Suunnannäyttäjästä peränpitäjäksi?

Maanantaina, 20. lokakuuta 2008     0 kommentti(a)
Tuulia Nieminen
tutkija

Euroopan unioni ei voi leveillä sotilaallisen tai taloudellisen voiman kasvulla vahvistaakseen asemiaan maailmanpolitiikan kentällä. Se onkin aktiivisesti pyrkinyt profiloitumaan "erilaisena" maailmanpolitiikan voimana, sellaisena, joka edistää maailman ihmisten suuren enemmistön kannattamia arvoja: ihmisoikeuksia, demokratiaa, ristiriitojen rauhanomaista ratkaisemista, yksilöiden vapauksia yhdistettynä yhteiskunnan turvaan. Eikö myös ympäristökysymysten tulisi kuulua tähän hyvien arvojen pakettiin?

EU:n arvovalinnat ovat etenkin retoriikan tasolla voimakkaasti esillä sen ulko- ja naapuruussuhteita koskevissa linjauksissa. Ulkosuhteisiin vaikutetaan muutenkin kuin varsinaisen ulkosuhteiden nimikkeen alla. Jo lähes itsestäänselvyydeksi muuttunut, mutta varsin tosi huomio on, että energia- ja ympäristökysymykset ovat tällä hetkellä keskeisiä maailmanpoliittisia kysymyksiä. Maailmanpoliittista valtaa ei ole jaossa vain talouselämän uusjaossa tai sotilaallisen toimintakyvyn kehittämisen kautta, vaikka pankkikriisi ja geopoliittisen ajattelun muotiin paluu saattavatkin ohjata ajattelemaan niin. Valtaa voi hankkia myös hakeutumalla globaalin suunnannäyttäjän rooliin. EU on sitoutunut asettamaan itselleen ympäristötavoitteet, joiden avulla se pyrkii osoittamaan olevansa ilmastokysymyksissä varteenotettava toimija. Nyt taloushuolet uhkaavat romuttaa hyvät aikeet. Viime viikon huippukokouksessa pysyttiin vielä tavoitteessa sopia ilmastopaketista joulukuussa, mutta rintaman rakoilu oli selvästi nähtävissä. Viikon lopulla YK:n ilmastosopimussihteeristön Yvo de Boer ilmaisi jo EU:n venkoilusta huolensa.

Ilmastotavoitteisiin sitoutuminen on tärkeätä ihan sinänsä. EU:lla on kuitenkin pelissä paljon enemmän: jos se talouden varjolla vetäytyy itselleen asettamistaan ilmastotavoitteista, se menettää samalla yhden mahdollisuuden osoittaa olevansa varteenotettava globaali toimija. Ainakin näin maallikon silmissä näyttää selvältä, että ilmasto-ongelmat eivät tule itsestään poistumaan, joten jonkinlaisen ilmastopaketin EU joutunee joka tapauksessa toteuttamaan ennemmin tai myöhemmin. Tosin myöhemmin toimenpiteet ovat todennäköisesti nykyistäkin kiireellisempiä ja tulevat kalliimmiksi. Vetäytymisen hyödyksi jäisivät siten korkeintaan hetkelliset poliittiset pisteet, joita taantumaa pelkäävät kansalaiset saattaisivat poliitikoille suoda. Pitemmän päälle haitat olisivat hyötyjä suuremmat – taloudellisesti, ympäristön kannalta ja ehkä myös EU:n uskottavuuden ja globaalin roolin kannalta. Suomessa on perinteisesti pidetty EU:n vahvaa toimijuutta tärkeänä tavoitteena. Nyt suomalaispoliitikoilla ja -virkamiehillä onkin kymmenen pisteen paikka vakuuttaa muut eurooppalaiset kollegansa siitä, että ympäristökysymyksissä ei kannata olla peränpitäjä.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä