Afrikkalainen aloite sisäisten pakolaisten suojelemiseksi

Maanantaina, 2. marraskuuta 2009     0 kommentti(a)
Kukka-Maria Kovsky
Koordinaattori

Afrikan valtioiden päämiehet allekirjoittivat edellisviikolla Afrikan unionin kokouksessa Kampalassa oikeudellisesti sitovan sopimuksen maanosan sisäisten pakolaisten suojelemiseksi. Päätös koskee ainakin 11,6 miljoonaa afrikkalaista, jotka ovat pakolaisia oman maansa rajojen sisällä aseellisten konfliktien, ihmisoikeusrikkomusten ja luonnonkatastrofien seurauksena. Sisäisiä pakolaisia on kahdessakymmenessä Afrikan valtiossa, mutta tilanne on pahin Sudanissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä Somaliassa. Uusi Kampalan sopimus (Convention for the Protection and Assistance of Internally Displaced Persons in Africa) on ensimmäinen sisäisiä pakolaisia koskeva sopimus, joka on oikeudellisesti sitova sen osapuolina oleville valtioille.

Maan sisäisten pakolaisten suojelun puute on ollut pitkään ratkaisematon humanitaarinen ongelma ja aukko kansainvälisissä sopimuksissa. Sisäiset pakolaiset, evakot, eivät saa YK:n pakolaissopimuksen mukaista pakolaisstatusta ja sen myötä kansainvälistä suojelua, koska he eivät ole lähteneet omasta maastaan. Usein pakolaisuuteen johtanut maan sisäinen tilanne estää näitä ihmisiä saamasta myöskään oman valtionsa tukea. Tämän seurauksena maan sisäiset pakolaiset elävät pitkiäkin aikoja eräänlaisessa suojelutyhjiössä ilman minkäänlaisia perusoikeuksia.

Kampalan sopimus on merkittävä kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, sillä se on ensimmäinen oikeudellisesti sitova asiakirja sisäisten pakolaisten suojelusta. Se vahvistaa YK:n laatimia sisäisiä pakolaisia koskevia periaatteita (Guiding Principles on Internal Displacement), joita ei aikaisemmin ole ratifioitu sitovaksi sopimukseksi missään päin maailmaa.

Sopimus sisältää suojelulausekkeita koko pakolaisuuden ajaksi sekä velvoittaa kansallisia toimijoita avustamaan pakolaisia palaamaan koteihinsa tai löytämään uuden kotipaikan. Mikä tekee sopimuksesta uraauurtavan on se, että se velvoittaa myös muita kuin valtiollisia toimijoita. Se velvoittaa mm. aseelliset ryhmittymät, yksityiset turvallisuuspalvelut sekä monikansalliset yhtiöt kunnioittamaan sisäisten pakolaisten oikeuksia ja tekee niistä korvausvelvollisia yksityishenkilöille aiheuttamistaan menetyksistä. Tätä pitkälle ulottuvaa velvoitetta on jo ehditty kritisoida: on kyseenalaistettu, missä määrin valtio voi velvoittaa yksityisiä toimijoita kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Kampalan sopimus herättää aihetta sekä optimismiin että kyynisyyteen. Ihmisoikeuskysymyksissä ei tietenkään ole uutta, että valtion päämiehet allekirjoittavat innokkaasti suuria sanoja ja ylväitä lausekkeita, kun valtiot todellisuudessa jatkavat huoletta ihmisten oikeuksien rikkomista. Toisaalta aloite on afrikkalainen ratkaisu afrikkalaiseen ongelmaan ja teksti tarjoaa kansainvälisen normatiivisen toimintamallin myös muille saman ongelman kanssa kamppaileville.

Sopimus on allekirjoitettu ja se astuu voimaan viidentoista maan ratifioitua sen. Kansalliset toimijat alkavat nyt yhteistyössä avustusjärjestöjen kanssa kehittää puitteita sen toimeenpanemiseksi. Nähtäväksi jää, missä määrin sisäisten pakolaisten tilanne todellisuudessa paranee. Paljon riippuu tällä hetkellä siitä, kuinka sopimus sisällytetään kunkin maan kansalliseen lainsäädäntöön. Joka tapauksessa sopimus on aloitteena merkittävä ja tärkeä. Pitkäaikaisena tavoitteena voidaan tietenkin pitää sitä, että sopimus tekee lopulta itsensä tarpeettomaksi, ja ettei sellaista tulevaisuudessa enää tarvittaisi.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä