Pallo hukassa ja muita huomioita Kosovosta

Maanantaina, 6. lokakuuta 2008     1 kommentti(a)
Tanja Tamminen
tutkija - Euroopan unioni -tutkimusohjelma

Ensimmäinen kuukausi uudessa työtehtävässä Kosovossa on ohitse. Olen löytänyt asunnon, oppinut käyttämään julkisia liikennevälineitä (bussilippu 40 senttiä, mutta reittikarttaa ei ole olemassakaan) ja varautunut yhä paheneviin sähkökatkoksiin. Kosovo kärsii kroonisesta sähkö- ja vesipulasta. Vesi katkaistaan iltaisin noin klo 22 ja alkaa juosta asukkaiden vesihanoista taas aamulla ennen kuutta. Sähkökatkot ovat epäsäännöllisempiä, vaikka yksityistämisen partaalla oleva sähkölaitos KEK jonkinlaista suunnitelmaa niistä pitääkin. Syyskuussa tilanne oli ruhtinaallinen, sillä hallitus oli luvannut paastokuukausi Ramadanin ajaksi sähköä, ja sähkökatkot olivatkin harvinaisia. Tiistaina 30.9. juhli Kosovon muslimiväestö Bajramia, Ramadanin loppumista (Kosovossa on myös merkittävä määrä ortodokseja ja katolisia), mutta Bajramiin loppui myös säännöllinen sähkönjakelu. Parin tunnin sähkökatkokset aamuin illoin ovat tavallisia Pristinan keskustassa – pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla tilanne on paljon pahempi. ´

Syksyn kylmyys saapui Kosovoon yllättäen ja lämpötila laski +32 asteesta 12 asteeseen lähes yhdessä yössä. Yöpakkaset ovat jo tavallisia ja vuoristossa satoi tänä viikonloppuna lunta. Me kansainväliset työntekijät heräsimme miettimään asuntojemme lämmitysjärjestelmiä, joita kesähelteillä harva oli muistanut ajatella. Oma kriteerini asunnon valinnassa oli keskuslämmitys, mutta sellainen ylellisyys toimii vain aivan Pristinan ydinkeskustassa. Muualla asunnoissa on joko sähköpatterit (ei kovin hyvä idea pitkän sähkökatkon aikaan talvipakkasilla) tai parhaassa tapauksessa puulla tai öljyllä toimiva varalämmitysjärjestelmä. Oma pelastukseni keskuslämmitystä odotellessa on ollut valtava tiiliskiviä sisältävä satojen kilojen painoinen sähköllä toimiva lämpöä varaava ”möhkäle” makuuhuoneen nurkassa. Se pysyy kuumana kerran lämmittyään useita tunteja. Osa kollegoista etsii jo uutta asuntoa – kesähelteillä parasta on ilmastointi, mutta nyt syksyllä asunnolta vaaditaan uusia ominaisuuksia.

Saavuttuani Kosovoon asuin pari viikkoa hotellissa etsien mieleistäni asuntoa. Kun sen vihdoin löysin, törmäsin ikäväkseni toiseen Pristinaa vaivaavaan ongelmaan – nimittäin jätevesiviemäröinnin vanhuuteen. Muutin innosta puhkuen asuntooni perjantaina työpäivän jälkeen ja lauantai-iltana järjestelin viimeisiä tavaroita paikoilleen, kun keittiöstä alkoi kuulua huolestuttava pulputus. Keittiön pesualtaasta nousi likavesi lattialle. Siinä sitten juoksin ämpärin kanssa likavettä keittiöstä kylpyhuoneeseen ja yritin toisella kädellä soittaa vuokraemännälle huonolla albanialla ”një problem” ”shumë i madhe” … iso ongelma. Kokemukseen täytyy lisätä, että sähkölaitteisiin päässyt vesi poltti asunnosta myös proput, joten likavedenkanto-operaatiota täytyi jatkaa sähkölampun valossa. Jollain ihme keinolla vuokraisännät saivat naapurien kanssa putket auki kellarissa (täällä tuntuu jokainen olevan sekä sähkö- että putkimies), mutta päättivät varmuuden vuoksi evakuoida minut nukkumaan sohvalleen, kunnes sähköt saataisiin takaisin asuntoon. Kosovolaiset ovat kuuluisia vieraanvaraisuudestaan.

Joka tapauksessa tämä ensimmäisen viikonlopun minikatastrofi muistutti siitä, että Pristina on kaupunkina ylikansoitettu. Sen kunnallinen vesiputki- ja viemärijärjestelmä on luotu 200 000 asukkaalle, kun Pristinassa nykyään asuu jo noin 600 000 ihmistä, ja kaupunki kasvaa edelleen. Putkistojen uusiminen on melko mahdotonta, sillä kaikki putkistokartat katosivat (Belgradiin) vuoden 1999 sodan aikana, eikä niitä ole sen koommin nähty. Niinpä kaupunkilaiset elävät jatkuvassa jännityksessä milloin viemäri- tai vesiputki halkeaa jossain päin kaupunkia.

Tällaisten käytännön ongelmien edessä tuntuu vaikealta puhua ”kestävästä kehityksestä” – miten luoda kestävää kaupunkisuunnittelua kun perustiedot puuttuvat. Kosovon yhteiskunnassa tämä ei ole vain putkiongelma. Esimerkiksi väestörakenteesta on hyvin vähän varmaa tietoa. Viimeinen väestölaskenta tehtiin 1981. Siirtolaisia ja pakolaisia on tämän jälkeen lähtenyt ja palannut useaan otteeseen. Korkea syntyvyys tekee Kosovon väestöstä Euroopan nuorimman (arvioiden mukaan 70% alle 30-vuotiaita). Kunnollista väestörekisteriä ollaan vasta luomassa. Ilman päteviä tilastoja väestösuunnittelu on aivan eri pohjalla kuin mihin me esimerkiksi Suomessa olemme tottuneet.

Ensimmäisellä työviikollani palatessani kuuden aikaan kävellen töistä Lyon-hotellilleni, joka sijaitsee Velania-kukkulalla, eräs tapahtuma jäi selkeästi mieleeni: Kiivetessäni melko jyrkkää serpentiinitietä pitkin kukkulan laelle vastaan pomppi värikäs pallo melkoista vauhtia. Pallon omistajaa ei näkynyt. Tie kulki eräänlaista zikzakkia kukkulan rinnettä pitkin ja pallo seurasi talojen reunustamaa tietä kaartaen kulmassa aina kiihtyvällä vauhdilla alaspäin. Päästyäni kaarteeseen saapui vastaani äiti ja pieni erittäin huolestuneen näköinen tyttö, joka kurkisti jokaisen tien reunaan parkkeeratun auton alle – selkeästi siis pallon omistaja. Hymyilin äidille ja tein käsilläni ympyrän – ”pallo hukassa?” – kyllä vain totesi äiti ja sen verran ymmärsin, että kysyi, olinko nähnyt ja ”minneköhän se meni”. Viittoilin alaspäin ja totesin että ”nopeasti meni tuonnepäin”. Eipä ollut minusta paljon apua. Pallo pomppi sillä vauhdilla jo varmasti puolen kilometrin päässä. Sitä ei enää näkynyt. Se oli jo kaartanut seuraavassa kaarteessa alaspäin. Äiti ja tytär kiittivät tiedosta ja jatkoivat hidasta taivaltaan pallon kulkusuuntaan.

Tämä tarina ei ehkä lukijasta kuulosta kovin kiinnostavalta, mutta itse jäin miettimään tilannetta kansainvälisen neuvonantajan ja paikallisen toimijan kohtaamisena. Jos tuo nopeasti pomppiva pallo symboloikin ’eurooppalaista’ kehitystä? EU:n neuvonantajat ovat Kosovossa tukemassa tuoreen valtion kehitystä kohti parhaita eurooppalaisia toimintatapoja (”European best practices”). Kosovon tulevaisuus on EU:ssa: sen ovat moneen kertaan toistaneet sekä EU päämiehet, laajentumiskomissaari Rehn että yhteisen ulkopolitiikan erityisedustaja Solana. Niinpä Kosovonkin on jonain päivänä toimeenpantava koko valtava ”acquis communautaire” lakikokoelma, eurooppalaiset standardit. Mutta tuo standardikokoelma kasvaa kuukausi kuukaudelta, eurooppalaiset toimintatavat kehittyvät, tarkentuvat, integraatio laajenee uusille toiminta-alueille. Onko tilanne lopulta se, että neuvonantaja viittelöi jossain kaukana pomppivan kehityspallon suuntaan, että ”tuolla se menee, ottakaa kiinni”. Ja paikallisten toimijoiden on otettava huomioon nuoren väestön haasteet, pienet jalat, jotka eivät millään juokse niin nopeasti, että saisivat pallon kiinni, paitsi jos se jossain vaiheessa takertuu pensaaseen tai muuhun esteeseen matkallaan. Sitähän emme toki EU:n kehitykselle toivo, mutta tuo värikäs pallo sai minut miettimään, kuinka pitkä matka nuorella Kosovon väestöllä onkaan kuljettavanaan saadakseen kiinni EU kollegansa.

Pristinassa, sunnuntaina 5.10.2008
Tanja Tamminen

 

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (1 kommenttia)

11.10.2008, Pasi Takala
 

Hei Tanja! Sattumalta bongasin sivusi, kun etsiskelin kommentteja Ahtisaaren Nobelista. Sinulla näyttää olevan mielenkiintoinen arkipäivän korkeakoulu nyt työn alla. Suomalainen rauhallisuutesi ja hyvä tilanteen tajusi ovat varmasti arvokasta pääomaa siellä. Tuntuu tosi hienolta, että Ahtisaari sai rauhan Nobelin palkinnon. Se on varmasti juuri nyt sopivaa voidetta monien suomalaisten sieluille. Tiedän, että Sinäkin olet kuulunut Ahtisaaren esikuntaan, joten lämpimät onnittelut Sinullekin Tanja. Lämpimin terveisin Pasi Takala

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä