Pohjoismainen yhteistyö ja selonteko

Perjantaina, 23. tammikuuta 2009     1 kommentti(a)

Uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon julkistaminen on ehdottomasti uutisarvoinen asia. Määrärahojen kasvu ja Nato-sanamuoto ylittivät ensimmäisinä uutiskynnyksen. Harmi vain, että tällä vaalikaudella määrärahan lisäys ei ole strategisesti merkittävin asia selonteossa, Nato-sananmuodosta puhumattakaan.

Kahden prosentin lisäys puolustusmäärärahoihin ei todellakaan ole järkyttävän korkea. Kuinka moni menisi kotiin ja ilmoittaisi, että oli saanut järkyttävän korkean 2% palkankorotuksen? Sadallamiljoonalla ei tehdä muuta, kun paikataan kustannusten kasvua – 2 prosentin inflaatiotarkistus kun on hyvin alakanttiin.

Jos määrärahat ja Nato ovat pidemmän aikavälin tärkeimpiä kysymyksiä, mihin tässä väliselonteossa sitten pitäisi kiinnittää huomiota? Siihen, että pohjoismaisesta yhteistyöstä ei loppujen lopuksi kirjoitettu niin paljoa, vaikka siihen liittyvät päätökset ovat ehdottomasti tärkeimpiä, mitä tämän vaalikauden aikana turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta näkökulmasta vielä tehdään. Selonteon lause yhteistyön laajenemisesta ja eri muodoista peittää alleen potentiaalisilta vaikutuksiltaan hyvinkin kiinnostavia asioita: ”Yhteistyö on tarkoitus ulottaa kriisinhallintayhteistyötä pidemmälle, ja se koskisi laajasti puolustusvoimien toimintaa kuten meri- ja ilmavalvontaa, logistiikkaa, koulutusta, tutkimus- ja analyysitoimintaa sekä puolustusmateriaaliyhteistyötä.”

Olen viimeistelemässä julkaisua aiheesta, mutta esimerkkinä vain: miten pitkälle logistiikkayhteistyö voi mennä, ilman että Venäjä joutuisi arvioimaan pohjoismaita käytännössä yhtenä? Onko poliittisella johdolla (ml. eduskunta) valmiutta hyväksyä sitä, että tiettyjen koulutustoimintojen ja – keskusten osalta olisimme täysin riippuvaisia muista pohjoismaista, kuten he myös meistä toisten koulutustoimintojen suhteen? Ellei määrärahoja todellakin nosteta kymmenillä prosenteilla, pitää tämäntyyppisiin kysymyksiin pureutua julkisessa keskustelussa.

Toivottavasti eduskunta näkee ohi määräraha- ja Nato-puiden, kun keskustelu tästä selonteosta alkaa…

Kirjoitukset edustavat kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä.

Keskustelu (1 kommenttia)

25.1.2009, Juhani Harjunharja
 

Uskottavaan puolustukseen...

uskottavalla ja vilpittömällä rauhantahdolla ja diplomatialla kaikkiin ilmansuuntiin, siinä ovat mielestäni kestävän puolustus- ja ulkopolitiikkamme keskeisimmät ja rakentavimmat kulmakivet.

Ns. Nato-option säilyttäminen edelleen puolustus- ja ulkopolitiikkamme yhtenä kirjoitettuna ja osin jo käytännönkin osana rikkoo ikävällä tavalla kykyämme ja mahdollisuuksiamme toimia riittävän uskottavana rauhan ja yhteistyön naapurina ympäröiville lähivaltioille kaikissa ilmasuunnissa. Nato on edelleenkin se konkreettinen "savuava ase", jonka näyttävä kirjaaminen puolustus- ja ulkopolitiikkamme sanaan ja käytäntöön ei voi todellisuudessa olla muuta kuin arveluttava tekijä, joka antaa meistä vilpittömänä ja rauhantahtoisena maana oikeastikin vilpistelijän kuvan: ruudin haju tekee ihmiset ainakin varovaisiksi ellei suorastaan levottomiksi. Näin on myös valtiollisella tasolla. Suomi ei voi olla mikään Nato-silta ja -miekka millekkään maalle ja liittoumalle mihinään suntaan ja mihinkään maahan.

Siksi tällaisten nato-optioiden ja vastaavien näyttävä "kätkeminen" puolustus- ja ulkopolitiikkamme strategiapapereihin on turhaa vilunki- ja uhittelupeliä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Eiköhän meille vihdoinkin riitä se, että runsas kuusikymmentä vuotta sitten liittomme Natsi-Saksan sotavoimien kanssa johti kansamme rankkoihin sekä ulkoisiin että sisäisiin seuraamuksiin. Tämän kokemuksen soisi pysyvästi varoittavan maamme valtiovallan käyttäjiä kaikista sotilasliitoista, jotka jollain tavalla on aina kuitenkin kytketty jonkin puolesta jotain toista vastaan.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta pitäisi voida keskustella kestävän rauhan ja luottamuksen poliittisessa hegessä ilman noita uhitteluelementtejä, natoja ja sen semmoisia. Kyvykkään diplomatian, ystävällisyyden ja rehellisen rauhantahdon sekä aseistariisunnan jalon päämäärän sisällyttäminen selontekoon nato-optioiden ja vastaavien sijaan, olisi selkeä singnaali myös EU:n sisällä itävästä uudesta ihmiskuntaa niin moraalisesti, eettisesti kuin puolustuksellisestikin vahvistavasta mahdollisuudesta kehittyä ulos kansoja ja kansakuntia, koko ihmiskuntaa edelleen jäytävästä militarismin hengestä. Näkisin tämän todelliseksi kestävän kehityksen suunnaksi, jota koko ihmiskunta edelleenkin etsii. Miksi Suomi ei voisi olla tässä 2000-luvun ihmiskunnan ihmisyyden esimerkkinä?

Juhani Harjunharja
Utsjoki

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä