Miksi ja mitä Obama harkitsee Syyrian suhteen

Tiistaina, 27. elokuuta 2013     4 kommentti(a)

Se, että Obama kaikesta huolimatta harkitsee sotilaallisia toimia kertoo paljon siitä, että hän ymmärtää uskottavuuden merkityksen sekä henkilökohtaisella, maan että kansainvälisten normien tasolla.

Ainakin osa maailmasta on viimeisen viikon aikana saattanut halutessaan katsoa videoita siitä, miten ihmiset joita kohtaan on hyökätty kemiallisilla aseilla kuolevat. Videoita katsoneet eivät heti niitä unohda. Paine jonkinlaisen sotilaallisen operaation toteuttamiseen on kasvanut merkittävästi viimeisen viikon aikana, niin on myös sellaisen todennäköisyys. On selvää että vaikka mukana olisi muita maita, on Yhdysvaltojen osallistuttava kyseiseen operaatioon.

Yhdysvaltojen ja Obaman dilemma on kuitenkin sama kuin monesti ennen: ”Damned if you do, damned if you don’t (sometimes by the same people)”. Tämä ja mahdollisten toimien jatko-seuraukset ja mahdollinen merkityksettömyys ovat toimineet tehokkaina jarruina kun Yhdysvallat on viimeisen kahden vuoden aikana miettinyt miten sen pitäisi toimia Syyriassa käytävän sodan suhteen. EilinenYhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn puhe viittaa siihen, että mitta on täyttynyt Valkoisessa talossa.

Mitä voimme odottaa Yhdysvalloilta ja Obamalta? Ja, miksi hän toimisi juuri nyt, seuraavien viikkojen aikana?

Syyt miksi Obama niin selvästi harkitsee aktiivisia sotilaallisia toimia juuri nyt, voidaan kiteyttää yhteen sanaan: Uskottavuus. Sekä Obaman henkilökohtainen, Yhdysvaltojen alueellinen ja kansainvälisten kemiallisten aseiden käyttökieltoa koskevien lakien uskottavuus on vaakalaudalla. Yli puolet Amerikkalaisista vastustaa sotilaallista interventiota ja vain 9% tukee sitä. Osittain tämä johtunee siitä, että interventio sana on epätarkka (Irakin maahanhyökkäys ja pienen ilmaiskun ero on merkittävä) mutta on selvää että Amerikkalaiset eivät halua taas osallistua sotaan Lähi-idässä. Se, että Obama kaikesta huolimatta harkitsee sotilaallisia toimia kertoo paljon siitä, että hän ymmärtää uskottavuuden merkityksen sekä henkilökohtaisella, maan että kansainvälisten normien tasolla.

Obamalla on todennäköisesti kolme keskeistä vaatimusta kun hän harkitsee jatkotoimia:

 

  1. mahdollisen sotilaallisen operaation on oltava legitiimi ja monen alueellisen valtion on se hyväksyttävä, vaikka sillä ei olisi YK:n mandaattia. Obama uskoo kansainvälisten lakien ja normien voimaan, mutta selvästi ei tässä tilanteessa ole yhtä ideologisesti jäykkä YK:n turvaneuvoston mandaatin suhteen kuin Venäjä ja jotkut Eurooppalaiset maat – Suomi mukaan luettuna.
  2. sotilaallisen operaation on oltava vain osa Yhdysvaltojen ja koalition näkyvistä toimista. Panostus rauhanneuvottelujen jatkamiseksi ja humanitaarisen tilanteen parantamiseksi ovat luultavimmin myös osa jatkotoimia.
  3. koalition jäsenten on kannettava kortensa kekoon, yhdellä kolmesta eri tavasta: Osallistumalla itse sotilaalliseen operaatioon/iskuihin tai tarjoamalla mahdollisia tukikohtia tai tiedusteluyhteistyötä; tai, rahallinen tuki sekä operaation toteuttamiseen että humanitaarisen tilanteen parantamiseen; vahva tuki rauhanponnisteluille.

 Tämän lisäksi Obaman on löydettävä ratkaisut siihen, miten Israel ja Egypti otetaan huomioon. Israel olisi valmis toimimaan, mutta ymmärrettävistä poliittisista syistä ei varmaan ole julkisesti osa koalitiota. Egyptin suhteen parasta mitä Obama tässä tilanteessa voi toivoa on että Yhdysvallat voi käyttää Egyptissä olevia tukikohtiaan rajoittamattomasti, ja että sotilasjohto ei julkisesti kommentoi mahdollisia sotilaallisia toimia.

Tärkein kysymys johon Obama on jo jonkin aikaa halunnut saada selvyyttä on, mitkä ovat sotilaallisen toiminnan tavoitteet? Mitä niillä voitaisiin saavuttaa? Pitäviä vastauksia näin kysymyksiin ei ole. Tämän takia voidaan olettaa että ensimmäisen sotilaallisen operaation tavoite on rankaista Assadia ja hänen hallintoa. Ohjuksin ja pommikonein suoritetut iskut symbolisiin hallinnon valtaa pönkittäviin rakennuksiin, pariin keskeiseen lentotukikohtaan ja mahdollisesti viimeviikon kemiallisen iskun suorittaneisiin joukkoihin ovat luultavimmin iskujen kohteet. Tämä on varmaan monen koalition jäsenen hyväksyttävissä ja jättää eskalaatiovaraa jos Assad päättäisi pyrkiä vastaamaan iskuihin joko symmetrisin tai epäsymmetrisin keinoin.

Toivottavasti Suomessakin osataan ymmärtää päätösten vaikeuden, joka Valkoisessa talossa pitää suuntaan tai toiseen tehdä. Me voimme kirjoittaa kauniita korulauseita suojeluvastuusta YK-strategiassamme, mutta jonkun pitää tehdä päätös siitä koska ihmisten oikeudet päihittävät (suvereenien) valtioiden oikeudet. Päätöstentekijöitä kritisoidaan aina, toivottavasti Suomi harkitsee sanansa tarkkaan.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (4 kommenttia)

27.8.2013,
 

Sir

Hyvä kommentti. Juuri eilen keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja mietin asiaa nimenomaan Obaman uskottavuuden kannalta.
Haluaisin kuitenkin esittää kysymyksen asian tiimoilta. Mahdollinen kemiallisten aseiden käyttäminen samalla kun YK:n asetarkastajat pitävät majaa lähiseudulla, oli mielestäni täysin irrationaalinen ratkaisu.
Olenkin miettinyt, että tältä pohjalta yleisesti
tarjolla olevista analyyseistä puuttuu jotain, eli ns "conflict-analysis" on ehkä puutteellinen.
Tätä puuttuvaa palasta pohtiessani, mieleeni onkin herännyt kysymys. Onko mahdollista että Assad on osin menettänyt omien joukkojensa hallinnan?
Jos näin olisi, niin kuinka tämä vaikuttaisi mielestäsi Obaman vaihtoehtoihin?

Terveisin

Rauli Lepistö

27.8.2013, C. Salonius-Pasternak
 

Hyvä kysymys ja huomio Rauli. C-aseiden käyttö juuri tuossa tilanteessa voi näyttäytyä irrationaaliselta meille, ja samalla olla erittäin laskelmoitu Assadin puolelta.

Lähi-itää seuraava Juan Cole (hänen Informed Comment blogi on seuraamisen arvoinen, http://www.juancole.com/) avasi asiaa näin: "Some have asked why the regime would risk using poison gas when it has been making gains against the rebels. But the regime’s advances are minor and tenuous.... My guess is that rebels in Rif Dimashq in outskirts of the capital were making inroads toward Damascus itself. Defensive troops are off tied down in Homs. Since the capital is the real prize and end game, the regime decided to let them know it wouldn’t be allowed. It is the typical behavior of a weak regime facing superior demographic forces (the Alawites are far outnumbered by Sunnis) to deploy unconventional weaponry. Although there was a risk in using the gas, the regime may have felt threatened enough to take the risk, confident that it could muddy the waters afterwards with charges that it was actually the rebels who were behind it."

Tämän lisäksi näkisin että Assad on voinut haluta osoittaa vastustajilleen, että hän voi tehdä mitä tahansa vaikka YK:n ryhmä on lähistöllä, "teillä ei ole mitään toivoa avusta" viesti olisi silloin aika selvä.

En usko että Assad on tässä mielessä menettänyt omien joukkojensa hallinnan - paitsi tietenkin kaikkien niiden jotka ovat vaihtaneet puolia viimeisten vuosien aikana. En usko että tämä oli "rogue" isku, voi olla, mutta mikään ei viittaa siihen.

2.9.2013, Vilho Kinnunen
 

Ns. tutkijoiden ja asiantuntijoiden mieleen ei ole noussut kysymys, kuinka paljon USA:n isku aiheuttaa siviiliurheja. Irakissa USA:n pmmitukset aiheuttivat arvioiden mukaan sadantuhannen ihmisen kuoleman, siis syyttömän ihmisen kuoleman. Ohjukset ovat aina ns. hehtaariaseita. Yhdysvallat on aina aloittanut sodan suurella valheella, esim. Irak ja Vietnam. Kukaan tutkijoista ei ole tutkinut mahdollista provokaatiota. Kapinalliset varmasti hallitsevat senkin keinon, kun heillä on todella suuri hätä ja USA tukee hanketta. Venäjällä on hyvää tietoa asiasta ja heitä on syytä kuunnella. Suomen kanta on tullut selväksi ulkoministeri Erkki Tuomiojan lausunnoista. USA:n tekemä isku vaikuttaa selkeästi maan presidentin arvovaltaan, se laskee jo senkin vuoksi, että hän on saanut rauhanpalkinnon ja nyt pettää ihanteensa.Suomen tutkijoiden kannanotot ovat liian yhteneväisiä Yhdysvaltojen hallinnon kannanottoihin.Miksi?

3.9.2013, Charly Salonius-Pasternak
 

Vilho, pyrin kommentoimaan esille nostamiasi näkökulmia:


Tietenkin sotilaallinen isku aiheuttaa siviiliuhreja, ja tietenkin tutkijat, asiantuntijat, poliitikot ym. ovat tietoisia tästä. Tämähän tekee päätöksistä (Obaman ja muiden) vaikeaa, koska joka tapauksessa vakaakupin ”miinuspuolella” ovat sivullisten kuolemat.


Provokaation suhteen en ole varma mitä tarkoitat, ”false flag”, tai sitä että FSA olisi provosoinut Assadin hallinnon käyttämään kemiallisia aseita? Tai, sitä että FSA olisi käyttänyt aseita omiaan vastaan? Jos tuo jälkimmäinen, se olisi aikamoinen veto, käyttää aseita omia vastaan ja jotenkin varmistua siitä että kukaan sisäpiiriläinen ei kertoisi tästä. Uskon oikeasti että Obama haluaisi välttää uuden sodan Lähi-idässä, joten en tiedä miksi ainakaan hän olisi osallisena false flag operaatiossa (jossa esim. jokin taho olisi maksanut huomattavan summan operaation toteuttamisesta).
Mitä tulee Venäjän tietoon, emme ole kuullut heiltä mitään muuta, kuin Putinin hyvä pyyntö että ainakin osa todisteista annettaisi YK:n TN:n nähtäväksi.


Viimeksi, kysyt miksi kannanotot ovat ”liian yhteneväisiä Yhdysvaltojen hallinnon kannanottoihin” – tässä tapauksessa syy on, että pyrin juuri avaamaan lukijoille mikä voi motivoida Obamaa, miten hän voi nähdä asian jne. Mikä oma näkemykseni siitä mitä Syyrian suhteen pitäisi tehdä on aivan eri asia.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä