Venäjän arktiset linjaukset provosoivat jälleen

Keskiviikkona, 20. toukokuuta 2009     1 kommentti(a)
Lotta Numminen
tutkija
Kansainvälinen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka -tutkimusohjelma

Venäjä on julkistanut uuden, vuoteen 2020 asti ulottuvan kansallisen turvallisuusstrategiansa. Strategiassa Jäämeri nähdään alueena, jota sotilaalliset konfliktit voivat uhata. Näin se jatkaa epäjohdonmukaisia arktisia linjauksiaan ja provosoi muita Jäämeren rantavaltioita.

Venäjä on kuluneen vuoden aikana korostanut arktisten energiavarantojen keskeistä asemaa kansalliselle kehitykselle. Jäämeren luonnonvaroihin on ladattu valtavasti odotuksia: ne ovat perusta maan pyrkimykselle nousta maailman johtavaksi energiantuottajamaaksi. Nyt Venäjä identifioi uudessa kansallisessa turvallisuusstrategiassaan arktisen alueen mahdolliseksi resurssikonfliktialueeksi.

Viittaus arktisen resurssikonfliktin mahdollisuuteen ei edistä Venäjän yhteistyötä muiden Jäämeren rantavaltioiden kanssa. Kremlissä tämä on huomattu ja siellä on kiirehditty alleviivaamaan, että strategiassa ei ehdoteta arktisen alueen militarisointia vaan ainoastaan kansallisten intressien puolustamista tarpeen vaatiessa.

Venäjän linjaukset ovat kuitenkin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että se on sitoutunut noudattamaan arktisten energiavarantojen jakamisessa kansainvälistä merilakia. Se on myös lupautunut ratkaisemiseen mahdolliset päällekkäiset aluevaatimukset rauhanomaisesti muiden rantavaltioiden kanssa.

Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon kiirehti kommentoimaan Venäjän strategiaa. Hän korosti puheessaan Kanadan päämääränä olevan rauhanomainen yhteistyö. Cannon joutui kuitenkin toteamaan, ettei maan hallitus tule epäröimään oman suvereniteetin ja muiden intressien – kuten luonnonvarojen - puolustamisessa Jäämeren alueella.

Venäjän toiminta on havainnollinen esimerkki siitä, millaiseksi Jäämeren alueen poliittinen peli on kuluneiden kahden vuoden aikana muodostunut. Venäjä lähettää jatkuvasti ristiriitaisia signaaleja yhtäällä korostaen rauhanomaisen kehityksen ja yhteistyön merkitystä ja toisaalla maalaillen uhkakuvia ja provosoimalla esimerkiksi sotilaallisilla toimillaan arktisia naapureitaan. Tähän muut rantavaltiot eivät voi olla reagoimatta. Vaikuttaa siltä, että Venäjän arktisen yhteistyön punainen lanka katoaa aina, kun kysymys energiasta astuu mukaan kuvaan.

 

 

 

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (1 kommenttia)

21.5.2009, Juhani Harjunharja
 

"Venäjän linjaukset ovat kuitenkin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että se on sitoutunut noudattamaan arktisten energiavarantojen jakamisessa kansainvälistä merilakia. Se on myös lupautunut ratkaisemiseen mahdolliset päällekkäiset aluevaatimukset rauhanomaisesti muiden rantavaltioiden kanssa."

Mieleeni tulee nyt presidentti Medvedevin Suomen vierailullaan esittämä rauhan ja turvallisuuden aloite, Helsinki Plus-sopimus, jonka tulisi olla tasapuolinen ja legitiimi kaikille osapuolille aina "Vancouverista Vladivostokiin". Tämän aloitteen nostaminen näkyvään keskusteluun myös arktisia alueita ajatellen, muistuttaisi niin Venäjää, EU:ta, USA:ta ja Kanadaakin sekä muita alueen maita, miten tärkeää on jatkuva ja avoin maiden ja valtioliittyminen välinen keskustelu erityisesti niistä intresseistä, joiden voidaan ajatella jollain tavalla kohtaavan toisensa todellisten tai kuviteltujenkin etujen kulminaatiossa.

Eräs ongemallinen seikka tässä on myös se, että EU:n sisällä näyttää nousevan jälleen Saksan ja Italian akselilta mädälle löyhkääviä vanhoja fasismia ja natsisimia kannattavia ja ihannoivia aatteita. Jopa tällä ratsastavia puolueita ja liikkeitä on jo syntynyt maihin, joiden olisi kuvittellut niitä vähiten kannattavan.

Siinä missä Venäjän intressit ja sen ilmaisemat strategiat voidaan nähdä epäjohdonmukaisina Jäämeri-kontekstissa, olisi EU:n hyvä tarkastella kriittisesti samalla itseään. Jos toiseen maailmansotaan johtaneet aatteet saavat jälleen jalansijaa Euroopassa laajemminkin, EU:n "rauhanliitto" voi rapistua sisältä päin pahastikin ja johtaa konfrontaatioihin, joista ihmiskunta ei ehkä enää selviäkään.

Jos siis Venäjä nähdään edelleenkin EU:ssa haasteena, on sitä nyt jo Euroopan Unioni itselleenkin. Toivottavasti nämä haasteet eivät kuitenkaan muodostu ratkaisemattomiksi ongelmiksi missään vaiheessa. Siksi EU:n on syytä tarkastella kriittisesti ja tutkien koko ajan myös itseään siinä missä se tarkastelee Venäjääkin. Eikä kannata unohtaa siinä muitakaan maita, kuten Norjaa, USA:ta ja Kanadaakaan. Tässä tarkoitan kriittisyydellä ja tutkimisella erityisesti rakentavaa katsantotapaa, joka pyrkii aina korjaavaan ja tasavertaiseen yhteistyöhön ja rauhan edistämiseen
maailmassa.

Juhani Harjunharja
Utsjoki

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä