Russian Foreign Policy in the Wake of 2008

Open seminar - registration required
Mr Fyodor Lukyanov Mr Fyodor Lukyanov
Senior Researcher Dr Arkady Moshes (left) and Mr Fyodor Lukyanov answering questions from an audience of more than 90 people. Senior Researcher Dr Arkady Moshes (left) and Mr Fyodor Lukyanov answering questions from an audience of more than 90 people.

Wed 15.11.2006
The Finnish Institute of International Affairs
Mannerheimintie 15 A

Mr. Fyodor Lukyanov is an active commentator in the Russian media on international politics and the Russian role in it. He gave a lecture at the FIIA on 15 November 2006. The title of his presentation was Russian Foreign Policy in the Wake of 2008. The event was organised in association with RIA-Novosti.

Lukyanov kicked-off the event by saying rather provocatively that President Putin's successor will be chosen by him. This will not, however, mean that Putinist policies will necessarily continue. The new president's role will be crucial in the construction of the Russian identity. The most likely future scenario for Russia is some kind of combination of growing economic interdependency with the global markets and more closed social and political domestic order.

Lukyanov described the developments in the Russian relationship with the West since the early 1990s. Back then, Russia was expected to follow the western example. This expectation has later turned out to be an illusion.

During the early years Russia was the pupil and the EU the teacher but now Russia wants to be treated as an equal partner. It does not seek to adapt to the European norms and expectations but, instead, Russia seeks recognition for its own way of doing things. Today there are more alternatives to the European model: for example, the BRIC (Brazil, Russia, India, China) cooperation. Nevertheless, Europe is - and will be in future - the most important area for Russian foreign policy.

The positive economic development and high energy prices have considerably strengthened Russia's standing vis-à-vis Europe. Because of this, Russia shows dangerous signs of over-confidence. The key to Russian foreign policy thinking today is the notion of sovereignty. The Russian interpretation of sovereignty challenges the European values and norms. The European values of human rights and democracy were once considered to be the very basis of Russia-EU relations but Russia has challenged them in recent years. The new Russian approach is tough and pragmatic and it is based on material interests. International relations are seen as merciless competition over material resources and benefits.

Lukyanov claimed that the EU has been generally willing to trade values for gas. It has only been during recent weeks that the EU has started to emphasise values again. The Russian perception is that the change came about only because the EU did not get as much material benefits from Russia as it had hoped for. Thus, the discourse on values is just a smoke screen for material interests of the EU.

To sum up the main characteristics of the Russian foreign policy today:

* The policy is pragmatic and the goal is to avoid ideological considerations. Contrary to some western views, Russia does not have any major geo-political projects.

* No rules or norm matter; it is generally believed amongst the Russian elite that a double standard is the only standard that counts in today's world.

* Europe is, and will remain, the main area of interest for the Russian foreign policy.

* Russia's relations with the US will not improve in near future but major conflicts between them are also unlikely.

* Asia will play a growing role in Russian foreign policy thinking but major, concrete progress in the relations is unlikely.

* Moscow's policy in the post-Soviet space is not imperialist, despite some western opinions. Competition in the area will increase in future.

- - -

Muodollinen valta ei kiinnosta Vladimir Putinia

Seppo Ylönen
Kaleva

Venäläistoimittaja arvioi presidentin tyytyvän luvatusti kahteen kauteen

HELSINKI Vladimir Putinin valtakausi Venäjän presidenttinä on kääntymässä lopuilleen. Samalla kiihtyvät arvailut siitä, tyytyykö Kremlin johtaja perustuslain suomaan kahteen nelivuotiskauteen vai lähteekö hän masinoimaan lakimuutosta jatkaakseen virassa.

”Lain muuttaminen ei teknisesti ole mikään ongelma, mutta on useita syistä miksi hän ei halua sitä tehdä”, tiivistää moskovalaisen ulkopolitiikan erikoislehden toimittaja Fjodor Lukjanov.

Lukjanovin mukaan Putinei henkilökohtaisista syistä haluavenyttää valtakauttaan, koskaPutin päinvastoin kuin Boris Jeltsin tai Aljaksandr Lukashenkaei ole vallassa muodollisen vallan vuoksi.

”Hän haluaisi elää normaalia elämää tai ainakin vailla niitä rajoituksia, jotka virallinen asema tuo mukanaan. Hän näkee itsensä enemmän huippuvirkamieheksi kuin kansakunnan isäksi”, Lukjanov selvittää.

Putin on ennen muuta kiinnostunut vallasta, joka pohjautuu taloudellisiin arvoihin kuten öljyn ja kaasun toimituksiin. Putin ei ole taustaltaan poliitikko, useissa moskovalaisissa tiedotusvälineissä työskennellyt Lukjanov muistuttaa.

Putinin väitöskirja Pietarin kaivosakatemiassa 1990-luvun puolivälissä oli otsikoitu ”Poliittiset aspektit energian tuotannossa”.

Lukjanov ei osaa silti sanoa, kuinka paljon Putin on etukäteen suunnitellut energia-aseen käyttöä ja kuinka paljon kaikki on ollut maailmanmarkkinahinnoista johtuvaa sattumaa.

Tietysti Putin haluaa säilyttää vaikutusvallan vuoden 2008 jälkeenkin, Lukjanov sanoo.

”Älkää huolehtiko, pysyn kanssanne”, oli presidentin taannoinen viesti televisiossa venäläisille. Putinin kolmas kausi ei Lukjanovin mukaan olisi valtava ongelma maailmanpolitiikan suurille pelureille.

Se ei herättäisi innostusta, mutta Venäjän vakautta pidettäisiin kuitenkin parempana kuin hyppyä tuntemattomuuteen.

”Hänen legitimiteettinsä laskisi kuitenkin välittömästi. Putinille on erittäin tärkeää olla osa maailman eliittiä ilman rajoituksia, joita kolmas kausi toisi tullessaan”, Fjodor Lukjanov selvittää.

Lukjanov muistuttaa, että Putin on taustaltaan myös lakimies. ”Jos minä itse en kunnioita perustuslakia, mitä voin vaatia muilta”, Lukjanov siteeraa Putinin lausahdusta eräässä toimittajatapaamisessa.

Lukjanov ei epäile Putinin vilpittömyyttä. Mutta hänen ympärillään on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat Putinia, ei hänen seuraajaansa.

”Ei ole mikään salaisuus, että Kremlissä on tietty joukko virkamiehiä, joilla on määrätyt edut huolehdittavana liike-elämässä. Ja että he kilpailevat toistensa kanssa. Ei ole poissuljettua, että jotkut yrittävät painostaa Putinia hyväksymään kolmas kausi”, Lukjanov kertoo.

Pahin vaihtoehto on, että joku yrittää synnyttää kriisin, jolla Putin voitaisiin pitää Kremlin peräsimessä. ”En pidä sitä kovin todennäköisenä, mutta ei sitä voi jättää kokonaan pois laskuista”, Lukjanov pohtii.

Todennäköisempänä Lukjanov pitää, että Putin astuu sivuun, poimii seuraajansa jonka äänestäjät sitten hyväksyvät. Vallanvaihto sujuu kivuttomasti.

”Valtasysteemi alkaa kuitenkin jonkin ajan kuluttua muuttua, koska nyt systeemi on täydellisesti sidoksissa yhteen henkilöön. Enkä usko, että Putin itsekään tietää, mitä tapahtuu vuoden 2008 jälkeen”, Lukjanov pohtii.