Eurooppa Saksan vaalien jälkeen

By invitation only
Leo Riski Leo Riski
Petri Hakkarainen Petri Hakkarainen

Mon 23.9.2013 at 9:00-11:00
Ulkopoliittisen instituutin auditorio
Ankkurikatu 5, 4. kerros, Helsinki

Saksan poliittinen vaikutusvalta sekä EU:n sisä- että ulkopuolella on viime vuosina kasvanut merkittävästi maan taloudellisen menestyksen siivittämänä. Saksa on keskeisessä roolissa niin euroalueen velkakriisiä ratkaistaessa kuin unionin poliittisia ja taloudellisia rakenteita uudistettaessa. Saksan odotetaan omaksuvan suurempaa vastuuta myös globaalisti. Mitkä tekijät vaikuttivat Saksan vaalien lopputulokseen? Mitä vaalitulos kertoo maan tulevasta roolista Euroopassa ja maailmalla? Millaisia vaikutuksia vaalien lopputuloksella on Suomen näkökulmasta?

Puheenjohtaja:

Teija Tiilikainen, johtaja, Ulkopoliittinen instituutti

Alustukset :

Leo Riski, toimittaja, entinen lehdistöneuvos ja YLE:n kirjeenvaihtaja Berliinissä
"Politiikka, talous ja euro – vaihtuuko Saksan suunta?"

Petri Hakkarainen, suunnittelu- ja tutkimusyksikön päällikön sijainen, ulkoasiainministeriö.
"Saksan energia-, EU- ja ulkopolitiikka vaalien jälkeen"

Kommentit:

Juha Jokela, EU-tutkimusohjelman johtaja, Ulkopoliittinen instituutti

Tiivistelmä tilaisuudesta

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen avasi seminaarin toteamalla, että Saksan vaalien tuloksessa ja Angela Merkelin kristillisdemokraattisen CDU-puolueen ottamassa selkeässä voitossa on totisesti paljon analysoitavaa.

Ensimmäisen alustuksen tilaisuudessa pitänyt toimittaja Leo Riski tarkasteli omassa osuudessaan Saksan vaaleja ensisijaisesti sisäpolitiikan kannalta. Hän aloitti toteamalla Saksasta tulleen Suomen kannalta selvästi paitsi tärkeä, myös kiinnostava. Itse vaalitulosta Riski piti erikoisena, ja CDU:n näinkin selkeää voittoa yllättävänä. Vaalien yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä hän nosti eurokriisin hoitamisen, jonka varjossa viimeiset neljä vuotta on oltu. Tässä kysymyksessä Merkeliin ollaan selkeästi Saksassa tyytyväisiä. Vaalien tulokseen vaikutti selvästi myös Merkelin persoona ja hänen vahva uskottavuutensa.

Yleisesti ottaen Riski totesi kaikkien puolueiden Linke:ä lukuun ottamatta siirtyneen selvästi kohti keskustaa. SPD:n hän totesi vaalikamppailun lopulla saaneen nostettua keskusteluun aiheita ja parantaneen tilannettaan siitä miltä se aikaisemmin näytti. Hän myös huomioi AfD:n nousun ja siihen liittyvän eurokriittisyyden sekä vaikeuksissa olevien jäsenmaiden tukemisen vastustuksen, mutta totesi silti Merkelin vaihtoehdon eurokriisin hoitoon säilyneen uskottavampana saksalaisille.

Hallituskoalitiota muodostettaessa on Riskin mukaan vaihtoehtoja vähän: ainoat todennäköiset hallituskumppanit CDU:lle ovat SPD tai vihreät. Kummallekin puolueelle hallitukseen mukaan lähtö on ongelmallinen Merkelin vahvan aseman takia. Riski epäileekin hallitusneuvotteluista tulevan vaikeat. Merkittävimpinä vaalien tuomina muutoksina hän piti CDU:n ja etenkin Merkelin aseman voimistumista, sekä FDP:n putoamista.

Ulkoasiainministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikön päällikön sijainen Petri Hakkarainen totesi oman Saksan energia-, EU- ja ulkopolitiikkaa käsitelleen puheenvuoronsa aluksi Saksan vaaleja odotetun Saksan ulkopuolella enemmän kuin sisäpuolella, siinä määrin intohimottomasti vaalit käytiin. Saksan vaalien suurimpana merkityksenä voikin hänen mielestään pitää tulosten sijaan sitä, että nämä koko muun Euroopan odottamat vaalit on nyt pidetty.

Vaalien suurimpana voittajana Hakkarainen piti vielä CDU:takin enemmän Angela Merkeliä. Hän katsoikin, että Saksan politiikka tuskin vaalien seurauksena muuttuu, vaan Merkel jatkaa aikaisemmalla linjallaan. Vaalien tuloksen Hakkarainen katsoi vahvistavan Saksan erityisyyttä verrattuna muihin Euroopan maihin. Vaalien jälkeen varsinaisesta politiikan ydinpiiristä puuttuvat Saksassa nyt sekä liberaali- että vasemmistopuolueet, ja eurokriittinen puoluekin jäi lopulta voimattomaksi.

Saksan asemasta Euroopassa ja maailmalla Hakkarainen totesi Saksan olevan haluton ottamaan hegemonia-asemaa Euroopassa. Saksaa kuitenkin moititaan sekä silloin, kun se käyttää valtaa, että silloin kun se pysyttelee passiivisena. Saksa onkin valintojen edessä siitä, kuinka eurooppalainen tai kansallinen se haluaa olla, ja kuinka aktiivista tai reaktiivista Saksan politiikka tulee olemaan.

Saksan energiapolitiikan Hakkarainen uskoo seuraavan aikaisempia linjauksia ydinenergiasta luopumisesta. Energiapolitiikka on kuitenkin keskittynyt sisäpolitiikkaan, ja Eurooppa-politiikassa Saksan energiapolitiikka on ollut passiivista. Kansallinen energiapolitiikka pysyneekin ennallaan, mutta nähtäväksi jää, miten kansallisen ja Euroopan tason politiikkojen erot kuroutuvat umpeen.

Hakkarainen ei usko, että Merkel lähtee ajamaan minkäänlaista suurta eurooppalaista institutionaalista reformia, kuten uusia sopimusneuvotteluja. Merkeliltä hän ei odota niinkään suuria visioita kuin enemmänkin reagointia tilanteisiin. Hakkarainen muistutti myös, että Saksa on enemmän kuin mikään muu maa Euroopassa läpikotaisin globalisoitunut. Hän näkee kuitenkin Saksan olevan kallistumassa enemmän eurooppalaiseen yhteistyöhön kuin yksin toimimiseen globaalissa ympäristössä.

Myös Hakkarainen uskoi hallitusneuvotteluista tulevan vaikeat. Hallituskumppanuus CDU:n kanssa on tuskin houkuttelevaa muille puolueille, kun huomioi sen, että yhdessä hallituksessa olo CDU:n kanssa on yleensä johtanut kannatuksen kärsimiseen. Vahvan vaalituloksen hän näki olevan paljolti seurausta juuri Merkel-ilmiöstä.

Ulkopoliittisen instituutin EU-tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela totesi puolestaan kommenttipuheenvuorossaan Merkelin johtaman Saksan Eurooppa-politiikan saaneen vaaleissa selkeän hyväksynnän. Hän myös uskoo Saksan aseman vaalien tuloksen myötä entisestään vahvistuvan unionissa, onhan eurokriisin aikana euromaista kahdessatoista vaihtunut hallitus, ja Merkelin hallitus saattaakin olla ensimmäinen joka jatkaa eurokriisistä huolimatta.

Olennaisena kysymyksenä Jokela piti sitä, ajaako Saksa jatkossa Eurooppa-politiikassa ensisijaisesti yhteisömetodiin pohjaavia ratkaisuja vai vahvemmin hallitustenvälistä, kansallisempaa politiikkaa. Mitään suuria julistuksia hänkään ei kuitenkaan Saksalta tässä suhteessa odottaisi. Mikäli Saksan hallitusneuvotteluissa päädytään suureen koalitioon, vaikuttaa tähän myös se, miten SPD vaikuttaa Merkelin europolitiikkaan. Jokela ei pitänyt kuitenkaan kovin todennäköisenä, että SPD:kään tuo mitään kovin uutta Saksan europolitiikkaan.

Lopuksi Jokela vielä totesi olevan mielenkiintoista seurata etenkin sitä, löytääkö Saksa uudistetun Emun hallinnon suhteen yhteisen sävelen Ranskan kanssa, ensi kesän EU-nimityksiä, sekä mahdollisia aloitteita EU:n toimivallan uudelleentarkasteluun jollaisesta on nostettu kysymyksiä.

Tilaisuuden yleisökysymyksissä nostettiin esiin mm. Saksan suhde Venäjään, jonka todettiin todennäköisesti jatkuvan poliittisella tasolla hankalana ja etäisenä tiiviistä taloussuhteista huolimatta, kolmannen Kreikan tukipaketin mahdollisuus, CDU:n sisäinen koheesio sekä vaalien suuret prosentuaaliset muutokset puolueiden kannatuksissa. Lisäksi keskusteltiin myös siitä, miten mahdolliset hallituskumppanit voivat profiloitua ja säilyttää kannatuksensa hallituksessa.