Jää hyvästi, UPI!

Maanantaina, 2. helmikuuta 2009     1 kommentti(a)
Hiski Haukkala
tutkija
Pauli Hanhiniemen sanoin "kaikki ilman muuta silloin innostaa, kun uutta aloittaa". Tämä lienee myös totta. Kymmenvuotisen tutkijanuran muuttuminen ulkoministeriön virkamiehen pestiksi nostaa sykettä, saa innostumaan: tämäpä jotakin uutta ja jännittävää. Samassa alkuhuumassa näkee tietysti eräät erot vanhan ja uuden maailman välillä myös selkeämmin. Kuten vaikkapa nyt virkamiehen kevyen palkkapussin. Mutta toki tutun UPI-maailman ollessa vielä tuoreessa muistissa myös muut erot uuden ja vanhan välillä pistävät silmään. Tässä kolme havaintoa tutkimusmaailman ja virkamiehen elämän rajapinnalta:

Ensinnäkin, ministeriö on UPIin verrattuna valtava laitos: olen siirtynyt 40 hengen organisaatiosta 2500 ihmisen kolossin palvelukseen. Sääntöjä on paljon ja niitä on joka lähtöön. Selvää on, että talon tavat ovat jo pitkälti vakiintuneet ja uuden ihmisen tehtävänä on joustaa. Samalla on kuitenkin ollut iloinen yllätys, kuinka positiivisesti ja joustavasti minut on otettu vastaan: joka nurkasta henkii positiivinen "can do" -mentaliteetti ja asiat pannaan hoitumaan. Vielä missään vaiheessa minua ei ole lyöty päähän sanomalla, että jokin pyyntöni tai toiveeni olisi mahdoton aiempien käytäntöjen tai valtionhallinnon sääntöjen nojalla. Voi toki olla, että mielikuvitukseni ei ole kyllin vilkas keksimään aitoja haasteita ulkoasiainhallinnon hallinnolle. Lupaan yrittää jatkossa kovemmin!

Toiseksi, ministeriön työ on aitoa tiimityötä. Asiat valmistellaan, ja niistä keskustellaan porukalla. UM on itse asiassa työurani ensimmäinen organisaatio, jossa tiimityö oikeasti näyttäisi toimivan. Tästä lyhyiksi palavereiksi yhteen kokoontuvien virkamiesten kulttuurista myös tutkimusmaailma voisi ottaa oppia: asioista on mahdollista keskustella ja sopia tehokkaasti porukalla. Itse asiassa sillä tavalla näyttäisi syntyvän lyhyemmässä ajassa parempaa jälkeä kuin yksin puurtamalla.

Kolmanneksi, kaikki tuntuu tapahtuvan ministeriössä reaaliajassa. Kriisin tai jonkin muun vaativan tilanteen ollessa päällä tarvitaan toimintaa. Tilanteen mentyä on jo myöhäistä. Tämä luonnollisesti korostaa tarvetta tiimityöhön: kukaan ei voi yksin olla kaiken aikaa kaikesta perillä, mutta porukan kollektiivi kykenee pohtimaan asioita nopeasti monelta kantilta suhteuttaen asiat aiempaan, yhtä ihmistä suurempaan kokemus- ja tietomäärään.

Tämä työn kolmas piirre tulee kuitenkin tutkijalle pienenä shokkina: aikaa rauhalliseen ajatteluun (ja vaikkapa muiden tutkijoiden kantojen pohtimiseen) ei juuri olekaan: näkemys tarvitaan tässä ja nyt. Tässä on myös uuden pestini ehdoton suola. Esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan välisen kaasukriisin iskiessä ei ollut aikaa tutustua uuteen työhuoneeseen tai etsiskellä vessaa (ensimmäinen varsinainen työpäiväni oli 7.1., jolloin Venäjä käänsi Ukrainan kautta Eurooppaan menevän kaasun kiinni). Sen sijaan piti laittaa pika-analyysihattu päähän ja juosta pitkin käytäviä auttamassa talon väkeä pohtimaan tilannetta.

Samassa Hanhiniemen laulussa todetaan myös, kuinka "kauniimmalta kaikki vaikuttaa,
kun katsoo kauempaa". Lähdöstäni ei varmaankaan ole kulunut kylliksi aikaa, jotta UPI-muistoni olisivat vielä ehtineet kultautua. Vaan eipä sitä tarvitakaan, sillä valtaosa niistä on muutoinkin hyviä. Mutta jotakin tietysti jään kaipaamaan täysiverisen tutkijan työstä ja UPIsta. Varmaankin mahdollisuutta oman ajan hallintaan; kykyä päättää itse siitä mitä tänään teen ja sen mukana tulevaa mahdollisuutta pidempien projektien ja ajatuskulkujen kehittelyyn. Ja tietysti upeita UPI-kollegoitani, joista on vuosien varrella kehkeytynyt minulle kuin toinen perhe. Itse asiassa UPIsta on kehkeytynyt minulle myös se ensimmäinenkin perhe: löysinhän ihanan vaimonikin UPIsta. Siis kiitos ja jää hyvästi, UPI!

Hiski Haukkala
Erikoistutkija
Suunnittelu- ja tutkimusyksikkö
Ulkoministeriö
hiski.haukkala@formin.fi

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (1 kommenttia)

17.3.2009, Peter Ekholm
 

En tiedä, onko nollasummapeliä, mutta Hiskin siirtyminen on menetys UPIlle. Jos UM ei latista, voittajana on UM. UM:ssä ei juuri intellektulleita ole. Toivottavasti ministeriö ei estä Hiskin julkisia esiintymisiä. Se olisi typerää.

P.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä