Onko Brasilia tulevaisuuden energiasuurvalta?

Tiistaina, 30. syyskuuta 2008     2 kommentti(a)
Mari Luomi
tutkija
Kansainvälinen ympäristö- ja luonnonvarapolitiikka -tutkimusohjelma

Brasilian talous kasvaa ja vienti vetää ennätysvauhtia. Köyhyys on vähentynyt ja uusia öljylähteitä löydetty. Maan tuottama sokeriruokoetanolikin lukeutuu kansainvälisen energiaturvallisuuskeskustelun suosikkiaiheisiin. Tuleeko Brasilia sittenkin lunastamaan paikkansa isojen poikien BRIC-kerhossa?

Rio de Janeirossa sijaitseva ulkopoliittinen think tank CEBRI (O Centro Brasileiro de Relações Internacionais) käsitteli syyskuun alussa 10-vuotisjuhlaseminaarissaan Brasilian ulkopolitiikan haasteita. Yhdeksi pääteemoista oli valittu energiaturvallisuus.

Taloudellisen vakauden ja kasvun lisäksi Brasilian kaksi valttikorttia ovat elintarvikkeiden riittävyys ja energiantuotannon runsaus. Näin kirjoittaa seminaarijulkaisussa maan ulkopolitiikan tulevaisuudesta kansainvälisten suhteiden professori Amado Luiz Cervo. Merkittävää on Cervon mukaan myös, että diplomatian puolella maa on siirtynyt "kantilaisesta multilateralismista vastavuoroisuuden multilateralismiin". Yhdysvaltojen hegemonian (väitetty) lasku tulee vaatimaan Brasilialta eteläisten suhteiden vahvistamista, jotta maa voisi vaikuttaa uuden multilateraalisen järjestelmän pelisääntöihin. Cervon mukaan maan sotilaallisen kapasiteetin vajetta on jatkossakin korvattava juuri dipomatialla.

Source: Rufino Uribe, Wikimedia Commons Kun sotilasmahti ei riitä, energian toivotaan olevan se alue, jolla Brasilian nousevaan suurvalta-asemaan kohdistuvat odotukset lunastetaan. CEBRI:n Georges Landau luettelee tiukkaa faktaa: Maa on ollut vuodesta 2006 omavarainen öljynkulutuksen suhteen; uusiutuvien energiamuotojen osuus on huippuluokkaa, 45 % (maailman keskiarvon ollessa 14 %); maa on maailman toiseksi suurin etanolin tuottaja, sen vesivoimapotentiaali merkittävä ja vielä kaiken kukkuraksi Brasilialla on maailmassa kuudenneksi eniten uraania. Biomassan tuotannolle sekä aurinko- ja tuulienergiallekin olosuhteet ovat mitä otollisimmat.

Kuten kulunut kesä on opettanut, energiarikkaudet mahdollistavat myös geopoliittisen vallan kasvattamisen. Brasilia tunnetaan maailmalla sokeriruo'ostaan, mutta Landau ennustaa Brasilian nousevan keskipitkällä aikavälillä merkittäväksi öljynviejäksi. Väitteen perustana ovat viimeisen kahden vuoden sisällä Santosin (Santos Basin) alueelta löytyneet esiintymät, kuten Guará, Carioca ja Tupi, joiden potentiaalia vasta arvioidaan. Amazonin vesivarat sekä Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa jaettu, jättimäinen Guarani-akviferi ovat myös merkittävä osa maan energiapalettia. Brasilia vastustaakin ymmärrettävistä syistä tiukasti vesi- ja luonnonvaroiltaan rikkaan Amazonin alueen "sosialisointia" ihmiskunnan yhteiseksi perinnöksi.

Landau näkee energian geopolitiikan merkityksen kasvavan niin kansainvälisesti kuin Brasilian ulkosuhteissakin. Hän povaa maalle välittäjän roolia Kiinan ja Intian energiannälän kasvaessa ja aiheuttaessa kitkaa kansainvälisissä suhteissa. Taloustieteilijä Roberto Teixeira da Costa puolestaan pitää tärkeimpänä Mercosulin ja ylipäänsä Latinalaisen Amerikan suhteiden kehittämistä. Myös Yhdysvallat ja Kiina ovat tärkeässä ja kasvavassa asemassa maan ulkosuhteissa. Suvereniteetti Amazonilla, ulkomaisten yritysten asema Brasiliassa ja kansallisten suuryritysten (joita on nyt 48) aseman puolustaminen ulkomailla ovat myös da Costan listalla. Brasilian kansainvälisen painoarvon kasvu, joka ilmenee muun muassa G20-ryhmän jäsenyytenä ja BRIC-maihin kuulumisena, lukeutuu myös tärkeimpiin prioriteetteihin, niin kuin Amazonin alueen suojelu ja vaihtoehtoiset energiamuodot.

Myös epäileviä puheenvuoroja löytyy CEBRI:n juhlaraportista. Insinööri Josê Luiz Alquéres ennustaa, että 21. vuosituhannella energiakauppa tulee olemaan maailman tärkein kansainvälisen kaupan ala. Samalla hän kuitenkin epäilee Brasilian kykyä kehittää energiaresurssejaan. Kestävän energiapolitiikan aineksia Alquéresin mukaan ovat muun muassa resurssien suvereeni hallinta, ympäristö- ja päästövähennysnäkökohtien huomioon ottaminen luonnonvarojen etsinnässä ja tuotannossa, energiansaannin lähteiden monipuolistaminen, energiapoliittisen suhteiden edistäminen naapurimaiden (erityisesti Bolivian ja Paraguayn) kanssa sekä energiaresurssien käyttäminen maan kehityksen edistämiseen. Alquéresin mielestä Brasilian tulisi nyt omavaraisuuden sijaan keskittyä nousemaan merkittäväksi tekijäksi kansainvälisillä energiamarkkinoilla.

CEBRI:n juhlaraportti suitsuttaa Brasilian energiarunsaudensarvea, mutta vaikenee pääosin ydinenergian saralla. Tämä johtunee siitä, että ala ei ole niin merkittävä maan energiaturvallisuudelle kuin öljy, vesi, biomassa, kaasu ja kivihiili, joita Brasilia käyttää tällä hetkellä enemmän.

Etelä-Amerikan suurimmassa maassa kuitenkin tapahtuu myös tällä sektorilla. Pitkään odotettua kolmatta ydinreaktoria saatetaan alkaa rakentaa jo lähivuosina. Energia- ja kaivosministeri Edilson Lobão on äskettäin väläytellyt suunnitelmia jopa 50 ydinvoimalan rakentamisesta seuraavien 50 vuoden aikana.  Keskustelua käydään myös jätteen loppusijoituksen turvallisuudesta. Ympäristoministeri Carlos Minc on toistamiseen ilmoittanut vastustavansa kolmannen reaktorin rakentamista siihen asti, kunnes asia on ratkaistu ja paikasta päätetty.

Brasilia avasi jo vuonna 2006 kiistanalaisen uraanin rikastuslaitoksen Rio de Janeiron osavaltiossa sijaitsevan Resenden ydinvoimalan yhteyteen. Ydinenergiasyklin hallinta lienee Brasilialle kuitenkin ensisijaisesti energia(kauppa)poliittinen kysymys. Maa on allekirjoittanut kansainvälisen ydinsulkusopimuksen (NPT) ja sen odotetaan lähiaikoina allekirjoittavan sopimuksen lisäprotokollan, joka mahdollistaisi perusteellisemmat IAEA:n tarkastustoimet.

Brasilian näyttäisi siis pyrkivän YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi (presidentti Lulan pitkäaikainen haave) yhdistelmällä energiaresursseja ja vastavuoroista diplomatiaa, mitä tämä jälkimmäinen sitten käytännössä tarkoittaakaan. Maa kuitenkaan tuskin tulee luopumaan demokraattisesta eetoksestaan energiapoliittisten suhteiden kustannuksella.

Lähitulevaisuuden mielenkiintoisia kysymyksiä ovat ainakin, mitä uudet öljyesiintymät todella pitävät sisällään sekä, kansainvälispoliittisesta näkökulmasta, miten Brasilia tulee käyttäytymään Kioton jälkeisestä kaudesta käytävissä neuvotteluissa. CEBRI:n raportissa kirjoittava diplomaatti Luiz Felipe Lampreia uskoo, ettei Brasilia tule suostumaan sitoviin päästörajoituksiin. Maa kuitenkin tuottaa 3 % maailman hiilidioksidipäästöistä. Massiivisella metsäkadolla on myös ollut negatiivisia vaikutuksia maan päästösaldoon. Vaikka Brasilialla on Lampreian mukaan maailman edistyneimpiin kuuluva lainsäädäntö Amazonin metsien suojelemiseksi, ongelmana on toimeenpanon tehottomuus. Tämä on Lampreian mukaan yksi Brasilian tulevaisuuden suurimmista haasteista.

(Kuvan lähde: Rufino Uribe, Wikimedia Commons)

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (2 kommenttia)

1.10.2008, Ilpo Manninen
 

Hei Mari,

luin suurella mielenkiinnolla blogijuttusi energiasuurvalta (?) Brasiliasta. Jutusta ei suoranaisesti ilmene, olitko itse paikalla CEBRI:n tilaisuudessa vai perustuuko juttusi juhlaseminaarin julkaisuun.

Jos olit paikalla, onko näköpiirissä lähempääkin yhteistyötä UPI:n ja CEBRI:n välillä. Ramihan piti laitoksessa esitelmän keväällä, joten ainakin linkki instituuttien välillä on jo avattu.

Terv. Ilpo

3.10.2008, Mari Luomi
 

Ps. HS kirjoitti torstaina 2.10. Brasilian julkistaneen mustan listan maan sademetsien tuhoajista. Laittomat hakkuut ovat kiihtyneet ja suurin syypää on raportin mukaan valtio itse, nimittäin maareformeista vastaava Instituto Nacional de Colonização e Reforma Agrária, INCRA.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä