Kolme kysymystä Venäjän modernisaatiosta

Keskiviikkona, 22. syyskuuta 2010     0 kommentti(a)
Katri Pynnöniemi
Vanhempi tutkija - EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelma

Kerrataanpa aluksi tunnetut tosiasiat.

Venäjä talous on kasvussa, ei ehkä aivan niin nopeassa kuin olisi toivottavaa, mutta positiivisilla etumerkeillä mennään eteenpäin. Venäjän talouden heikkoja kohtia ovat maan teollisuustuotannon huono kilpailukyky sekä riippuvuus raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen vaihteluista. Myös työn huono tuottavuus, korruptio ja ongelmat koulutetun työvoiman saannissa, puhumattakaan tiestön ja muun infrastruktuurin puutteista, rajoittavat talouskasvua.

Nyt pitää venäläiseen tapaan kysyä, että shto delat? Mitä pitäisi tehdä? Pitäisi tarttua sanoista tekoihin, vastaa presidentti Medvedev.

Presidentti Medvedevin vuosi sitten aloittaman modernisaatio-kampanjan myötä tutkimus- ja kehitystyöhön onkin panostettu lisää voimavaroja. On aloitettu erityisen ”innovaatiokaupungin” (http://www.i-gorod.com/) suunnittelu ja päätetty tietyissä rajoissa venäläisten standardien ja säädösten harmonisoinnista EU:n vastaavien kanssa. Tästä huolimatta puheet modernisaatiosta vaikuttavat enemmänkin haaveiluilta, kuin yrityksiltä ratkaista taloutta vaivaavia todellisia ongelmia.

Tosin astetta lähempää asioita katsovat venäläiset kollegat toteaisivat tässä vaiheessa, ettei Medvedevin ”modernisaatiokampanjaa”, tai sen jälkeen tulevia muita kampanjoita, suinkaan vaivaa sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Maan johdon toiminta on täysin linjassa asetettujen tavoitteiden kanssa. ”Modernisaation” tarkoituksena on jakaa hyvinvointia rajatun piirin sisällä, eikä suinkaan ryhtyä sellaisiin uhkarohkeisiin yrityksiin kuin vaikkapa maan teollisuusrakenteen muuttaminen.

On ehkä ennen aikaista puhua varsinaisesta modernisaatioprojektin hyytymisestä, mutta perinteinen seuraava kysymys on jo johtajien huulilla: kto vinovat? Kuka on syyllinen?

Modernisaatioprojektin ongelmista puhuttaessa viitataan usein kansaan ja sen taipumukseen odottaa käskyjä ylhäältäpäin, yksityisen ”innovatiivisen” ajattelun sijaan. Jaroslavissa edellisellä viikolla pidetyssä politiikkafoorumissa (http://www.kremlin.ru/news/8885) puhunut Medvedev arveli, että monet virkamiehistöstä odottavat hetkeä, jolloin puheet modernisaatiosta vaihtuvat johonkin muuhun, eivätkä sitä odotellessa itse laita tikkua ristiin tavoitteen eteen. Tämä on tietysti vain yksi havainto, tosin harvinaisen vaikutusvaltainen, siitä miten toimintakyvytön Venäjän keskushallinto itse asiassa on.

Olennaista on, ettei Medvedev esittämistään kriittisistä kommenteista huolimatta mene tämän pidemmälle. Hän ei esimerkiksi kysy, kak my suda priehali? Miten tähän on tultu? Miksi Venäjän nykyisestä järjestelmästä puuttuvat mekanismit, jotka varmistaisivat että muutosta todella tapahtuu, ja vieläpä haluttuun suuntaan?

Sen sijaan presidentti tyytyy luokittelemaan demokratian ominaispiirteitä viiden kriteerin mukaisesti. Kriteereiden, joista puuttuvat sekä vapaat vaalit että vapaa lehdistö. Jonka jälkeen tutkijan on kysyttävä itseltään: mitenköhän minusta tuntuu että tämä keskustelu on nyt päättynyt, ennen kuin se ehti oikein alkaakaan.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä