Kiina sivuuttaa tasa-arvopolitiikkansa ongelmat

Keskiviikkona, 30. syyskuuta 2015     0 kommentti(a)
Elina Sinkkonen
Vanhempi tutkija - Globaali turvallisuus -tutkimusohjelma

Kiinan poliittinen johto on viime päivinä nostanut esiin maansa tasa-arvopolitiikkaa. Presidentti Xi Jinping puhui viime sunnuntaina (27.9.) YK:ssa ja korosti Kiinan edistyksellisiä toimia naisten oikeuksien turvaamiseksi. Hän lupasi, että Kiina maksaa YK:n naisjärjestölle 10 miljoonaa dollaria naisten aseman parantamiseksi kaikkialla maailmassa. Kiina julkaisi myös valkoisen kirjan sukupuolten välisestä tasa-arvosta viime viikolla.

Valkoisessa kirjassa kuvataan tasa-arvokehitystä Kiinassa 20 vuotta Pekingissä järjestetyn YK:n neljännen naisten maailmankonferenssin jälkeen. Julkaisun esipuheessa naiskysymys liitetään osaksi Kiinan globaalia toimintaa. Koska kiinalaiset naiset muodostavat viidenneksen koko maailman naisväestöstä, heidän asemansa parantaminen ei hallituksen mukaan kerro pelkästään Kiinan yhteiskunnallisesta kehityksestä, vaan on myös ”historiallinen panostus globaalin tasa-arvon, kehityksen ja rauhan edistämiseksi”.

Valkoinen kirja keskittyy käsittelyssään pelkästään myönteisiin kehitysprosesseihin ja jättää huomiotta monta tasa-arvon kannalta merkittävää ongelma-aluetta. Tällaisten ongelmakohtien esiintuominen Kiinassa ei välttämättä ole mahdollista ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia. Maaliskuussa viisi feministiaktivistia pidätettiin Pekingissä, koska he suunnittelivat naistenpäiväksi seksuaalista häirintää vastustavaa tempausta. Aktivistit vapautettiin myöhemmin, mutta he ovat tarkassa seurannassa.

Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on joillain alueilla tapahtunut paljonkin myönteistä kehitystä 20 vuodessa. Kiinan talouskasvun myötä köyhyys on vähentynyt, syntyvyydensäännöstelyä on höllennetty ja esimerkiksi naisten lukutaitoaste on noussut jatkuvasti. Kun vielä 1980-luvullakin naisista puolet oli lukutaidottomia, 2010-luvulla nuoremmista ikäluokista lukutaidottomia on enää muutama prosentti. Myös tilastointijärjestelmää on parannettu, mikä mahdollistaa aiempaa paremmin ongelmien havaitsemisen. Poliittisissa kannanotoissa ja hallituksen tasa-arvopaperissa kuitenkin sivutetaan esimerkiksi naisten miehiä suurempi itsemurhariski, joka on maailmanlaajuisesti harvinainen. Kiinassa erityisen suuri itsemurhariski on maaseudulla asuvilla naisilla. Itsemurhamäärät ovat Kiinassa vähentyneet huomattavasti 2000-luvulla, mutta varsinkin maaseudun naisten auttamiseksi tarvittaisiin tehokkaampia toimenpiteitä.

Sukupuolten välinen tasa-arvo koulutusjärjestelmässä on parantunut vuoden 1995 Pekingin naisten maailmankonferenssin jälkeen, mutta alueellinen eriarvoisuus näyttää pikemminkin kasvavan kuin vähentyvän. Valkoisessa kirjassa todetaan, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset ja köyhiltä alueilta kotoisin olevat tytöt nauttivat ”tasa-arvoisesta pääsystä koulutusresursseihin”. Väite ei pidä paikkaansa. Kiinalaiset kaupunkilaistytöt pääsevät kouluun jo lähes yhtä todennäköisesti kuin pojat, mutta köyhiltä maaseutualueilta kotoisin olevat tytöt ovat huomattavasti kaupunkilaisia heikommassa asemassa. Yliopistoissa naisten määrä on kasvanut ja monilla aloilla heitä on jopa yli puolet opiskelijoista lukuun ottamatta tohtorikoulutusohjelmia. Nämä naiset tulevat kuitenkin etuoikeutetuista oloista ja esimerkiksi 1990-luvun lopussa Pekingin yliopistossa puolella naisopiskelijoista isän ammattina oli kommunistisen puolueen kaaderi.

Yliopistoissa ei ole myöskään oltu pelkästään tyytyväisiä lukiolaistyttöjen hyviin päättökoetuloksiin, jotka oikeuttaisivat oikeudenmukaisessa järjestelmässä yliopistopaikkaan. Joissain yliopistoissa on 2010-luvulla käytetty koulutuslainsäädännön vastaisia määräyksiä, joiden mukaan naisten osuus tietyissä koulutusohjelmissa ei saa ylittää 15 prosenttia ja miespuoliset opiskelijat ovat päässeet sisään naisia alemmilla sisäänpääsypisteillä.

Naisten näkökulmasta työelämässä on huomattavia haasteita. Naisten palkkakehitys laahaa kaukana miesten perässä. Työpaikkailmoituksissa ei ole edelleenkään tavatonta määritellä kumpaa sukupuolta oleva henkilö tehtävään voi hakea. Vuoden 2013 lopussa ratkesi ensimmäinen oikeusjuttu, jossa naispuolinen työnhakija haastoi työnantajan oikeuteen sukupuolisyrjinnästä, ja juttu soviteltiin hakijan hyväksi. Tätä voidaan Kiinan oloissa pitää merkittävänä, mutta syrjintää esiintyy edelleen laajalti. Naisten eläkeikä on viisi vuotta miesten eläkeikää alempi, mikä lyhentää heidän urakehitystään ja etenemismahdollisuuksiaan. Koska eläkkeet lasketaan ansiotason ja työssäolovuosien perusteella, naisten pienet eläkkeet johtavat köyhyyden sukupuolittumiseen. Esimerkiksi vuonna 2011 tehdyn Kiinan terveys- ja eläkeasioita käsitelleen tutkimuksen mukaan lähes 53 prosenttia 60 vuotta täyttäneistä naisista tarvitsee perheeltään apua toimeentuloon.

Jos Kiina haluaa todella mainostaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistyötä osana vastuullista kansainvälistä toimintaa, sen tulisi sallia vapaampi keskustelu aiheesta ja puuttua jämäkämmin ongelmakohtiin. Ongelmien lakaiseminen maton alle vie uskottavuutta politiikalta, jonka joillain osa-alueilla on tapahtunut viime vuosikymmeninä merkittäviäkin edistysaskelia.

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä