Pelon, nöyryytysten ja toivon Venäjä

Maanantaina, 26. huhtikuuta 2010     0 kommentti(a)
Sinikukka Saari
Vanhempi tutkija - EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelma

Ranskalaisen älymystön edustaja Dominique Moïsi kuvailee kirjassaan The Geopolitics of Emotion (2009), kuinka vahvana vellovat tunteet muokkaavat nykymaailmaa. Kylmän sodan päättyessä päättyi myös ideologioiden aikakausi. Teoreettiset oppirakennelmat työnnettiin syrjään ja tunteet nousivat pintaan. Moïsin mukaan maailmanpolitiikkaa ei voi ymmärtää tuntematta historian kohokohtia ja kauhunhetkiä, jotka yhä edelleen nostattavat voimakkaita tunteita.

Moïsi uskoo, että pelon, toivon ja nöyryytyksen tunteet heijastuvat maiden ja kansojen yleiseen itseluottamukseen. Itseluottamus sanelee tavan, jolla tulevaisuuden haasteisiin ja muihin toimijoihin suhtaudutaan. Pelko on itseluottamuksen antiteesi, toivo puolestaan itseluottamuksen ilmentymä. Moïsin mukaan itseluottamus on tulevaisuuden uskoa: tämän päivän uskotaan olevan parempi kuin eilinen ja huomisen parempi kuin tämä päivä. Nöyryytyksen tunne heijastelee loukattua itseluottamusta ja pelkoa tulevasta, mistä syytetään muita toimijoita. Kun ristiriita komean ja idealisoidun menneisyyden ja turhauttavan nykyisyyden välillä on liian suuri, koetaan nöyryytyksen tunnetta.

Vaikka tunteet ovat usein kiertyneet toistensa ympärille monimutkaisin tavoin, Moïsi väittää yleistäen, että nykymaailmassa toivo dominoi Aasiassa, nöyryytyksen tunne islamilaisessa maailmassa ja pelko lännessä.

Mikä näistä tunnekategorioista hallitsee Venäjällä? Moïsi näkee Venäjän eriskummallisena hybridinä: venäläiset ovat ylpeitä ja itsevarmoja – ja samanaikaisesti häpeissään ja pelokkaita. Kaikki kolme tunnetta ovat yhtälailla läsnä venäläisessä todellisuudessa. Pelon, toivon ja nöyryytyksen tunteiden keskinäinen kilpailu venäläisessä psyykessä johtaa poukkoilevaan ja ristiriitaiseen politiikkaan.

Moïsin Venäjä-tulkinnassa saattaa olla jotain perää. Nöyryytyksen tunne ja katkeruus nousevat Venäjällä helposti pintaan, kun puhe kääntyy Naton laajentumiseen, entisten neuvostotasavaltojen vähemmistöpolitiikkaan tai historiantulkintoihin. Pelolla on helppo selittää valtaapitävien negatiivista suhtautumista avoimeen poliittiseen kilpailuun ja kansallisjärjestöjen toimintaan. Taloudellinen toipuminen 2000-luvun alussa näytti puolestaan synnyttävän Venäjällä ennennäkemätöntä optimismia ja tulevaisuuden uskoa. Hallitseva diskurssi muuttui ennätysvauhtia: suurvallan raunioista kohoaisikin uusi, moderni talousmahti, joka muiden BRIC-maiden kanssa haastaisi taantuvan lännen.

Nähtäväksi jää, mikä tai mitkä näistä ristiriitaisista tunteista vahvistuvat tulevaisuudessa ja mitkä painuvat taka-alalle. Ulkoiset olosuhteet ja sattumakin saattavat heijastua tunteiden tasapainoon. Kuitenkin paljon suuremmassa määrin politiikalla muokataan Venäjällä vallitsevaa tunneilmastoa. Toivon politiikka kysyy todellista taitoa, näkemystä ja rohkeutta – etenkin tilanteessa, jossa pelko jatkuvasti näykkii kantapäitä.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä