Pakolaiskriisi ei ole Saksan ongelma vaan mahdollisuus Euroopalle

Tiistaina, 22. syyskuuta 2015
Niklas Helwig
Vanhempi tutkija - Euroopan unioni -tutkimusohjelma

Muutama vuosi sitten pienen saksalaisen Ascheroden kylän jalkapalloseura oli pahoissa ongelmissa. Yli 60 vuotta toimineella seuralla oli vaikeuksia saada kasattua joukkuetta alueelliseen sarjaan. Seura oli jo aikeissa vetäytyä sarjasta tyystin, kun joukkue sai odottamattomia vahvistuksia. Kylään muutti useita pakolaisperheitä ja niiden mukana nuoria miehiä, jotka olivat halukkaita osoittamaan kykynsä jalkapallokentällä. Tulokkaat pelastivat Ascheroden joukkueen, joka on yhä voimissaan.

Tapaus on vain yksi esimerkki siitä, miten pakolaiset tuovat mukanaan mahdollisuuksia Saksan yhteiskunnalle ja taloudelle. Saksan maaseutu tyhjenee, kun nuoret muuttavat kaupunkeihin koulut käytyään. Syrjäkylille jäävien määrät eivät useinkaan riitä pitämään yllä vanhoja rakenteita. Jalkapalloseurat eivät ole suinkaan ainoa esimerkki siitä, miten Saksaan saapuvat pakolaiset rikastuttavat paikallisyhteisöjä. Maaseutukoulujen ei tarvitse sulkea oviaan vaan ne voivat jopa laajentaa tarjontaansa, kun lähistölle muuttaa lapsiperheitä. Pikkukaupat pysyvät pystyssä uusien asiakkaiden ansiosta. Tämä on monille saksalaisille jo tuttua arkitodellisuutta.

Pakolaisten kotoutuminen ei tietenkään käy helposti. Tämänhetkinen siirtolaisvirtojen määrä tekee tilanteesta erityisen haastavan, minkä vuoksi Saksakin aloitti etelärajoillaan äskettäin rajatarkastukset. Kun pakolaiset pääsevät perille Saksaan, integraatioprosessi vasta alkaa. On tavanomaista, että myös maahanmuuttajat muuttavat pian paremman elämän toivossa suurempiin saksalaisiin kaupunkeihin.

Pysyvän asunnon löytäminen, kielen oppiminen ja työ- tai harjoittelupaikan löytäminen vaativat kärsivällisyyttä, neuvontaa ja hyvää tahtoa kaikilta osapuolilta. Vaikka viime viikkoina uutiskuvissa on nähty, kuinka saksalaiset toivottavat pakolaisia tervetulleeksi rautatieasemilla, Saksassa on myös muukalaisvastaisuutta. Se ei ole kuitenkaan kärjistynyt väkivaltaiseksi kuten edellisen Saksaan suuntautuneen pakolaisaallon aikana 1990-luvulla.

Kokonaiskuva on kuitenkin selvä: Saksaan saapuva siirtolaistulva on maalle valtava mahdollisuus. Mercedes-Benzin johtaja Dieter Zetsche osui naulan kantaan puhuessaan Frankfurtin automessuilla aiemmin tässä kuussa. Zetsche sanoi, että yli 800000 pakolaisen vastaanottaminen on Saksalle eittämättä vaativa urakka, mutta parhaimmassa tapauksessa se voi luoda pohjan maan seuraavalle taloudelliselle ihmeelle samaan tapaan kuin miljoonat siirtotyöläiset loivat pohjan Länsi-Saksan talouskasvulle 1950- ja 60-luvuilla. Suojan tarjoaminen pakolaisille on tietysti jokaisen eurooppalaisen moraalinen ja laillinen velvollisuus, mutta sen lisäksi pakolaisten vastaanottaminen on hyväksi taloudelle.

Toisen maailmansodan päättymisestä lähtien Saksa on ollut maahanmuuton kohdemaa. Tämän ansiosta Saksa on nykyään Euroopan taloudellinen veturi. Vuosina 1955–1973 Saksa avasi ovensa miljoonille siirtotyöläisille, jotka saapuivat enimmäkseen Italiasta ja Turkista. Työläisiä tarvittiin paikkaamaan teollisuuden työvoimapulaa ja pitämään Saksan talousihme pinnalla. Kun Saksa lopetti käytännön 1970-luvulla, noin neljä miljoonaa siirtotyöläistä oli jo hankkinut itselleen oleskeluluvan ja päätti jäädä maahan.

Muuttoliike Saksaan ei silti loppunut. 1980- ja 1990-luvuilla miljoonat etniset saksalaiset palasivat Saksaan etupäässä Puolasta, Romaniasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta. Länsi-Balkanin sodat toivat 20 vuotta sitten ensimmäisen massiivisen pakolaisaallon samaan aikaan, kun Saksan talous vielä kärvisteli maan yhdistymisen tuomissa haasteissa. Aika ei ollut paras mahdollinen suurien maahanmuuttajamäärien integroimiseksi saksalaiseen yhteiskuntaan. Pakolaismäärät olivat huipussaan vuonna 1992, jolloin Saksaan saapui 440000 turvapaikanhakijaa. Vuosittainen hakijamäärä pysytteli yli 100000:ssa 1990-luvun loppuun asti. Nykyään Saksassa asuu 15 miljoonaa syntyperältään ei-saksalaista ihmistä – 19 prosenttia koko maan väkiluvusta.

Ilman vuosikymmeniä jatkunutta maahanmuuttoa Saksan talous näyttäisi toisenlaiselta. Saksan hallituksen mukaan 600000 maahanmuuttajataustaista ihmistä on perustanut Saksassa yrityksen. Yhteensä nämä yritykset työllistävät kaksi miljoonaa ihmistä. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien maksamat verot ylittävät heidän kustannuksensa yhteiskunnalle. Julkisen infrastruktuurin kuten sähkön- ja vedenjakelun ylläpito tulee kustannustehokkaammaksi etenkin maaseudulla, kun siellä asuu enemmän ihmisiä. Jopa lyhyellä aikavälillä lisääntynyt pakolaistulvan aiheuttamat lisäykset julkiseen kulutukseen tuovat noin 0,17 prosentin lisäyksen Saksan bruttokansantuotteeseen kuluvana vuonna.

Kun katseen kääntää tulevaisuuteen, käy yhä ilmeisemmäksi, että Saksa tarvitsee siirtolaisia. Selväjärkisestä talousajattelustaan tunnettu Saksan taloudellisen tutkimuslaitoksen johtaja Hans-Werner Sinn kirjoitti kuluvan vuoden alussa, että edes 200000 vuosittaista maahanmuuttajaa ei riittäisi kompensoimaan ikääntyvän väestön aiheuttamia haasteita. Sinnin mukaan laajamittaiselle maahanmuutolle ei ole vaihtoehtoja, mikäli Saksa haluaa säilyttää nykyisentasoiset eläkkeet ja hyvinvointipalvelut vielä silloinkin, kun suuret ikäluokat ovat ehtineet eläkeikään vuoteen 2035 mennessä.

Saksan kokemukset maahanmuuton kohdemaana tarjoavat vaihtoehtoisen näkymän tämänhetkiseen pakolaiskriisiin. Saksan menestys perustuu niille ihmisille, jotka ovat valinneet sen uudeksi kotimaakseen. Maahanmuuttajien integraatio ei koskaan ole ollut helppoa, mutta siinä on onnistuttu. Kun Unkarin pääministeri Viktor Orbán siis kutsuu tämänhetkistä pakolaiskriisiä ”Saksan ongelmaksi”, hän erehtyy. Vaikka pakolaiskriisiin liittyy haasteita, se on Euroopalle ennen kaikkea mahdollisuus. Euroopan ongelmia ovat ikääntyminen ja kutistuva työvoima, ja siksi Euroopan on aika ymmärtää siirtolaisvirtojen tarjoamat mahdollisuudet. Olen varma, että jalkapallojoukkueeni olisi samaa mieltä.

 

***

Kolumni on julkaistu myös englanniksi ja se on osa pakolaistilannetta käsittelevää kolumnien sarjaa.


 

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.