Huomioita Yhdysvaltain presidentin ja kongressin toimivallasta sota- ja poikkeustilanteissa

Perjantaina, 30. elokuuta 2013     0 kommentti(a)

Viimeaikaiset keskustelut liittyen Syyriaan ja mahdollisiin USA:n sotilaallisiin toimiin Syyriassa aktivoivat keskustelut myös siitä, missä määrin presidentillä on toimivaltaa ilman kongressin hyväksyntää.

Huomioita Yhdysvaltain presidentin ja kongressin toimivallasta sota- ja poikkeustilanteissa

Yhdysvaltain perustuslaissa kongressille määritellään valta sodan julistamiseen, kun taas presidentti on armeijan ylipäällikkö (Commander-in-Chief). Yhdysvalloissa presidentin toimivallan ulkopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä voidaan katsoa kasvaneen etenkin toisen maailman sodan jälkeen, ja Commander-in-Chief-käsitettä käytetäänkin yleisesti ottaen paljon laajemmassa merkityksessä viittaamaan presidentin valtaan. 1970-luvulla kongressi kuitenkin katsoi asiakseen vahvistaa omia perustuslaillisia valtaoikeuksiaan erilaisiin sota- ja poikkeustilanteisiin liittyen hyväksymällä uutta lainsäädäntöä, erityisesti the War Powers Resolutionin (1973) ja the National Emergencies Actin (1976). War Powers Resolution -laki hyväksyttiin Presidentti Nixonin esittämästä vedosta huolimatta (mikä vaati 2/3 osan enemmistön sekä senaatissa että edustajainhuoneessa), ja sitä pidettiin merkittävänä kongressin vallan vahvistamisen kannalta.

Viimeaikaiset keskustelut liittyen Syyriaan ja mahdollisiin USA:n sotilaallisiin toimiin Syyriassa aktivoivat keskustelut myös siitä, missä määrin presidentillä on toimivaltaa ilman kongressin hyväksyntää. Esimerkkinä voidaan käyttää vuoden 2011 keskusteluja, jotka liittyivät USA:n asevoimien käyttöön Libyassa. Tuolloin presidentti ei hakenut erityistä kongressin hyväksyntää. Toisaalta taas syyskuun 2001 terroristi-iskun jälkeen kongressi auktorisoi presidentille toimivaltaa vastata terroristi-iskuihin hyväksymällä lain nimeltä the Authorization for Use of Military Force (2001), jonka yhteensopivuudesta War Powers Resolutionin kanssa keskusteltiin kongressissa. Kongressin valta julistaa sota kyseenalaistetaan usein vetoamalla siihen, että kongressi on julistanut sodan vain 11 kertaa, viiteen eri konfliktiin liittyen (vuoden 1812 sota Iso-Britanniaa vastaan, sota Meksikoa vastaan 1846, Espanjaa vastaan 1898, sekä ensimmäinen ja toinen maailmansota). Toisaalta voidaan kysyä, missä määrin kongressin valta julistaa sota on edes relevantti nykyisessä poliittisessa kontekstissa.

Kongressin jäsenet ovat esittäneet, että presidentin tulisi konsultoida kongressia tai jopa hakea siltä hyväksyntääennen mahdollista sotilaallisen voiman käyttöä Syyriassa. War Power Resolutionissa määritellään, että presidentillä on mahdollisuus sotilaallisen voiman käyttöön, kun kongressi on julistanut sodan, antanut muun hyväksynnän, tai poikkeustilanteessa ("The constitutional powers of the President as Commander-in-Chief to introduce United States Armed Forces into hostilities” […]"are exercised only, pursuant to a declaration of war, specific statutory authorization, or a national emergency”). Keskeistä lainsäädännön kannalta on etenkin konsultointivaatimus, jonka mukaan presidentin tulee joka tilanteessa konsultoida kongressia ennen sotilaallisen voiman käyttöä. Epäselvää kuitenkin tuntuu olevan, mitä konsultointi tarkoittaa käytännössä, ja milloin konsultoinnin vaatimuksen voidaan katsoa täyttyneen. Viitaten nimenomaan lainsäädännön konsultointiosaan, kongressin jäsenet ovatkin vaatineet presidentti Obamalta selvitystä mahdollisesta sotilaallisen voiman käytöstä Syyriassa.

Kongressin hyväksymällä lainsäädännöllä pyrittiin rajoittamaan presidentin toimivaltaa 60 päivän (plus 30 päivää tarvittaessa) ajanjaksoon, ellei kongressi ole julistanut sotaa tai muuten auktorisoinut tarvittavaa toimivaltaa, jatkanut 60 päivän ajanjaksoa, tai on estynyt tekemään päätöksen. Presidentin oletetaan raportoivan kongressille kahden päivän kuluessa ja 60-päiväisen ajanjakson alkavan raportin jättämisestä. Käytännössä kyseinen kohta on kuitenkin menettänyt merkityksensä. Presidentit ovat raportoineet, mutta samalla ohittaneet 60 päivän ajanjakson rajoituksen välttämällä viittauksia lainsäädännön nimenomaiseen kohtaan. Lainsäädännön ja sen sisällön ongelmallisuus onkin johtanut siihen, että useita muutos- tai kumoamisehdotuksia on esitetty vuoden 1973 jälkeen.

Obaman hallinnon lehdistösihteeri Jay Carney totesi lehdistötilaisuudessa aiemmin tällä viikolla, että hallinto pitää olennaisena kongressin konsultointia. Kongressin jäsenten kanssa on myös keskusteltu, vaikka hallinto arvioi edelleen mahdollisia vaihtoehtoja. Keskeisesti asiaan liittyy tietysti tilanteen määrittely. Lyhytkestoisia iskuja ei todennäköisesti määriteltäisi sodaksi tai sotilaallisen voiman käytöksi War Powers Resolution -lain merkityksessä (kuten esimerkiksi argumentointiin Libyan operaatioon liittyen) ja ne voisivat olla ohi jo ennen kongressin paluuta elokuun tauolta. Presidentillä on perustuslain mukaan mahdollisuus kutsua kongressi koolle, mutta se vaikuttaa tässä tapauksessa epätodennäköiseltä. Epäselvää kuitenkin on, mitä mahdollisuuksia kongressilla on, jos Obama päättää toimia ilman kongressin hyväksyntää. Esimerkiksi The Roll Call -sivuston Goppers-blogissa on pohdittu asiaa kongressin jäsenten näkökulmasta. War Powers Resolution -laissa tarjotaan mahdollisuus kongressille rajoittaa presidentin toimivaltaa tilanteessa jossa sotaa ei ole julistettu tai muuten auktorisoitu hyväksymällä ns. concurrent resolution, joka ei edellytä presidentin allekirjoitusta kuten lainsäädäntö. Käytännössä korkeimman oikeuden päätöksen Ins. vs. Chadha (1983) perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että kongressilla ei olisi tähän enää mahdollisuutta. Kongressin budjettivalta on tietysti yksi tekijä jolla voidaan rajoittaa presidentin sotilaallisen voiman käyttöä.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä