Rikos ja rangaistus - eli kuka jallittaa ja ketä?

Maanantaina, 20. syyskuuta 2010     2 kommentti(a)
Sinikukka Saari
Vanhempi tutkija - EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelma

The New York Times julkaisi hiljattain (12.9.) artikkelin siitä, kuinka venäläiset viranomaiset ovat takavarikoineet toisinajattelijoiden omaisuutta ja näin tehokkaasti estäneet heidän toimintansa Microsoftin lakimiesten ystävällisellä avustuksella. Virallinen syy tietokoneiden takavarikointiin on Microsoftin ohjelmistojen piraattiversioiden käyttäminen. Tällaisia tapauksia on kertynyt lukuisia jo useamman vuoden ajalta ja kohteiksi ovat valikoituneet oppositiopoliitikkojen ja -puolueiden toimistoja, opposition pienlehtiä, paikallisia ympäristöjärjestöjä ja muita pieniä kansalaisjärjestöjä.

Ihmisoikeusjärjestöt ovat raivoissaan Microsoftin sinisilmäisyydestä, etenkin kun ainakin osassa tapauksissa ohjelmistot näyttäisivät olleen täysin laillisia vielä toimistosta lähtiessään. Myöhemmin tutkinnan edetessä ohjelmistot muuttuivat piraattiversioiksi ja autenttisuuden todistavat tarratkin liukenivat koneiden kyljistä.

Microsoftilla on luonnollisesti oikeus puolustautua piratismia vastaan, mutta näyttävien iskujen kohdistamisen yhteiskunta-aktivistien pikkuriikkisiin nyrkkipajoihin tulisi saada hälytyskellot soimaan suuryrityksessä, joka pyrkii näyttäytymään eettisenä kansainvälisenä toimijana. Ulkopuolisen naiiviudellakin tulisi olla joku raja.

Tapaus kertoo yleisemmästä ongelmasta Venäjällä – nimittäin lain venymisestä ja paukkumisesta politiikan tarpeiden mukaan. Lakeja rikotaan laajasti ja kaikki tietävät siitä, mutta kukaan ei joudu lakien rikkomisesta edesvastuuseen. Tai ainakin kunnes henkilö joutuu poliittisesti epäsuosioon ja syytteitä alkaa ropista.

Näin näyttäisi olevan käymässä Moskovan kerran kaikkivaltiaalle pormestarille, Juri Luzhkoville, jota tällä hetkellä mustamaalataan urakalla Venäjän lehdistössä. Luzhkovin korruptoituneisuus on ollut yleisessä tiedossa vuosikaudet, mutta vasta nyt tiedolla on jotain käytännön merkitystä. Vain kaikkein naiivein ulkopuolinen voi erehtyä luulemaan, että tässä rikollista ollaan saattamassa oikeuden eteen kuten kuuluukin.

Luzhkovin saattaa lopulta pelastaa se, että hän on syyllinen – eikä suinkaan se, että hän olisi syytön: hän voi uhata vetävänsä muut mukanaan ja paljastavansa kaikki likaisten diilien avulla rahaa käärineet toimijat. Venäjän poliittinen ja taloudellinen eliitti on syvällä samassa liemessä ja vaikka käytännössä kaikki venäläiset tietävät sen, ei sitä kuitenkaan sovi sanoa ääneen.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä

Keskustelu (2 kommenttia)

21.9.2010, Ossi Malmberg
 

Tämä on kyllä lohduttomuudessaan karu arvio Venäjän hallinnon ja myös demokratioan tilasta. Väistämättä herää kysymys, ovatko asiat näin todella huonosti. Putinin tullessa valtaan hän sanoi Venäjän tarvitsevan lain diktatuuria. Saaren kirjoitama puhuu koko lailla muuta lain kunniotuksesta hallinnossa. Jos arvio on totuudenmkainen, on päädytty mieli-/harvainvaltaan ellei diktatuuriin. Medvedevin viimeviikkoinen lausuma, että parlamentaarinen demokartia olisi Venäjälle katastrofi, ei sekään vahvista uskoa demokratiaa toteuttavaan hallintoon. Tuleeko tästä jo lukea enteitä Hitlerin valtaan nousuun verraten: demokratian suojissa ja säännöillä vallan otti diktaattori, kaikkien katsellessa vierestä sanattomina, ikävät skeanaariot mielestään torjuen? Kai demokraattisista arvoista jotakin on jäljellä Venäjällä vallanpitäjien keskuudessakin?

Arviossa epäselväksi jää, mikä oli Luzkovin synti, miksi valtiojohdon suosio on menetetty.

Ossi Malmberg

22.9.2010, Sinikukka Saari
 

Luzhkov on aina ollut valtiojohdolle kova pähkinä purtavaksi. Hän on varsin omapäinen, uhitteleva ja itsenäinen poliittinen toimija, joka ei taivu ruotuun käskemällä. Nyt venäläisessä ja kansainvälisessä lehdistössä spekuloidaan kiihkeästi, mikä asia mahtoi heilauttaa vaa'ankielen alaspäin. Useimmat näyttäisivät veikkaavan, että presidentti Medvedev on saanut tarpeekseen Luzhkovin häneen kohdistamasta arvostelusta. Useimmat myös arvelevat, että Kreml haluaa Luzhkovin lähtevän virastaan näennäisen vapaaehtoisesti. Jälleen kerran valtataistelu siis pyritään käymään kulisseissa ilman avointa poliittista keskustelua. Nähtäväksi jää, miten tässä päämäärässä onnistutaan.

Mitä tulee demokratiaan Venäjällä, kannattaa lukea Medvedevin Jaroslavin puhe, jossa hän luettelee mielestään demokratian kaikkein keskeisemmät kriteerit. Nämä ovat: 1) yhteiskunnan arvojen ja ideaalien välittyminen lainsäädäntöön, 2) yhteiskunnan kyky tuottaa ja ylläpitää teknologista kehitystä, 3) yhteiskunnan kyky suojella kansalaisiaan erilaisilta rikollisverkostoilta, 4)kulttuurin, koulutuksen ja tiedonvälityksen korkea taso, sekä 5)ihmisten subjektiivin usko siihen, että he elävät demokraattisessa valtiossa. Tarkoittaako Medvedevin kommentti siis sitä, että vapaat ja rehelliset vaalit sekä mielipiteen- ja lehdistön vapaus eivät hänen mielestään ole mainitsemisen arvoisia elementtejä demokratian rakentamisessa? Puhe on saatavilla osoitteesta http://kremlin.ru/ .

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä