Kriisi on uusi musta

Torsdag, 2. April 2009     0 kommentti(a)
Tuulia Nieminen
Forskare

Tänä keväänä ei ole voinut välttyä huomaamasta, että talouden ja politiikan aloilla jyrää tasan yksi uusi muotitrendi: kriisi. Talous on kriisissä, ilmastonmuutos on aiheuttanut kriisin ja EU on kriisissä monin tavoin.

Tätä taustaa vasten oli mielenkiintoista kuunnella kahta eri esitelmää, ensin Helsingissä ja sitten Brysselissä. Helsingissä yliopistolla vieraileva professori Bo Stråth linjasi unionin suuria kehityskaaria: EU:ta ja EU-tutkimusta hallitsee teleologinen oletus, ajatus jatkuvasti etenevästä integraatiosta. Jotta oletus toteutuisi, unionin ytimeen on syntynyt sarja pyrkimyksiä. Unionia on hallinnut esimerkiksi pyrkimys kohti yhteistä identiteettiä, tai kuten viime vuosina, kohti perussopimusuudistusta. Pyrkimykset ovat kuin leijan lennättämistä: yhteisen pyrkimyksen tuoma into kannattelee koko integraatioprojektia eteenpäin jonkin aikaa, mutta kun tämä ”tuulenpuuska” laantuu, leija rysähtää vääjäämättä maahan, ellei jokin uusi tuulenpuuska tempaa sitä mukaansa. Vaikka perussopimusuudistuksen loppuunsaattaminen on vielä kesken, perussopimusuudistuksen tuoma tuulenpuuska on laantunut. Millainen seuraavan tuulenpuuskan pitäisi olla? Sen Stråth jätti avoimeksi.

Alyson Bailes, entinen Britannian Suomen-suurlähettiläs, puhui Brysselissä salilliselle EU-tutkijoita. Hän totesi, että hyvä ratkaisu kriisiin koostuu kolmesta osasta: tilanteen ymmärtämisestä, sen tulkinnan hallinnasta sekä ratkaisutoimien hallinnasta. Yllättäen Bailes ei kuitenkaan lytännyt EU:ta täysin. Hänen mukaansa EU nimittäin on pärjännyt yllättävän hyvin keskimmäisessä eli kriisien tulkinnan hallinnassa. Kriisin kohdatessaan unioni pystyy selittämään, mistä on kyse ja vielä tekemään sen niin, että tulkinta on uskottava ja saavuttaa julkisessa keskustelussa hallitsevan aseman.

Näitä esitelmiä luovasti yhdistäen voisi päätellä, että EU:lla on kaikki mahdollisuudet tulkita nykyinen kriisitrendi niin, että sille itselleen lankeaa ratkaisijan rooli. EU:n kriisit, kuten talousongelmat tai perussopimusuudistus, vaativat muutakin kuin tilanteen luovaa tulkintaa. Mikään ei kuitenkaan estä EU:ta - siis meitä kaikkia - luopumasta siitä, että perusluonnehdintamme unionin olemuksesta on usein ”kriisissä oleminen”. Ehkäpä tarvitaankin vain rohkea toisinajattelija, joka keksii, miten EU voi tulkita itsensä ratkaisijan rooliin. Mutta muuttaisiko uskottava tulkinta asioita todella? Parhaassa tapauksessa seurauksena voisi syntyä seuraava tuulenpuuska kannattelemaan unionia. Vähintäänkin se voisi tuoda kriisikeskusteluun kaivattuja uusia sävyjä.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä