Ukrainan opetus Suomen puolustukselle

Maanantaina, 2. helmikuuta 2015     6 kommentti(a)

Kokonaisuuden kannalta Ukrainan sodan kaksi pääopetusta ovat selviä. Poliittisten päättäjien johtajuus punnitaan siinä, toimivatko he kahden pääopin mukaisesti seuraavan vaalikauden aikana

Kuva Puolustusvoimat Kuva Puolustusvoimat

Ukrainan sota Itä-Ukrainassa, Venäjää ja Venäjän tukemia joukkoja vastaan, on ravistellut turvallisuuspoliittista maailmaa monella tavalla. Viimeisen vuoden tapahtumista on myös paljon opittavaa. Puolustuspolitiikan ja konkreettisen puolustuskyvyn suhteen myös Suomella on opittavaa. Suomessa näitä opetuksia kirjataan eri paikoissa, ja potentiaalisten muutosten vaikutuksia puolustuskyvyn vahvistamiseen arvioidaan. Kokonaisuuden kannalta Ukrainan sodan kaksi pääopetusta ovat selviä. Poliittisten päättäjien johtajuus punnitaan siinä, toimivatko he kahden pääopin mukaisesti seuraavan vaalikauden aikana.

Tärkein opetus on, että Suomen puolustusta on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana rakennettu oikean suuntaisesti. Kun lähes kaikki muut Eurooppalaiset maat keskittyivät muokkaamaan asevoimiaan lähes yksinomaan kriisinhallintaan sopiviksi, pysyi kansallinen puolustus Puolustusvoimien päätehtävänä, johon kohdennettiin noin 95% budjetista. Sodan ajan joukkojen määrää pienennettiin niin, että jokaiselle taistelijalle olisi antaa edes minimaalinen varustus. Samalla hankittiin joitakin suorituskykyjä joiden puuttuminen olisi tarjonnut vastustajalle ilmaherruuden, tilannetietoisuuden ja liikkuvuuden ylivoiman – fataali yhdistelmä modernissa sodankäynnissä. Viimevuosina Puolustusvoimat on myös rakentanut kahta modernin sodankäynnin välttämätöntä suorituskykyä: erikoisjoukkoja ja pitkän kantaman asevaikutuskykyä (sekä ilmasta-maahan että maasta-maahan, jälkimmäisen toteutuminen tosin on juuri nyt kysymysmerkki). Samalla varusmiesten ja reservin koulutusta (silloin kun sitä on järjestetty) on parannettu. Suunta Suomen puolustuksen kehittämisen suhteen on siis ollut oikea. Taaksepäin katsoen, tämä on tärkein oppi.

Eteenpäin katsoen tärkein opetus on, että Puolustusvoimien on heti toteutettava ne taistelujoukkojen valmiuteen liittyvät puutteet joiden muuttunut ympäristö on osoittanut olevan todellisia. Tämä tarkoittaa hyvin korkeassa valmiudessa olevia kantahenkilökunnasta ja reserviläisistä koostuvia (pääosin) maavoimien joukkoja. Riippuen ajatusmallista, tarvitaan ainakin pari pataljoonaa tällaisia joukkoja. Joukoilla olisi kaikki paitsi asevarustus valmiina kotona (työpaikalla), ja sen pitää olla sitoutunut koulutukseen samalla intensiteetillä kuin moni kilpaurheilija. Täysi toimintakyky pitää kyetä saavuttamaan vuorokaudessa. Tämä muutos on toteutettavissa suhteellisen pienellä lisäinvestoinnilla, selvästi alle viiden prosentin kohdennettu lisäys puolustusbudjettiin riittäisi.

Näiden joukkojen lisäksi tarvitsemme tietenkin edelleen suurta sodan ajan joukkoa (nykyisin vajaa 240 000 sotilasta), ja sen tueksi paljon laajemman (täydennys) reservin, mistä joukkoja voidaan täydentää sodan pitkittyessä. Maanpuolustustahtoa ja motivaatiota osoittava suuri reservi meillä jo on, mutta joukkojen koulutus on tarpeeseen nähden huono. Näemme Ukrainassa, että toisin kuin moni oli kuvitellut, ei moderni hybridi-sota välttämättä ole lyhyempi ja osastojen koulutuksella (ml. täydennysreservi) on ratkaiseva merkitys taistelunkestävyyden ja tehtävien suorittamisen kannalta pitkällä aikavälillä.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikaisia poliitikkoja ja Puolustusvoimien johtoa on kiitettävä ja onniteltava siitä, että valittu päälinja on ollut mikä on – Ukrainan sota vain vahvistaa tätä. Nyt, Euroopan turvallisuuden kannalta uudessa aikakaudessa on löydettävä rohkeutta myös tehdä muutoksia, joiden vaikutus on Suomen puolustusta vahvistava. Koska muutoksia on tehtävä nopeasti, on kokeilunhalu ja pienten epäonnistumisten hyväksyminen tärkeää. Ajatuksia muutoksien parhaasta toteutuksesta, nopeudesta ja kustannustehokkuudesta löytyy sekä Puolustusvoimien sisältä että ulkoa. Tässä tilanteessa kaikkia kannattaa kuunnella. Vuosia kestäviin selvitysryhmiin ja "seuraavan hallituskauden vastuulla" ajatteluun ei ole aikaa. Olemme sen velkaa tuleville sukupolville – toki myös omallemme – muutoin olemme vain nähneet Ukrainan traagisen sodan opit, mutta emme ole oppineet niistä mitään, saatikka toimineet niiden perusteella.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (6 kommenttia)

2.2.2015, nakki makkara
 

Esitätte siis 134 miljoonaa euroa kahden valmiuspatalijoonan perustamiseen, eli noin 2000 miestä. Se tekee 67 000 euroa/mies.
Valmiusprikaatit on jo olemassa, samoin maakuntajoukot, joilla on vaatteet kotona jo nyt. Miksi olemassa olevat joukot eivät käy ja miksiköhän maakuntajoukoistakin puuttuu tykinruoka, eli miehistö lähes kokonaan? Rittääköhän 2000 miestä eduskunnan ja Helsinki-Vantaan lentoaseman suojaamiseen hallituksen evakuoinnin ajaksi?

Kenellä poliitikolla on kanttia määrätä herkässä tilanteessa miehet aseisiin? Entä jos joukon johtoon onkin soluttautunut kaksoiskansalaisia? Suomen omat pienet kohteliaat vihreät miehet kolmen sepän patsaalla torjumassa naton läpikulkuhyökkäystä.

2.2.2015, Sakari Rissanen
 

Tuohon ei ole juuri lisäämistä, asiahan on juuri nuin, kun artikkelin kirjoittaja salonius-Palsternakka kirjoittaa. Tässä Ruotsinrajalla Torniojokilaaksossa ikäni asuneena, olen päätä puistellen, katsonut naapurin toimintaa.olen ihmetellyt Ruotsin, yleisestä asevelvollisuudesta luopumista ja puolustusmäärärahojen kylvämistä kriisinhallinta operaatioihin, ympäri maailmaa.Tämä pöyryäminen näissä kriisinhallinta operaatioissa on ollu trendikästä, ja on luotu lapsenomainen usko siihen, että euroopassa on ikuinen rauha. Nyt on nähty, että tilanne muuttuu todella nopeasti.

2.2.2015,
 

Suomessa ei voi luoda turvallisuutta yksipuolisilla ratkaisuilla. Rannikot ovat pitkiä ja mahdollistavat maihinnousuja ja nykyisillä laivoista ammuttavilla ohjuksilla suurin osa maan kaupungeista on tavoitettavissa. Miten uhka, jonka operointiin käyttämä alue on vaikeasti rajattavissa, torjutaan? VASTAUS ON MONITASOINEN PUOLUSTUS LIIKKUVAT JOUKOT JA LAIVASTON SEKÄ ILMAVOIMIEN YHTEISTOIMINTA. lAIVASTON MERKITYSTÄ VÄHÄTELLÄÄN, MUTTA JOS OTETAAN KÄYTTÖÖN NOPEITA RYNNÄKÖINTIIN PYSTYVIÄ HELIKOPTEREITA RANNIKON PUOLUSTUKSEEN SAADAAN UUTTA VOIMAA JA LISÄYS JOUKKOJEN SIIRTELYYN SINNE, MISSÄ JOUKKOJA TARVITAAN.

2.2.2015,
 

Eli suomeksi: Natoon ja heti? Kannatan!

3.2.2015,
 

Loistava kolumni huippuasiantuntijalta, jonka puolustusvaliokunnan PJ Niinistö on nimennyt NATO propagandistiksi. Olisikohan herra dosentilta anteeksipyynnön paikka? Joku täällä uskaltaa kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä, mutta teitä on tosi vähän huolimatta siitä, että Putinin valtakausi on max. parissa vuodessa ohi.

5.2.2015, Juhani Vallikari
 

Hyvä teksti. Paljon asiaa.

Tossa lopussa viitataan joukkojen koulutustasoon. Sitä on helppo nostaa, mutta se edellyttää laajaa ja nopeaa koulutustapauudistusta. Ja tuo on asia jossa laajuus ja nopeus kävelevät käsi kädessä. Laaja uudistus on pakko toteuttaa tai ainakin aloittaa nopeasti ettei vääränlainen muutosvastarintaisuus ja/tai NIH-henkisyys karvaa sitä pysähdyksiin.

"Kaikkia kannattaa kuunnella" on siitä ongelmallinen lähtökohta että todellinen parannus ei ole lyhyesti ja nopeasti esitettävissä -paitsi niin että se tulee taatusti väärinkäsitetyksi. Ja elämä on opettanut että jos pitkää selostusta luetaan/kuunnellaan ollenkaan niin se lukeminen/kuunteleminen on niin kursorista että itse ajatus hukkuu lukijan/kuulijan esiymmärryksen ja multitaskaamisen syövereihin. Eli kaunis ajatus joka ei taatusti toteudu.

Erityisen ongelmalista tuossa "kaikkia kannattaa kuunnella" -jutussa on se, että todelliset parannukset ovat useimmiten konseptin kokonaistason parannuksia. Jo niiden perusidean vastaanottaminen edellyttää kykyä ja halua laittaa vähäksi ajaksi totuttu tieto ja käsitys sivuun. Ja ikävä kyllä kyky moiseen on harvinainen ja halu moiseen on kuollut sukupuuttoon - etenkin linjaorganisaatioissa.

Suomi tarvitsisi nyt parikymmentä keskenään erilaista Percy Hobartia ja näille henkisesti väljän työyhteisön jossa heillä olisi henkistä tilaa saada aikaan. Ikävä kyllä moisille pellepelottomille tuskin on henkistä tilaa maanpuolustus- ja kriisinsietokyvyn kehittämiseen liittyvissä ympyröissä.

Tosta jurnuttamisestani huolimatta tykkäsin tekstistä ja etenkin sen päämääristä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä