Paljonko EU-tahtoa meillä mahtaa olla?

Torsdag, 5. Februari 2009     0 kommentti(a)
Hanna Ojanen
gästforskare – forskningsprogrammet Europeiska unionen

Maanantaisessa Suomen EU-politiikan tavoitteita käsittelevässä seminaarissa – mistä Tiia Lehtonen tässä blogissa kirjoittaa – puhunut EU:n komission jäsen Olli Rehn sanoi keskustelussa ohimennen, että EU tarvitsee ”vähintään” Lissabonin sopimuksen.

Tähän asti on tavoitteena ollut Lissabonin sopimuksen voimaan saattaminen, ja sillä hyvä. Pääministeri Matti Vanhanen itsekin sanoi seminaaripuheessaan, että hänestä Lissabonin sopimukseen jälkeen on hyvä ottaa institutionaalinen lepotauko ja keskittyä politiikan toimeenpanoon ja eteenpäinviemiseen.

Näin tosiaan usein ajatellaan. Vaikka ei pitäisi.

On kaksi syytä jättää lepotauko väliin. Ensinnäkin muutos on pysyvää, osin unionin laajentumisen, osin integraation etenemisen takia. Lissabonin sopimus ei varmastikaan jää viimeiseksi sopimukseksi. Toiseksi muutos on myös EU:lle hyvä. Uskoisin, että jatkuva instituutioiden ja perussopimusten uudistaminen on EU:n elinehto.

Saman tien voisivat myös hallituksen EU-selonteon valmistelijat ennakoida tulevaa miettimällä, mitä ehkä jäi ilmaan ja pohtia, mitä Suomi haluaa saavuttaa tai mitä se katsoo EU:n tarvitsevan Lissabonin jälkeen. Julkinen ennakointi on parempi kuin kansalaisten tuudittaminen ajattelemaan, että Lissabonin myötä EU:sta on tullut valmis – he kun eräänä kauniina päivänä kuitenkin huomaavat, että muualla on jo seuraavaa sopimusta ryhdytty luonnostelemaan.

Tässä aines EU-selontekoon – jos siis tahtoa riittää.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä