The Finnish EU Presidency in Retrospective Arvio Suomen päättyneestä EU-puheenjohtajuudesta – ja Unionin tulevaisuuden haasteet

Open seminar - registration required
Vasemmalta: Ulkopoliittisen instituutin EU Presidency -luentosarjan vetäjä Eero Vuohula, ministeri Erkki Tuomioja sekä laajentumiskomissaari Olli Rehn. Vasemmalta: Ulkopoliittisen instituutin EU Presidency -luentosarjan vetäjä Eero Vuohula, ministeri Erkki Tuomioja sekä laajentumiskomissaari Olli Rehn.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja Ulkoministeri Erkki Tuomioja
Tilaisuuteen eduskunnan lisärakennuksessa kokoontui noin 250 kuulijaa. Tilaisuuteen eduskunnan lisärakennuksessa kokoontui noin 250 kuulijaa.

Fri 2.2.2007 at 14:00-14:00
Auditorium of the Parliament of Finland
Arkadiankatu 3

Arvio Suomen puheenjohtajuuskaudesta ja tulevaisuuden haasteita

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan arvion mukaan juuri päättynyt puheenjohtajuuskausi on ollut hyvin toisenlainen kuin edellinen, sillä unioni on muuttunut ratkaisevasti uusien jäsenmaiden myötä. EU:sta on myös tullut ulkopoliittisesti aktiivisempi toimija, mikä näkyy myös työmäärässä. EU on 2003 hyväksytyn turvallisuusstrategian mukaisesti maailmanlaajuinen toimija, ja usein jopa johtoroolissa. EU ei ole enää sivustakatsoja ja rahoittaja, vaan keskeinen poliittinen toimija kansainvälisissä suhteissa.

Puheenjohtajuuskauteen valmistauduttiin edellisellä kaudella kerättyjen kokemusten perusteella, mutta asialistaa muokkaavat aina kansainväliset tapahtumat kriisit. Ulkoministeriön virkamiesten arvion mukaan jopa 65 prosenttia kuluneen puheenjohtajuuskauden toiminnasta oli yllättäviin tilanteisiin reagoimista. Suomi onnistui Tuomiojan mukaan vähintään kohtalaisesti puheenjohtajuuskauden vetämisessä. Turkin kanssa on ongelmia, mutta jäsenyysneuvotteluja aiotaan jatkaa. Vaikka Kypros-kiista ei johtanutkaan toivottuun lopputulokseen, kaikki osapuolet arvostivat käytyjä neuvotteluja. Ne luovat myös hyvän pohjan tulevaisuuden ratkaisuyrityksille.

Suomen virkamieskoneisto on Tuomiojan mukaan optimaalisen kokoinen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Asioita hoidettiin joustavasti ja Suomi pystyi reagoimaan nopeasti uusiin tilanteisiin. Tuomiojan mukaan EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka lujittui. Suomi onnistui hänen arvionsa mukaan paremmin äkillisiin haasteisiin reagoinnissa kuin etukäteen asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Libanonin sodan ja Lähi-idän kriisin kohtaamisessa onnistuttiin paremmin kuin EU:n ja Venäjän välisten neuvottelujen käynnistämisessä tai Turkin ja Kyproksen ongelman ratkaisussa.

EU oli Tuomiojan mielestä yksi niistä harvoista toimijoista, jotka pystyivät Libanonin kriisissä kokoamaan politiikkansa ja toimintansa ja sopimaan yhtenäisestä linjasta, jossa vaadittiin vihollisuuksien välitöntä lopettamista. Kriisin ratkaisussa näkyi hänen mukaansa myös EU:n ja YK:n hvyä yhteistyö. Puheenjohtajalla tulee Tuomiojan mukaan olla rohkeutta ajaa EU:lle politiikka, jolla on todellista vaikutusta tilanteeseen, eikä tyytyä vesitettyihin ratkaisuihin. Tässä Suomi onnistui Libanonin kriisin yhteydessä.

Unionin uuden ulkoministerin on Tuomiojan mielestä oltava riittävän vahva, jotta EU:n ulkopolitiikka olisi näkyvää ja tehokasta, eikä vain 27 jäsenmaan kantojen summa. Muussa tapauksessa puheenjohtajavaltion poistaminen YUTP:n toimintakentästä saattaa heikentää EU:n kansainvälistä roolia.

EU:n roolin vahvistaminen on Tuomiojan mukaan Suomelle luontevaa, sillä Suomi kuuluu niihin maihin, jotka vaikuttavat kansainvälisiin kysymyksiin EU:n kautta. Unioni ei ole siten vain työkalupakista otettava väline, jota käytetään, kun sille nähdään tarvetta.

EU:n ja Venäjän välisten suhteiden edistäminen kuului ennalta määriteltyihin prioriteetteihin. Vaikka EU-maiden kesken syksyllä neuvoteltua sisäistä neuvottelumandaattia ei voitu hyväksyä Helsingin huippukokouksessa Puolan vastustuksen takia, suurin osa yhteistyöstä on hiljaista ja johdonmukaista puurtamista, jonka tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Suomen vahvuus on Tuomiojan mielestä viranomaiskuntamme runsas kokemus ja toimivat suorat suhteet Venäjän viranomaisiin. Myös komissio tukeutuu mielellään tähän kokemukseen.

Tuomioja mainitsi Pohjoisen ulottuvuuden uudistaminen onnistumisten joukkoon. Venäjä antoi tukensa toimintamallille, joka rakentuu EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteiselle politiikalle. Pohjoinen ulottuvuus voi toimia myös toimii myös mallina muille alueellisen yhteistyön järjestelyille mm. Mustanmeren alueella.

Transatlanttiset suhteet ovat Tuomiojan mukaan sisäänrakennettuina EU:n kaikkiin ulkosuhteisiin. USA näkee EU:n merkityksen kumppanina maailmanlaajuisiin haasteisiin vastattaessa, kun ennen EU jätti aloitteen tekemisen ja toiminnan amerikkalaisille. EU ei kuitenkaan vielä täysin käytä vaikutusvaltansa potentiaalia, vaikka odotuksia aktiivisuuteen on niin kolmansissa maissa kuin EU-maiden kansalaistenkin keskuudessa.

***

Laajentumiskomissaari Olli Rehn peräänkuulutti Ulkopoliittisen instituutin järjestämässä puheenjohtajuusseminaarien sarjassa lokakuussa Euroopan taloudellista ja poliittista uudistumista, sillä huomisen haasteisiin ei vastata eilisen välineillä. Hänen mukaansa vuodesta 2007 on tehtävä Euroopan talouden kasvun ja poliittisen tahdon vuosi. Talouden kasvu pitäisi käyttää hyväksi, sillä vaikeitakin talouden uudistuksia voidaan toteuttaa helpommin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Suomen EU-puheenjohtajuus palautti Rehnin mukaan uskoa Eurooppaan, sillä Suomi pyrki käytännön tuloksiin ja vältti korkealentoista sananjulistusta. Tätä voi kutsua Carl Bildtin sanoin pohjoismaiseksi pragmatismiksi. Vuosien 1999 ja 2006 puheenjohtajuuksien linja oli pitkälti sama, vaikka olosuhteet olivat erilaiset. Tämä todistaa Rehnin mukaan siitä, että Suomen eurooppalainen valinta ei ole suhdannepolitiikkaa.

Euroopan parlamentin asema on Rehnin mukaan vahvistunut. Tästä todistavat eri instituutioiden välisen yhteistyön kautta saavutetut ratkaisut palveludirektiivissä ja kemikaalilainsäädännössä. Oikeus- ja sisäasioissa pyrittiin Suomen kaudella lisäämään määräenemmistöön nojaavaa päätöksentekoa, mikä tehostaisi unionin kykyä vahvistaa sisäistä turvallisuutta. Kaikki jäsenvaltiot eivät kuitenkaan olleet kypsiä järkevään päätökseen.

Keskustelua Turkin EU-jäsenyydestä on Rehnin mielestä suunnattava uusille urille ja painottaa yhteisiä etuja, kuten Turkin strategian merkitystä Euroopan energiapolitiikassa ja Lähi-idän kriisissä. Turkin lähenevät presidentin- ja parlamenttivaalit sekä Kaakkois-Turkin kriittinen tilanne vahvistavat prosessin käynnissä pitämisen välttämättömyyttä.

Turkin jäsenyysneuvottelujen hetkittäisellä jäädyttämisellä maalle osoitettiin, että sen toiminnalla on merkitystä. EU:n ovi pysyy kuitenkin avoinna Turkille, Kroatialle ja muille Länsi-Balkanin maille. Kukin näistä maista voi Rehnin mukaan astua ovesta, kun täyttää jäsenyydelle asetetut ehdot. EU:n huippukokouksessa saavutettiin laajentumispolitiikkaan uusi yhteisymmärrys, joka yhdistää laajentumisen strategisen merkityksen ja unionin sisäisen uudistamisen.

Rehnin mukaan Saksan on hyvä jatkaa siitä, mihin Suomen kaudella päästiin. Saksan tavoitteena on vahvistaa Euroopan talouden uutta nousua muun muassa yhteisellä energiapolitiikalla. Tätä tukeakseen komissio teki äskettäin kattavan ja huolellisesti valmistellun esityksen, joka yhdistää ilmasto- ja energiapolitiikan. EU:n tulee näyttää suuntaa ilmastopolitiikassa, mutta unioni tarvitsee muut maat ja alueet mukaan talkoisiin, jotta se voi toteuttaa uskottavaa ilmastopolitiikkaa.

Saksa panostaa kaudellaan perussopimuksen uudistamiseen ja poliittinen tahto sen toteuttamiseksi on Rehnin mielestä vahvistumassa. Tavoitteeksi on asetettu, että uudistus astuisi voimaan ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2009. Uusi perussopimus tulisi saada voimaan myös ennen kuin seuraava ehdokasmaa, luultavimmin Kroatia, on valmis liittymään unioniin.

Sisämarkkinoiden lainsäädäntöä valmisteltaessa vaikuttaa Rehnin mukaan siltä, että laajentunutkin unioni kykenee saamaan aikaan päätöksiä. Tämä ei onnistuisi ilman määräenemmistöä. Toisaalta unioni kärsii sellaisista päätöksenteon ja valmistelun järjestelyistä, jotka syntyivät parin vuosikymmenen takaista yhteisöä varten ja erilaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Siksi EU tarvitsee uutta, toimivaa välineistöä, jotta se voisi toteuttaa tehokasta ja yhtenäistä ulkopolitiikkaa.

Perustuslaillinen sopimus laajentaisi mahdollisuutta tehdä päätöksiä määräenemmistöllä. Neuvosto voisi tehdä määräenemmistöllä ns. Eurooppa-päätöksen, kun se perustuu unionin ulkoministerin ehdotukseen yhteiseksi toimeksi tai kannaksi. Ulkoministeri ja häntä tukeva ulkoasiainhallinto jämäköittäisivät EU:n ulkopolitiikkaa. Sopimus toisi mukanaan myös velvollisuuden auttaa aseellisen hyökkäyksen, terroristi-iskun tai luonnonkatastrofin kohteeksi joutunutta jäsenmaata.

EU:n ulkopolitiikan vaikeimmat ajankohtaiset haasteet ovat Rehnin mukaan Serbia ja Kosovo. Ensimmäinen askel EU-tiellä on solmia näiden maiden kanssa lähentymissopimus. Jos Serbia sitoutuu täyteen yhteistyöhön Haagin tuomioistuimen kanssa ja ryhtyy konkreettisiin, vakuuttaviin toimenpiteisiin sen saavuttamiseksi, EU on valmis tulemaan vastaan.

EU:n syventyminen ja laajentuminen voivat Rehnin mukaan kulkea jatkossakin rinnakkain. Vain sisäiseen kehitykseensä keskittyvä unioni käpertyisi itseensä, vain laajentumiseen keskittyvä EU olisi liian heikko. Tämän päivän 27 jäsenvaltion unioni on hänen mielestään paljon vahvempi kuin esimerkiksi 25 vuoden takainen kymmenen maan yhteisö.

***

Yleisökysymyksissä Eero Vuohula nosti esiin Pohjoisen ulottuvuuden merkityksen. Ulkoministeri Tuomioja vastasi, että komissiolla ei ole aikaisemmin ollut juurikaan voimavaroja hoitaa tätä hanketta, nyt resurssit ovat kuitenkin kunnossa. Keskeisellä sijalla ovat investoinnit ympäristöön, erityisesti Itämereen, josta esimerkkinä hän mainitsi Pietarin jätevedenpuhdistuslaitoksen. Myös sosiaalisen hyvinvoinnin ja logistiikan hankkeita on kehitteillä.

Heikki Latvanen muistutti, että vaikka Suomi toimi hyvin Lähi-idän kriisissä, alueella kytee edelleen kolme sisällissotaa: Palestiinassa, Libanonissa ja Irakissa. Hän kysyi mitä Suomi, EU ja kvartetti aikovat tehdä asialle. Tuomioja vastasi, että mitään hyväksyttäviä sotilaallisia ratkaisuja ei ole olemassa. Unioni on panostanut kvartetti-yhteistyöhön ja myös USA on tullut osittain samoihin johtopäätöksiin. EU toivoo Palestiinaan kansallisen yhtenäisyyden saavuttavaa hallitusta. Unioni on mukana Libanonin vakauttamisessa, rahoitusta on luvattu 7,6 miljardia dollaria, mikä ei ole riittävä, kun sitä vertaa maan valtionvelkojen määrään, mutta alku kuitenkin. EU nähdään Tuomiojan mukaan välttämättömänä osapuolena Lähi-idän kriisien sammuttamisessa.


Ministeri Erkki Tuomiojan puhe 2.2.2007
Laajentumiskomissaari Olli Rehnin puhe 2.2.2007