Eurooppa-neuvoston jälkilöylyt

Vaatii ilmoittautumisen
Riitta Myller Riitta Myller
Juha Jokela Juha Jokela
Jori Arvonen Jori Arvonen

Ma 30.6.2014 klo 12:00-13:30
Ulkopoliittisen instituutin auditorio
Ankkurikatu 5, Helsinki

Keskikesän Eurooppa-neuvostossa pyritään löytämään sopu seuraavan Euroopan komission prioriteeteista. Asialistalla on myös vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen kehittämisen strategiset linjaukset,
eurooppalainen ohjausjakso ja keskustelu tavoista vähentää EU:n energiariippuvuutta. Vilkkaimman spekulaation kohteena on kuitenkin Eurooppa-neuvoston esitys Euroopan parlamentille uudeksi komission
puheenjohtajaksi. Syntyykö päätös tässä kokouksessa?

Kokouksen tunnelmia ja päätöksiä kommentoivat Valtioneuvoston kanslian EU-asioiden alivaltiosihteeri Jori Arvonen, YLE Nyheterin Brysselin kirjeenvaihtaja Dan Ekholm ja Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen
verkoston tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma.Tilaisuuden avaa Suuren valiokunnan puheenjohtaja ja Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja kansanedustaja Riitta Myller. Puhetta johtaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela. Tilaisuus on suomenkielinen.

Jälkilöylyt heitetään puolivuosittain, aina välittömästi Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen.

Seminaarin tiivistelmä: 

Kansanedustaja Riitta Myller toivotti puhujat sekä kuulijat tervetulleiksi. Hän toivoi tilaisuudessa pohdittavan, muuttaako Eurooppa-neuvostossa esillä ollutta komission strategia jotain ja jos muuttaa, niin mihin suuntaan. Eurooppa-neuvoston tekemiä henkilövalintoja Myller kommentoi sanomalla, että Euroopan parlamentin toive siitä, että vaalit voittaneen ryhmän ehdokas valitaan komission johtoon, toteutui. 

Valtioneuvoston kanslian EU-asioiden alivaltiosihteeri Jori Arvosen mukaan kokous oli suomalaisittain siinä mielessä erityinen, että se oli uuden pääministerin ensimmäinen neuvoston kokous. Toisaalta pääministerin EU-tausta on niin vahva, että yllätyksiä ei Arvosen mukaan ollut odotettavissa.

Kokouksen substanssipuolella oli kolme pääasiaa: henkilövalinnat, pidemmän tähtäimen strategia sekä Ukrainan tilanne. Puheenjohtajan valinnassa mentiin äänestykseen saakka, ja siinä Jean-Claude Juncker valittiin neuvoston toimesta äänin 26–2 komission puheenjohtajaksi. Äänestystuloksen johdosta Britannialle tehtiin Arvosen mukaan myönnytyksiä ja heidän huolia otettiin huomioon: todettiin esimerkiksi kunnioitettavan niiden jäsenmaiden mielipiteitä, jotka eivät halua integraation syventämistä. Tämä on olemassa olevan faktan toteamista, eikä siinä ole Arvosen mukaan mitään uutta.

Sen sijaan Britannian pääministeri David Cameronin mielipiteen kirjaaminen oli Arvosen mukaan uutta: komission puheenjohtajan nimittämistapaa ja kärkiehdokasjärjestelmää pohditaan uudelleen, kunhan uusi komissio aloittaa työnsä. Kärkiehdokassysteemi oli ensimmäisen kerran käytössä, eikä asetelma jäsenmaiden ja parlamentin välillä ollut selkein mahdollinen, Arvonen myönsi.

Strategisessa ohjelmassa oli Arvosen mukaan kyse poliittisten prioriteettien määrittelemisestä seuraaville vuosille. Suomi piti tärkeänä, että prioriteeteissa keskityttäisiin siihen, mikä on unionin kompetenssin rajoissa, eikä sotkeuduttaisi muihin asioihin. Suomi korosti strategian suhteen kilpailukykyä ja kasvun luomisen edellytyksiä.

Julkisessa keskustelussa keskiöön on noussut julkisen talouden kurinalaisuuden ja kasvun välinen suhde. Keskustelu on saanut uutta vauhtia Ranskan ja Italian vaalien jälkeen, ja tämä asia olikin monen maan agendalla. Italian pääministeri Matteo Renzin mukaan kasvu- ja vakaussopimukseen pitäisi saada joustavuutta. Strategiapaperissa ei menty tämän asian suhteen kovin syvälle, vaan siihen tuli muotoilu, että joustoa käytetään parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi. Pöydällä oli myös muotoilu ”täysimääräisesti hyväksi”, mutta sitä maltillistettiin, Arvonen kertoi.

Kun talous- ja finanssikriisin vaikeinta vaihetta ollaan ohittamassa, niin nyt on syytä keskittyä kasvun luomiseen. Viime kädessä keskeisin osa-alue, jossa unioni voi edesauttaa kasvua, liittyy sisämarkkinoiden kehittämiseen. Tämä näkyy nyt hyväksytyssä strategiapaperissa hyvin, Arvonen sanoi.

Seuraavassa Eurooppa-neuvostossa 16.7. käydään läpi nimityskysymyksiä. Neuvoston puheenjohtaja sai valtuudet valmistella muita mahdollisen paketin osia, eli Eurooppa-neuvoston tulevan puheenjohtajan, EU:n ulkopolitiikan korkean edustajan ja euroryhmän puheenjohtajan nimityksiä. Samalla poliittisista painopisteistä tullaan käymään keskustelua Junckerin kanssa. Tällä pyritään varmistamaan, että nyt allekirjoitettu paperi ei jää tyhjäksi kirjaukseksi, vaan sillä on aitoa merkitystä ja seurantaa, Arvonen kertoi.

Neuvostossa puhuttiin myös energiaturvallisuudesta Ukrainan tilanteeseen liittyen ja päätettiin vahvistaa turvallisuutta ensi talvea silmällä pitäen yhteisiä energiavarastoja harkitsemalla. Lisäksi Puolan aloitteesta selvitetään, voisiko unioni toimia yhtenäisemmin energiahankintojen osalta. Tätä monimutkaistaa se, että silloin unioni toimisi osapuolena neuvotteluissa, jotka koskevat yrityksiä, Arvonen muistutti.

Yle Nyheterin Brysselin kirjeenvaihtaja Dan Ekholm keskittyi puheenvuorossaan EU-komission johtoon valitun Jean-Claude Junckerin persoonan ruotimiseen. Ekholm muistutti Junckerin vahvasta kokemuspohjasta: tämä harmaan vallankumouksen tekijä oli pääministeri jo silloin kun Esko Aho oli Suomen pääministeri, Ekholm sanoi. Juncker on seurannut Euroopan tilannetta hyvin pitkään ja on myös hyvin kiinnostunut eri maiden sisäpoliittisesta tilanteesta, Ekholm sanoi. Kun hänestä puhutaan kokeneena harmaana eminenssinä, niin hän todella on sitä. Junckerin edellytyksiä johtaa komissiota parantaa se, että hän toimi kahdeksan vuotta euroryhmän puheenjohtajana ja pystyi tasapainoilemaan etelän niukemman kurin ja pohjoisen kovan kurin välillä. Tämä on merkittävä saavutus ottaen huomioon, että hän hoiti samalla pääministerin tehtäviä, Ekholm suitsutti.

Ekholmin mukaan Juncker ei ole niin vaarallinen federalisti kuin brittilehdistö kirjoittaa. Jos Euroopan Yhdysvaltoja kannattava puheenjohtaja olisi haluttu, niin Guy Verhofstadt tai Martin Schultz olisivat varmasti tiukempia asian suhteen, Ekholm kommentoi. Mutta Juncker haluaa kyllä sitouttaa jäsenmaita yhteismenettelyyn, eli hän on Paavo Lipposen tyylinen federalisti, jos niin voi sanoa, Ekholm kuvaili.

Onko valta sitten siirtynyt Euroopan parlamentille, kuten britit väittävät? Cameronin mukaan näin on tapahtunut ja tämä on epädemokraattista, sillä demokratia voi hänen mukaansa toteutua vain kansallisvaltioissa. Ekholm kysyi vastineeksi, että onko Eurooppa-neuvostolta pois, että parlamentti esitti kärkiehdokkaita? Jos päämiehet olisivat vastustaneet koko kärkiehdokasjärjestelmää, he olisivat voineet pysäyttää sen Dublinissa EPP:n puoluekokouksessa ja sanoa, että tämä ei käy, me emme halua tätä.

Mikä muuttuu Junckerin myötä? Ehkä komissioon pitää rakentaa uusia tupakkahuoneita, Ekholm vitsaili. Jyrki Kataisen tulevaisuutta Ekholm kommentoi sanomalla, ettei usko Kataisesta tulevan euroryhmän puheenjohtajaa. Katolisten maiden rooli on tässä kysymyksessä merkittävä, Ekholm muistutti. Hänen mukaansa huhu kertoo, että Espanjan tuen hinta Junckerille oli, että Luis de Guindos on euroryhmän seuraava puheenjohtaja. Myös Pierre Moscovici on halukas tälle paikalle. He ovat kuin kaksi marjaa, joten tiedämme minkä näköinen on euroryhmän seuraava puheenjohtaja, Ekholm heitti. Helle Thorning-Schmidt on puolestaan kova ehdokas Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi, ja ulkopolitiikan korkeaksi edustajaksi ovat vahvoilla Radoslaw Sikorski sekä Frans Timmermans, joka on ollut Moskovassa diplomaattina ja osaa venäjää.

Viimeisenä puhunut Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Juhana Aunesluoma muistutti, että Junckerin valintaan liittyvä iso asia on, mitä tehdä Britannian kanssa. Sen kanssa on ollut vaikeaa jo vuosia, ja nyt yksi iso jäsenmaa on valmis olemaan yksin EU:ssa.

Aunesluoma teki Eurooppa-neuvoston päätelmistä myös selkeän johtopäätöksen: niiden kappaleessa 27 mentiin pidemmälle kuin aiemmin on menty eritahtisesta integraatiosta puhuttaessa. Nyt sallitaan kaksi eri päämäärää: yhdentymisen syventäminen ja myös se, että sitä ei syvennetä, Aunesluoma sanoi. Samalla idea pan-Euroopasta on haudattu, kun vastahakoisten maiden sallitaan pudottautua integraatiokehityksen ulkopuolelle, hän sanoi.

Tästä seuraa monia käytännön pulmia, Aunesluoma sanoi. Syntyykö EU:hun esimerkiksi monia eri päätöksentekotasoja? Tehdäänkö yhtäällä päätöksiä niiden kesken, jotka kannattavat integraatiota ja toisaalla niiden, jotka eivät kannata? Eritahtisen integraation lisäksi myös eriytyvä integraatio on nyt ensimmäisen kerran käytäntöä ja täyttä totta, ja tämä tulee olemaan iso asia tulevaisuudessa, Aunesluoma päätti puheenvuoronsa.

Yleisöstä esitettiin lopuksi muuan muassa seuraavia kysymyksiä: Oliko Eurooppa-neuvoston päätelmä eritahtisesta tai eriytyvästä integraatiosta todella näin käänteentekevä? Minkälaisia seurausvaikutuksia on sillä, että Eurooppa-neuvoston yksimielisyysperiaate rikkoutui ja komission puheenjohtajasta käytiin aito äänestys?