Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla -hankkeen päätösseminaari

By invitation only
Further material
Teija Tiilikainen: seminaarin avaus (MP3, 5.11 Mb)
 
Antti Kasken puheenvuoro (MP3, 2.09 Mb)
 
Hankkeen lopputulosten esittely, Sinikukka Saari (MP3, 15.67 Mb)
 
Hankkeen lopputulosten esittely, Toivo Martikainen (MP3, 14.74 Mb)
 
René Nybergin kommentit (MP3, 10.76 Mb)
 
Kari Liuhdon kommentit (MP3, 9.51 Mb)
 
Teija Tiilikainen / Photo: Alvar Aalto-Setälä Teija Tiilikainen / Photo: Alvar Aalto-Setälä
Antti Kaski / Photo: Alvar Aalto-Setälä Antti Kaski / Photo: Alvar Aalto-Setälä
Sinikukka Saari / Photo: Alvar Aalto-Setälä Sinikukka Saari / Photo: Alvar Aalto-Setälä
Toivo Martikainen / Photo: Alvar Aalto-Setälä Toivo Martikainen / Photo: Alvar Aalto-Setälä
René Nyberg / Photo: Alvar Aalto-Setälä René Nyberg / Photo: Alvar Aalto-Setälä
Kari Liuhto / Photo: Alvar Aalto-Setälä Kari Liuhto / Photo: Alvar Aalto-Setälä
Katri Pynnöniemi / Photo: Alvar Aalto-Setälä Katri Pynnöniemi / Photo: Alvar Aalto-Setälä

Tue 30.8.2016 at 10:00-12:00
Pikkuparlamentin auditorio
Arkadiankatu 3, Helsinki

Venäjän epävirallisille valtaverkostoille perustuva hallintojärjestelmä ja maan ulkopolitiikka ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Venäjän ulkopolitiikan tavoitteet ovat jo pitkään olleet samoja, mutta viime vuosina keinot niiden saavuttamiseksi ovat muuttuneet aggressiivisemmiksi. Ulkopoliittisen instituutin Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla -tutkimushankkeessa on analysoitu Venäjän ulkopolitiikan muutosta ja arvioitu tämän muutoksen vaikutuksia Suomen kannalta. Tilaisuudessa julkaistaan tutkimushankkeen loppuraportti, jossa kartoitetaan Venäjän muuttuneesta toiminnasta Suomelle koituvia riskejä ja annetaan niihin liittyen käytännönläheisiä toimenpidesuosituksia. Miten Venäjän muuttunut toiminta ilmenee Suomen lähialueilla energiapolitiikassa, arktisessa politiikassa ja Itämeren turvallisuuspolitiikassa? Kuinka Suomen tulisi toimia arvaamattoman ja jännitteitä tuottavan Venäjän naapurissa?

Hanke on rahoitettu valtioneuvoston koordinoimista selvitys- ja tutkimusvaroista.

Seminaarin avaus ja puheenjohtaja:
Teija Tiilikainen, johtaja, Ulkopoliittinen instituutti

Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajan puheenvuoro:
Antti Kaski, suunnittelu- ja tutkimuspäällikkö, ulkoasiainministeriö

Hankkeen lopputulosten esittely:

Sinikukka Saari, erikoistutkija, ulkoasiainministeriö
Toivo Martikainen, tutkimuskoordinaattori, Ulkopoliittinen instituutti

Panelistit:

René Nyberg, suurlähettiläs

Kari Liuhto, kansainvälisen liiketoiminnan professori, Pan-Eurooppa Instituutin johtaja; Turun yliopisto

Sinikukka Saari, erikoistutkija, ulkoasiainministeriö

Katri Pynnöniemi, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

 

Tiivistelmä tilaisuudesta

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen toivotti yleisön tervetulleeksi Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla -tutkimushankkeen loppuraportin julkistamistilaisuuteen. Hän kertoi hankkeen keskeisimmän tavoitteen olleen niiden Venäjän valtion sisäisten tekijöiden kartoittaminen, jotka vaikuttavat maan ulkopolitiikan muutoksiin, ja näiden muutosten arvioiminen Suomen näkökulmasta. Raportti antaa myös toimenpidesuosituksia Suomen poliittiselle päätöksenteolle ja virkamieskoneistolle. Tiilikainen kiitti hankkeen rahoittajana toiminutta valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa mahdollisuudesta toteuttaa tutkimushanke sekä tutkimukseen osallistuneita tutkijoita ja ohjausryhmää.

Ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut ulkoasiainministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikön päällikkö Antti Kaski totesi avauspuheenvuorossaan, että kaikki muutokset ulkopoliittisessa toimintaympäristössä on tärkeää huomioida ja pyrkiä osaltaan vaikuttamaan niihin. Venäjän muutos on erityisen tärkeä Suomen kannalta ja Kasken mukaan tämä tutkimushanke onkin ollut erittäin tärkeä juuri siksi.

Tutkimushankkeessa toimineet ulkoasiainministeriön erikoistutkija Sinikukka Saari ja Ulkopoliittisen instituutin tutkimuskoordinaattori Toivo Martikainen tiivistivät puheenvuoroissaan loppuraportin tärkeimmät johtopäätelmät.

Saaren mukaan Venäjän ulkopoliittiset päämäärät eivät ole muuttuneet 1990-luvulta, mutta keinot päämäärien saavuttamiseksi ovat. Venäjä tulee jatkossakin hakemaan itselleen tunnustusta kansainvälisesti suurvaltana. Venäjälle kuuluu omasta mielestään johtava erityisasema entisen Neuvostoliiton alueella. Venäjä myös edelleen pyrkii ja tunnustaa pyrkivänsä vaikuttamaan lähivaltioiden turvallisuuspoliittisiin päätöksiin. Venäjän ulkopolitiikan toimintatavat heijastelevat herkemmin maan sisäistä kehitystä ja järjestelmän luonnetta.

Saari käytti Alena Ledenevan tutkimuksesta juurtavaa termiä ”sistema” kuvaamaan Venäjän poliittista ja taloudellista hallintojärjestelmää. Ledeneva on tutkimuksessaan osoittanut, kuinka epäviralliset valtaverkostot ja sitoumukset eliitin jäsenten kesken sekä mahdollistavat että rajoittavat vallankäyttöä. Venäjän talous ja luonnonvarariippuvuuden vähentämisen vaikeus ovat tähän tiiviisti yhteydessä, koska sistema pyrkii pitämään valtaeliitin vallassa poliittisen järjestelmän uudistamisen sijaan. Eliitin näkökulmasta olisikin epärationaalista ruokkia toisenlaista talousjärjestelmää, koska se voisi vaikuttaa negatiivisesti heidän omaan valta-asemaansa. Saari arvioikin, etteivät rakenteet tule uudistumaan tämän järjestelmän aikana eikä käännöstä parempaan ole näkyvissä myöskään taloudessa. Hän korosti, että vaikka Venäjän vastaisista sanktioista luovuttaisiinkin, Venäjän taloudesta ei ole Suomen talouden pelastajaksi.

Saaren mukaan vallan vahva henkilöityminen Putiniin tuo arvaamattomuutta sekä sisä- että ulkopolitiikkaan, päätösten syntyessä pienen piirin parissa ja ilman pidäkkeitä parlamentin tai oikeuslaitoksen puolelta. Krimin valloitus on tästä esimerkki. Ulkopolitiikassa tämä tuo Venäjälle strategisia ja taktisia etuja ja toisaalta riskejä muille toimijoille, joiden on valmistauduttava moneen eri skenaarioon. Saari korostikin tiedustelun ja puolustuksen merkitystä sekä riskeistä tiedottamisen tärkeyttä. Hän painotti myös dialogin merkitystä Venäjän kanssa, sillä ilman sitä väärinymmärrysten riski kasvaa. Venäjän taloutta kuvaavat Saaren mukaan markkinamekanismin puutteet ja se, että suuryritykset noudattavat markkinalogiikkaa vain osittain.

Poliittinen kontrolli on lisääntynyt Venäjällä vuosien 2011 – 2012 protestiaaltojen jälkeen. Lainsäädäntö on tiukentunut ja yleinen ilmapiiri on muuttunut, kun patriotismia on ohjattu tukemaan nykyistä järjestelmää viholliskuvien luomisella ja informaatiotilan rajoituksilla. Vaikka gallupien mukaan venäläiset tukevat maansa johtoa, Saari mainitsi koulutetun kaupunkiväestön kiihtyvän maastamuuton yhden tiukentuvan poliittisen stagnaation seuraukseksi. Myös alueellinen eriarvoisuus on yksi Venäjän vakavista ongelmista. Alueellinen priorisointi on johtanut epäedulliseen talouskehitykseen tietyillä alueilla ja Saari herättikin kysymyksen siitä, voivatko kurjistuneet aluetalouksien tilanteet johtaa hallitsemattomiin tapahtumiin. Keskusvalta näyttää varautuneen alueiden tyytymättömyyteen panostamalla sisäiseen turvallisuuteen. Saari päätti puheenvuoronsa korostamalla, että Suomen näkökulmasta yhteistyötä Venäjän kanssa on tärkeää jatkaa siellä missä mahdollista, ja pakotepolitiikasta huolimatta Venäjälle on tärkeää viestittää, ettei sitä pidetä vihollisena. Yhteistyö ja kontaktit yksilötasolla ovat tässä erittäin merkittäviä.

Hankkeen tutkimuskoordinaattori Toivo Martikainen esitteli muutoksen piirteet Venäjän ulkopolitiikassa. Hän aloitti puhumalla energiapolitiikan strategisesta käytöstä ulkopolitiikassa. Energiapolitiikan geoekonomisen toimintamallin mukaan Venäjä näkee luonnonvaransa tärkeimpinä strategisina resursseinaan ja käyttää niitä ylläpitämään ja kasvattamaan muiden maiden strategista riippuvuutta itsestään. Martikainen käytti Gazpromin maakohtaista maakaasuhinnoittelua esimerkkinä positiivisesta geoekonomiasta. Halvemmalla kaasua saavat maat ehdollistetaan toimimaan Venäjää suosivalla tavalla, jotta edulliset hinnat taattaisiin jatkossakin. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähemmin Nord Stream II -kaasuputkiprojektia ja Pyhäjoen ydinvoimalahanketta, jonka Venäjä politisoi kesällä 2015 niin, että Fortum lähti mukaan projektiin omien etujensakin vastaisesti. Martikainen totesi ydinvoimalan olevan Suomelle hankala tapaus, sillä kun yhteistyöprojekti on jo kerran politisoitu, se on helppo politisoida uudestaan, jos projekti kohtaa teknisenkin tason esteitä esim. suomalaisten viranomaisten taholta. Raportti suositteleekin, että suomalaisten tulee tehdä selväksi venäläisosapuolelle, etteivät viranomaiset ole poliittisessa ohjauksessa. Erityisesti Stukilla on Pyhäjoen hankkeessa tärkeä rooli.

Tutkimus toteaa myös, että Venäjä pyrkii informaatio-operaatioilla vaikuttamaan Suomen ja muiden EU-maiden sisäpolitiikkaan ja yleiseen mielipiteeseen. Suomen kohdalla rajakysymyksen nousu poliittiseksi aiheeksi viime talvena voidaan nähdä vaikutusyrityksenä. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n roolista tapahtumien taustalla ei ole epäselvyyttä. Martikainen totesi Venäjän halunneen näyttää, että se pystyy ohjaamaan pakolaisia Suomen rajalle, jos se haluaa. Tutkijoiden mukaan Suomen yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on kuitenkin vaikeaa jo historiallisista syistä ja riskit Suomessa asuvaan venäläisvähemmistöön liittyen ovat pieniä. Raportti kehottaa Suomea panostamaan viranomaisviestinnän nopeuteen, tilannekuvaan ja selkeyteen. Martikainen viittasi presidentti Niinistönkin mainitseman valppaan yhteiskunnan olevan paras puolustus vaikuttamisyrityksiä vastaan. Myös tiedustelulakien päivittäminen on tärkeää.

Venäjän sotilaallisen voiman käyttökynnyksen aleneminen tarkoittaa, että Venäjän naapurimaiden on varauduttava itseensä kohdistuviin venäläisiin sotilasoperaatioihin panostamalla puolustuspolitiikkaansa. Martikainen korosti, että Suomen kohdalla ja Itämeren alueella suoraa sotilastoimintaa todennäköisempi riski ovat tahattomat yhteentörmäykset sekä tahallisten provokaatioiden mahdollisuus. Puolustuspoliittinen yhteistyö läntisen kumppaneiden kanssa on tärkeää, sillä Suomen turvallisuus Venäjän naapurissa on suhteellista ja riskeihin tulee valmistautua. Tutkimusraportti toteaa myös harmaan alueen laajenneen sodan ja rauhan välillä. Keskeisintä Martikaisen mukaan on ymmärtää, että kaikkiin lähialueen maihin, myös Suomeen, kohdistuu vaikuttamisyrityksiä myös rauhan aikana. Mahdollisten kohdemaiden reagointikyky harmaan alueen riskeihin on alhaisempi kuin perinteisiin sotilaallisiin uhkiin, ja avoimet yhteiskunnat tarjoavat venäläisille toimijoille runsaasti mahdollisuuksia manipuloida yhteiskunnallista ilmapiiriä. Raportti suositteleekin, että Suomen viranomaiskentän aukot on täytettävä ja tiedonkulkua hallinnon sisällä sekä hallinnon ja julkisuuden välillä parannettava. Martikainen korosti, että Suomeen kohdistettua disinformaatiota on aktiivisesti ammuttava alas viranomaisten toimesta ja uudenlaisista uhkista on viestittävä kansalaisille avoimesti.

Tutkimus toteaa Venäjän kansainvälisen yhteistyöhalukkuuden vähenemisen vaikuttavan merkittävästi eurooppalaisiin kumppaneihin. Yhteistyöhön perustuva keskinäisriippuvuus ja yhteisiin pelisääntöihin perustuva toiminta ovat Venäjän mielestä valheellisia kulisseja, joilla EU ja Yhdysvallat pyrkivät lisäämään lännen vaikutusvaltaa Venäjän lähialueilla. Arktisilla alueilla Venäjä on ollut toistaiseksi kohtalaisen yhteistyöhaluinen, mutta riskinä on, että se alkaa eristää itseään myös arktisessa yhteistyössä.

Loppuyhteenvetona Martikainen totesi, että Suomen on erityisen tärkeää vahvistaa strategista kokonaiskuvaansa ja ennakointiaan. Oman yhteiskunnan resilienssiä eli kriisinsietokykyä on lisättävä, ja valtion poliittisen ja viranomaisjohdon toimintakyky taattava. Venäjän kanssa tulee ylläpitää kahdenvälisiä suhteita, ottaen huomioon Venäjän ulkopoliittisiin toimintatapoihin liittyvät riskit. Suomen etu on myös edistää yhtenäistä EU:n politiikkaa Venäjän suhteen ja ankkuroida kahdenväliset Venäjä-suhteensa EU:n yhteiseen politiikkaan.

Suurlähettiläs René Nyberg ja Turun yliopiston professori Kari Liuhto tarjosivat paneelikeskustelussa huomioitaan ja tulkintojaan raportista. Nyberg totesi raportin olevan kattava kokonaisuus, mutta jäi kaipaamaan lisää keskustelua tiedustelusta. Hän totesi myös, että Suomi ei suinkaan ole puolustuskyvytön Venäjän rajatoiminnan suhteen. Liuhto totesi, että raportti ei sinänsä tarjoa mullistavaa tietoa, vaan sen arvo on enemmänkin tarjotuissa toimenpidesuosituksissa. Hänenkin mielestään Suomen tulisi toimia proaktiivisesti Venäjän suhteen. Liuhto sanoo tutkijoiden pahoittelevan turhaan raporttinsa pessimististä sävyä, sillä se kumpuaa tutkimuskohteesta itsestään.

Havainnoissaan raportin annista Liuhto totesi, että Venäjän ulkopoliittiset tavoitteet eivät ole muuttuneet mutta toimintatavat ovat, sillä se on siirtynyt sotilaallisella voimalla uhitteluun ja sen käyttöön. Venäjän toimiin ei vaikuta ainoastaan suurvalta-aseman rakentaminen vaan myös valtaeliitin henkilökohtaisen edun tavoittelu. Liuhto huomautti myös, että virallinen järjestelmä toimii heikosti ja monilukuisille tiedustelupalveluille on muodostunut ylikorostunut rooli venäläisessä yhteiskunnassa. Hänen mukaansa Venäjä kaipaa uutta perestroikaa, sillä nykykehitys johtaa stagnaatioon. Liuhto huomioi Venäjän käyttävän ulkopolitiikassaan myös ei-sovinnaisia keinoja, kuten pakolaisvirtojen ohjaamista ja rikollisjengejä. Hän varoitti sodan voivan myös alkaa vahingossa ja siksi piti presidentti Niinistön aloitetta transponderien käytöstä Itämerellä tärkeänä. Liuhto totesi Venäjän tilanteen olevan totinen ja siksi Suomen tulisi varmistaa olevansa valmis, mitä ikinä Venäjä päättääkin tehdä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katri Pynnöniemi, yksi raportin kirjoittajista, totesi että Venäjän toiminta on vaikeasti ennakoitavaa. Se reagoi tiettyihin asioihin, mutta näiden kysymysten ennakoiminen on hankalaa. Selvää on, että Venäjä on osoittanut kykynsä nopeaan päätöksentekoon ja toimintaan silloin kun se kokee etunsa loukatuiksi.

Paneelikeskustelun jälkeen yleisöltä tuli paljon kysymyksiä ja keskustelu oli vilkasta. Puheenvuoroissa korostettiin historian opetuksen tärkeyttä yhteiskunnan resilienssin lisäämiseksi disinformaatiota vastaan. Sinikukka Saari totesi tutkijoiden pyrkivän ymmärtämään Venäjän toimintaa ei-apologeettisella tavalla ja vastustamalla mustavalkoista Venäjän tulkitsemista. Kansalaisyhteiskunnan yhteistyö venäläisten toimijoiden kanssa puhutti myös. Pynnöniemi varoitti kaksoisagendoista temaattisessa yhteistyössä ja kehotti kaikkia venäläisten vastapuolten kanssa toimivia selvittämään tarkasti, kenen kanssa toimii ja pitävän mielessä kokonaisturvallisuuden. Hän myös toivoo, että julkiseen keskusteluun osallistuvat hyödyntäisivät saatavilla olevaa tietoa, pysyisivät kriittisinä sekä myös olisivat valmiita kuuntelemaan kritiikkiä.

Teija Tiilikainen päätti seminaarin kiittämällä yleisöä ja kehottamalla kaikkia lukemaan raportin, joka on saatavilla myös Ulkopoliittisen instituutin kotisivuilta.