Dmitri Medvedev – lintu vai kala?

Maanantaina, 31. tammikuuta 2011     0 kommentti(a)
Sinikukka Saari
Vanhempi tutkija - EU:n itäinen naapurusto ja Venäjä -tutkimusohjelma

Onko Medvedev venäläinen versio sotamies Švejkistä: naiivi ja hyväntuulinen hahmo, joka on tuurilla kompastellut itsensä valtaan?

Presidentti Medvedevistä ollaan montaa mieltä. Jotkut pitävät häntä liberaalina visionäärinä. Uudistajana, joka on vastoin odotuksia onnistunut erottautumaan supersuositusta voimamiehestä, pääministeri Vladimir Putinista. Moskovan pormestarin Juri Luzhkovin erottamista pidetään todisteena  Medvedevin vallan kasvusta. Presidenttikaudellaan Medvedevin väitetään kasvaneen marionettinukesta Venäjän modernisaation ja nousun keulakuvaksi. Medvedevin uskotaan edustavan uutta sukupolvea ja uudenlaista venäläisyyttä: länttä ei pelätä tai idealisoida, vaan siihen suhtaudutaan luontevan avoimesti ilman angstia tai uhittelevaa alemmuudentunnetta.

Toiset taas uskovat Medvedevin olevan venäläinen versio sotamies Švejkistä: naiivi ja hyväntuulinen hahmo, joka on tuurilla kompastellut itsensä valtaan. Antisankari, jonka seikkailut Kremlin käytävillä kiteyttävät Venäjän absurdin nykytodellisuuden. Presidentti, jonka tunnuslauseeksi näyttäisi muodostuneen ”olemme sellaisia kuin olemme” (мы сегодня такие, какие мы есть), ja jonka poliittiset puheet ovat sisällöllisesti ristiriitaista sekamelskaa kerta toisensa jälkeen. Monet väittävät, että presidentin suurin vahvuus on harmittomuus: tandemhallinto Putinin kanssa sujuu, koska Medvedev pysyy erossa todellisesta päätöksenteosta puuhastellen innovaatiokaupunki Skolkovon ja pikaviestipalvelu Twitterin parissa.

Nämä kaksi tosilleen vastakkaista – ja epäilemättä karkean yksinkertaistavaa – näkemystä noudattavat samaa kaavaa. Presidentti Medvedevin hahmosta on muodostunut kaikkien Venäjään liittyvien toiveiden ja pelkojen projektio. Toivotaan, että kaikki muuttuu aivan toisenlaiseksi ja paljon paremmaksi – tai vastaavasti pelätään, että kaikki pysyykin samana eikä mikään oikeasti muutu.

Nämä toiveet ja pelot ovat aivan liian suuri taakka yksittäisen valtionpäämiehen kannettavaksi. Todelliseen ja pysyvämpään yhteiskunnalliseen muutokseen tarvitaan paljon enemmän kuin yksi ihminen. Olisiko jo aika jättää Medvedev-aiheiset fantasiat sikseen?

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä