Tämänkaltaisten ystävien kanssa ei vihollisia juuri enää tarvita

Keskiviikkona, 8. lokakuuta 2008     2 kommentti(a)
Hiski Haukkala
tutkija

Reilun viikon takaisessa European Voice –sanomalehdessä (Numero 35, 25.9.2008, sivu 3) oli mielenkiintoinen juttu, joka näyttää jääneen kotimaiselta medialta katveeseen. Lehden mukaan Euroopan parlamentin jäsenet vaativat täyttä tutkintaa Irlannin Lissabonin sopimusta koskeneiden kansanäänestyskampanjoiden rahoituksesta. Erityistä epäilystä on herättänyt vahvan ”EI”-kampanjan vetäneen Declan Ganley’n Libertas-järjestön rahoitus, johon epäillään liittyvän yhdysvaltalaista rahaa. Lehden tietojen mukaan järjestö on saanut 200000 euron suoran lahjoituksen, jonka takana saattaa olla Yhdysvaltain hallitus. Lehti vihjaa, että keskustiedustelupalvelu CIA on tukenut Libertasin Lissabonin sopimuksen voimaanastumisen kaatanutta – tai ainakin sen pitkälle tulevaisuuteen lykännyttä – kansanäänestyskampanjaa.

Tältä tuolilta uutisen todenperäisyyteen on mahdotonta ottaa kantaa. Libertas itse kiistää väitteet jyrkästi. Tyystin mahdottomana tätä ei kuitenkaan voida pitää. Tiedämme nimittäin jo entuudestaan, että Yhdysvalloilla on ollut tapana rahoittaa hyviksi katsomiaan kohteita myös Euroopan unionin sisällä. Esimerkiksi Pohjois-Irlannin kriisiä omalta osaltaan pitkitti Yhdysvalloista tullut vuosikymmeniä jatkunut tuntuva taloudellinen tuki konfliktin tasavaltalaiselle osapuolelle. Samalla on kuitenkin todettava, että ainakaan ensisilmäyksellä 200000 euroa ei tunnu valtavan suurelta satsaukselta: Yhdysvaltojen mahdollinen tuki tuskin siis ainakaan ratkaisi peliä Irlannissa. Silti mielenkiintoista ja kenties olennaisempaakin on pysähtyä pohtimaan, miksi Washington ylipäätään toivoisi Lissabonin sopimuksen kaatuvan.

Vastausta voi hakea historiasta. Yhdysvallat on aina suhtautunut skitsofreenisesti Euroopan integraatioon. Yhtäältä toisen maailmansodan jälkeinen Marshall-apu yhdistettynä vaatimukseen Euroopan syvemmästä sisäisestä yhteistyöstä toimivat sytykkeenä Schumanin julistuksella ja sitä seuranneille hiili- ja teräsyhteisölle ja Euroopan yhteisöille. Usein juhlapuheissa yhdysvaltalaiset haluavatkin esiintyä Euroopan integraation hyväntahtoisina kätilöinä ja suojelijoina.

Toisaalta Washingtonia on kuitenkin riivannut pelko uudenlaisen, Yhdysvalloista riippumattoman voimakeskuksen muodostumisesta Eurooppaan. Tämä on näkynyt toistuvina pyrkimyksinä vähätellä ja toisinaan jopa rajoittaa Euroopan integraation merkitystä. Tarvittaessa Yhdysvallat ei ole myöskään arkaillut kärjistää ja käyttää hyväkseen unionin sisäisiä jakolinjoja, kuten tapahtui Irakin sodan alla 2002–03. Lisäksi erityisesti kylmän sodan jälkeisellä kaudella pelkoa on herättänyt unionin pyrkimys aiempaa vahvemman ja olennaisesti itsenäisemmän puolustusulottuvuuden kehittämiseen.

Tämän historiallisen linjan jatkumona Yhdysvaltain tuki Lissabonin sopimuksen vastustajille vaikuttaisi loogiselta toimenpiteeltä. Lissabonin pyrkimyksenä on nimenomaan ollut kehittää unionin päätöksenteko- ja edustautumismekanismeja suuntaan, jotka lisäisivät sen kykyä toimia kansainvälisesti. Tältä prosessilta on nyt viety paras puhti pois.

Samalla Lissabonin sopimuksen romuttaminen on Yhdysvaltain kannalta äärimmäisen onneton veto. Aivan viime aikoina on ollut nimittäin havaittavissa, että Irakin ja Afganistanin (ja nyt myös taloudellisen kriisinsä) uuvuttama Yhdysvallat on alkanut arvostaa EU:n kykyä jakaa taakkaa ja toimia entistä vahvempana kumppanina Yhdysvalloille.

Käsiimme jääkin arvoitus. Mikäli tästä huolimatta Yhdysvallat todellakin edelleen jatkaa unionin kampittamista, on tarjolla vain kaksi selitystä. Joko mielenmuutos ei ole ollut kovin pysyvä tai sitten joillakin toimijoilla Washingtonissa on jäänyt sääntökirjat päivittämättä. Se kuitenkin on selvää, että tällä tiellä sekä Euroopan unioni että Yhdysvallat häviävät. Tämänkaltaisten ystävien kesken vihollisia tuskin enää tarvitaankaan. Näyttääkin siltä, että läntisen liberaalin maailmanjärjestyksen haastajat voivat rauhassa seurata dynaamisen duomme keskinäistä sekoilua, joka näyttää hoitavan suuren osan työstä heidän puolestaan.


Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (2 kommenttia)

15.10.2008, jasu
 

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää...
Britit pitävät kyllä jenkkejä edelleen pikkusormen ympärillä, niinkuin on aina tehnyt.

28.10.2008, Hermanni
 

"Hajoita ja hallitse" voisi tässä tapauksessa varmaankin kirjata muotoon "Estä rakentaminen ja hallitse"

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä