FIIA Analysis

FIIA Analysis 6 (2015)   

Zugzwang in slow motion?
The implications of Russia’s system-level crisis


Julkaistu 10.12.2015

Veera Laine, Toivo Martikainen, Katri Pynnöniemi & Sinikukka Saari
The Finnish Institute of International Affairs

Lataa PDF (180 Kb)

Venäjän viimeaikaisessa ulkopoliittisessa ja sotilaallisessa aktivoitumisessa on kyse reaktiosta useisiin Venäjää viime vuosina kohdanneisiin sisäisiin ja ulkoisiin vastoinkäymisiin. Vastatakseen näihin haasteisiin Venäjän hallinto on laittanut kriisivaihteen päälle. Sen avulla oikeutetaan poikkeukselliset toimet niin Venäjällä kuin maan ulkopolitiikassa.

Sisäpolitiikassa kriisitila on tarkoittanut ”sisäistä mobilisaatiota”: viholliskuvien luomista, itsevarmaa patriotismia, yhä selvempää eristäytymistä muusta maailmasta sekä tiukkaa tiedonvälityksen kontrollointia ja aggressiivista hyödyntämistä. Kansallisen yhtenäisyyden nimissä Venäjällä hyväksytään vain vallanpitäjien tulkinta isänmaallisuudesta, ja kilpailevien näkemysten edustajat leimataan ”viidenneksi kolonnaksi” tai ”ulkomaisiksi agenteiksi”.

Sisäinen mobilisaatio ja Venäjän kuvaaminen piiritettynä linnoituksena näyttävät kohentaneen maan valtakoneiston mukautumiskykyä lyhyellä aikavälillä, mutta järjestelmän rakenteelliset ongelmat ovat ennallaan. Venäjän poliittinen järjestelmä ei perustu niinkään muodollisille poliittisille instituutioille, vaan epävirallisille valtaverkostoille, jotka ylläpitävät järjestelmää mutta samaan aikaan rajoittavat sen valtaa ja heikentävät sen uudistumiskykyä. Tämän vuoksi järjestelmä ei kykene ratkaisemaan pitkän aikavälin rakenteellisia ongelmiaan.

Venäjän hallinto on siis kriisissä, mutta se myös käyttää kriisiä oikeuttamaan ja turvaamaan oman valtansa. Koska maan johto ei kykene tarjoamaan kansalaisille parempaa elintasoa, sen legitimiteetin tärkeimmäksi perusteeksi on muodostunut kansalaisten suojeleminen ulkoisilta uhkilta. Epävarmuus ja kriisitietoisuus eivät siis ole vain Venäjän parhaillaan läpikäymä vaihe, vaan niistä on tullut pysyvämpi piirre, jota maan johto tarvitsee ylläpitääkseen suosiotaan ja valta-asemaansa.

Poliittinen passiivisuus, eristäytymispolitiikan kansansuosio ja poliittisten vaihtoehtojen tehokas tukahduttaminen viittaavat siihen, että Venäjän vallanpitäjät pystyvät säilyttämään asemansa toistaiseksi. Järjestelmän rakenteellisia ongelmia ei kuitenkaan saada ratkaistua, ja ne vain pahenevat asteittain.

Suositukset