Arktinen talvi oli kiireinen

Perjantaina, 27. maaliskuuta 2009     0 kommentti(a)
Lotta Numminen
tutkija
Kansainvälinen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka -tutkimusohjelma
Lupasin aiemmassa blogiartikkelissani päivitystä arktisen alueen tilanteesta. Arktinen talvi oli monessakin mielessä tapahtumarikas. Seuraa lyhyt katsaus viimeisen puolen vuoden kehityskulkuihin arktisella alueella.

Viime vuoden marraskuussa EU:n komissio laati arktisen tiedonannon. Tiedonannon pääasiallisina teemoina olivat arktisen ympäristön suojelukysymykset, alueen resurssien (kestävä) hyödyntäminen ja kansainvälisen hallinnon kehittäminen olemassa olevan kansainvälisen lainsäädännön pohjalta. Tiedonanto sai aikaan positiivista reaktioita tutkijoiden keskuudessa: komissio pitää ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ekosysteemin ja poliittisen tilanteen muutosta tärkeänä ja sillä on halua asemoida itsensä arktisissa kysymyksissä. Toisaalta skeptikot ovat tuoneet ilmi epäilyksiä siitä, että komissio tavalla tai toisella haluaa varmistella hyötyvänsä arktisista energiavarannoista ja aikanaan aukeavista merireiteistä. Olivatpa tiedonannon taustalla millaiset motiivit tahansa, on hyvä, että komissio pyrkii löytämään kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja kiinnittää nyt huomiota myös arktisiin ympäristökysymyksiin.

Joulukuussa kuultiin huolestuttavia uutisia arktisen merijään sulamisesta. Kanadalaistutkijat ennustivat, että jäätön kesä Jäämerellä tullaan kokemaan jo kuuden vuoden kuluttua. Vaikka tutkijoiden arviot vaihtelevat ja alueen lämpötilojen vuosittaiset vaihtelut ovat huomattavia, pitkän aikavälin trendi on selvä: alueen lämpötilat nousevat ja merijää sulaa ennätysmäistä tahtia, eikä enää uusiudu samoin kuin aiemmin. Aiemmat arviot jään sulamisesta ovat siten osoittautuneet aivan liian varovaisiksi.

Tammikuussa Yhdysvaltain silloinen presidentti George W. Bush julkisti valtion arktisen strategian. Strategian kiinnostavin seikka oli, miten Yhdysvallat pyrki sen avulla hyvin suoraviivaisesti turvaamaan kansalliset intressinsä arktisella alueella erityisesti luonnonvarojen osalta. Strategian tavoitteena on esimerkiksi kehittää Yhdysvaltain sotilaallista kapasiteettia maalla, merellä ja ilmassa ja YK:n merilain ratifiointi. Yhdysvallat myös pitäytyi aiemmassa kannassaan siitä, että Luoteisväylä on kansainvälistä merialuetta. Kiinnostavaa on seurata Yhdysvaltain uuden hallituksen linjauksia. YK:n merilain ratifiointi saattaa olla yksi sen ensimmäisistä konkreettisista askelista.

Nato otti tammikuisessa kokouksessaan Islannissa arktisen alueen viimeaikaisen strategisen kehityksen asialistalleen. Sotilasliitto pitää arktisen alueen vakauden säilyttämisen keskeisenä tehtävänään uudessa tilanteessa, missä uusia fossiilisia luonnonvaroja aletaan etsiä ja ottaa käyttöön. Silloin Nato varautuu myös määrältään kasvaviin pelastus- ja etsintätoimintoihin sekä ekologisten katastrofien riskiin sitä mukaa, kun merijää väistyy ja meriliikenteen määrä lisääntyy.

Norjan ulkoministeri Thorvald Stoltenberg ehdotti helmikuussa julkaistussa raportissa, että kaikki Pohjoismaat aloittaisivat uudenlaisen yhteistyön Jäämeren alueella. Raportissa viitattiin myös kasvavaan laivaliikenteeseen ja sen aiheuttamaan tarpeeseen koordinoida pelastus- ja etsintätoimia. Tässä yhteydessä olisikin järkevää keskustella siitä, millaista yhteistyötä Suomella voisi tehdä muiden Pohjoismaiden, erityisesti naapurimaidemme Norjan ja Ruotsin, kanssa arktisella alueella. Vaikka Suomella ei ole lähettää merivoimien aluksia Jäämeren alueelle, pohjoismainen yhteistyö voisi Suomen puolustusvoimille merkitä esimerkiksi joukkojen lähettämistä siviiliviranomaisten toiminnan tukemiseksi öljyonnettomuuden jälkeisissä puhdistustoimenpiteissä tai merihätään joutuneiden etsintä- ja pelastustoimissa.

Helmikuussa raportoitiin myös, että Venäjän Duuma valmistelee uutta, Koillisväylää koskevaa lakia. Lain tavoitteena on määritellä sekä väylän ulkoiset rajat että virallistaa sen status Venäjän kansallisena meriväylänä. Se tulee myös säätelemään laivaliikennettä ja sen päästöjä. Uusi laki on jälleen yksi osoitus siitä, että arktisen alueen potentiaaliset luonnonvarat ja merireitit ovat keskeisessä roolissa Venäjän hallituksen agendalla. Venäjä on tähän mennessä muun muassa lennättänyt pommikoneitaan Jäämeren yli. Sen suihkuhävittäjiä on havaittu myös lähellä Norjan pohjoista rajaa. Venäjä ei ole toimillaan varsinaisesti rikkonut kansainvälistä lakia. Sen eleet ovat kuitenkin olleet huomattavan provokatiivisia, mikä johtunee Venäjän yleisestä turvallisuuspoliittisesta aktivoitumisesta. Aivan viimeisimmät uutiset kertovat, että Venäjä suunnittelee myös arktisten taistelujoukkojen perustamista.

Maaliskuussa Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon kannusti puheessaan arktisia valtioita yhteistyöhön ja kertoi Kanadan jatkavan kansainvälisen huomion suuntaamista Arktiseen neuvostoon. Samalla Cannon kuitenkin alleviivasi Kanadan tahtoa puolustaa suvereniteettiaan sen pohjoisilla maa- ja merialueilla.

Samoin maaliskuussa Norjan Tromssassa kokoontuneet Kanadan, Yhdysvaltain, Venäjän, Tanskan (ja sen itsehallintoalueen Grönlannin) ja Norjan jääkarhututkijat nimesivät ilmastonmuutoksen tärkeimmäksi pitkän aikavälin uhaksi jääkarhuille ja lupautuivat yhteistyöhön, jolla pyritään vähentämään turismin, laivaliikenteen sekä öljyn ja kaasun poraamisen aiheuttamia haittoja jääkarhupopulaatioille.

Huhtikuun loppupuolella on odotettavissa Arktisen neuvoston ministerikokous, jonka herättämää keskustelua kannattaa ehdottomasti seurata. Arktinen neuvosto julkistaa huhtikuussa myös raportin “Arctic marine shipping assessment”. Näistä kahdesta tapahtumasta kirjoitan lisää lähiaikoina. Arktisen alueen tapahtumarikas talvi kuitenkin enteilee kiireistä kevättä ja kesää.


                                      

(Kuvassa: Jääkarhu Poznanin ilmastokonferenssissa joulukuussa 2008; kuvaaja: Mari Luomi)

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä