratkaise euroalueen talouksien ongelmia, mutta ne järkeistäisivät ja tehostaisivat euroalueen rahoitus¬markkinoiden toimintaa.

Euroalueen vakausvälineen lainoja, ”eurobondeja” on jo kolmen kriisimaan käytössä. Periaatteessa järjestelmä on jo siis olemassa, jatkossa järjestelmää käytettäisiin kaikkien euromaiden valtioiden rahoitustarpeiden kattamiseen. Kaikki maat eivät välttämättä saisi samalla korolla lainaa, mikä olisi erikseen päätettävä asia. Wessmanin mukaan korkotason määrittely kullekin maalle erikseen toisi järjestelyyn tiukkaa poliittista kädenvääntöä. Toinen toistaiseksi avoin kysymys on, kuinka paljon hyväksytään kunkin maan ottavan velkaa. Jos jokin maa ottaisi lainaa eurobondijärjestelmän ulkopuolella eli enemmän kuin mitä muut euromaat yhteisesti hyväksyvät, sijoittajalle heräisi kysymys, onko kyseisen maan talous kestävällä pohjalla. Eurobondien täysimääräinen käyttöönotto olisi Wessmanin mukaan askel kohti yhtenäistä finanssipolitiikkaa.

Tehokkaasti toteutettuna euromaiden rahoituskulut laskisivat eurobondien myötä. Wessman totesi, että tämä on ideaalitilanne, joka on monen poliittisen ratkaisun takana. Keskeinen asia, minkä eurobondit vaativat, on luottamus euromaiden välillä. Sijoittajilla ei ole tällä hetkellä luottamusta kaikkiin euroalueen maihin, eikä siihen, että euroalue seisoo yhtenäisenä. Eurobondien käyttöönotto kertoisi, että euromaat luottavat toisiinsa ja toistensa kykyyn pitää talous kunnossa. Tällä hetkellä euroalueen maiden keskiarvoisesti maksamat valtion lainojen korot ovat huomattavasti korkeammat kuin Iso-Britannian tai USA:n, vaikka laskusta jätetään pois Kreikka ja Portugali. Saksan ja Suomen korot ovat USA:n tasolla, mutta keskimäärin euroalueen valtiot maksavat lainoistaan rutkasti enemmän. Ero on syntynyt vasta viime vuosina. Se heijastaa epäluottamusta eurojärjestelmää kohtaan, ja sitä että eurojärjestelmän sisällä raha kasaantuu turvallisina pidettyjen maiden lainoihin. Väliaikaisen vakausvälineen (ERVV) korko on selkeästi korkeampi kuin suurten valtioiden, kuten USA:n ja Ison-Britannian, mutta kuitenkin alempi kuin euroalueen maiden tämän hetkinen korko keskimäärin. Jos eurobondien korko asettuisi samalle tasolle, lainojen korkokulut laskisivat noin 0,5 prosenttia, ja on todennäköistä että eurobondien korot olisivat alempia kuin ERVV:n lainojen.

Euroalueen päättäjät puhuvat usein ettei meneillään ole euroalueen kriisi, mutta Wessman on asiasta eri mieltä. Euroalue maksaa korkeampia korkoja kuin USA. Se ei hänen mukaansa johdu Euroopan huonommasta taloustilanteesta vaan euroalueen pirstaloituneisuudesta ja epäluottamuksesta eurojärjestelmää kohtaan. Wessmanin mukaan ei ole ymmärrettävää, miksi euroalueen pitäisi maksaa korkeampaa korkoa kuin USA. USA:han verrattuna euroalueen velkataso ei ole korkeampi, näin on ainoastaan joidenkin maiden kohdalla euroalueen sisällä, kuten Italiassa jonka velka on melko korkea, mutta ero USA:han siinäkään tapauksessa ei ole kovin suuri. Euroalueen julkisen sektorin, ja myös Italian, alijäämä on selkeästi pienempi kuin Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian, Vaihtotase on euroalueella tasapainossa, sillä julkisen sektorin alijäämää tasapainottaa ylijäämä yksityisellä sektorilla. Wessman uskoo, että eurobondit halventaisivat euroalueen keskimääräistä rahoitusta, sillä ne olisivat nykytilaa poliittisesti uskottavampi lähtökohta. Luottoarvotus on suhteellista peliä ja euroalue olisi riskittömämpi sijoituskohde, mikäli eurobondit tulevat, hän sanoi. Tällä hetkellä Saksan valtionlaina on euroalueen turvallisin sijoituskohde.

Wessmanin mukaan positiivista eurobondeissa olisi myös se, että ne tarjoaisivat globaalisti kilpailukykyisen vaihtoehdon USA:n rahoitusmarkkinoille. Eurobondit synnyttäisivät valtavat valtionlainamarkkinat, jotka olisivat USA:n valtiolainamarkkinoiden suuruusluokkaa. Niillä olisi likviditeettiä, ja ne olisivat houkutteleva sijoituskohde. Bondit avaisivat myös uusia mahdollisuuksia Euroopan keskuspankin toimiin. Valtioiden talouksia elvytetään ostamalla valtionlainoja, mutta euroalueen tasolla tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista.

Täysimääräisen eurobondijärjestelmän syntyminen ja toiminta edellyttävät Wessmanin mukaan euromailta ennen kaikkea keskinäistä luottamusta ja yhteisvastuullisuutta. Hänen mukaansa Euroopan pyrkimykset rahoituskriisinsä ratkaisemiseksi vievät kohti eurobondeja. Hänen tulkintansa mukaan yhteisvastuullisuuden syveneminen, esimerkiksi Euroopan rahoitusvakausvälineen vahvistamisen muodossa, madaltaa kynnystä ottaa eurobondit käyttöön.

Keskustelu

Yleisöstä kysyttiin, onko taloudellisen integraation lisääntyminen mahdollista ilman poliittista integraatiota. Wessman vastasi, että jos laitetaan raja velkarahan käyttöön, ainakin tähän mennessä yksi askel on johtanut seuraavaan. Kysyttiin myös, miten finanssimarkkinoiden nykyinen logiikka kestää eurobondien syntymisen, kun mailla on jo ennestään velkataakkaa. Wessman vastasi, että eurobondijärjestelmä on prosessi. Kansallisen velan ottaminen järjestelmän ulkopuolella tulisi sen jälkeen olemaan hankalaa ja kallista sillä korkotaso olisi korkeampi. Finanssimarkkinoiden kannalta eurobondit olisivat, täysimääräisesti toteutettuna, USA:n tai Iso-Britannian valtionlainoihin verrattavissa oleva euroalueen perusvaltionlaina. Tosin siirtymäaika täysimääräiseen eurobondijärjestelmään olisi pitkä, sillä esimerkiksi Saksan valtionlainalla on vielä 30 vuotta maksuaikaa jäljellä. Yleisöstä kysyttiin myös, löytyykö jäsenmailta tahtoa perussopimusmuutoksiin. Teija Tiilikainen vastasi, että esimerkiksi Saksassa vastustetaan maksumiehenä oloa, mutta ei muutoin muutoksia. Eurobondit toisivat mukanaan tiukempaa taloudenpitoa ja vastuunjakoa, mikä nähtäisiin varmasti hyvänä niin Saksassa, Suomessa kuin muissakin maissa, joissa asiat on hoidettu hyvin jo ennen Brysselin pakottavaa valtaa. Yleisöstä kommentoitiin myös, että yhteisvastuuta on piilotetusti syntynyt jo ennen ERVV:tä eurooppalaisen maksujärjestelmän kautta. Wessman toi keskusteluosiossa esiin uudelleen myös sen, että on suuri poliittinen kysymys, luotetaanko siihen, että italialaiset kantavat kortensa kekoon, mutta Wessmanin mukaan Italiallakin on kykyä siihen. Teija Tiilikainen kiitti Roger Wessmania hienosta alustuksesta, yleisöä aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun ja päätti tilaisuuden.