Neuvostoajan monet, muuttuvat merkitykset

Tisdag, 5. April 2011     0 kommentti(a)
Sinikukka Saari
Äldre forskare - forskningsprogrammet EU:s östra grannskap och Ryssland

Käsite 'post-soviet' viittaa ohimenevään vaiheeseen, mutta joidenkin maiden kohdalla siitä on tullut pysyvä kategoria. Ovatko EU:n ja Venäjän välissä olevat maat jääneet jumiin jälkineuvostoliittolaisuuteen?

Osallistuin viime viikonloppuna British Association of Slavonic and East European Studiesin vuosittain järjestettävään konferenssiin Cambridgen yliopistossa. Konferenssi tuo yhteen sekalaisen seurakunnan kielitieteilijöitä, kulttuurintutkijoita, historioitsijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä. Tällä kertaa hurmaavasta kakofoniasta nousi esiin yksi teema ylitse muiden: mitä neuvostoaika tai ylipäätään käsite soviet merkitsee nykypäivänä?

Yksi mielenkiintoinen keskustelu käytiin käsitteestä post-soviet, joka kääntyy suomeksi hieman kömpelösti ’Neuvostoliiton jälkeinen’ tai ’jälkineuvostoliittolainen’. Nämä suomennokset ovat harhaanjohtavia, koska myös Neuvostoliiton ulkopuoliset sosialistiset maat jakoivat neuvostokulttuurin ja -kokemuksen. Vastaavasti neuvostoimperiumin romahdus ja post-sovietismin kokemus – siis kokemus siitä että yhteiskunnallinen järjestelmä ja siihen liittyvät arvot, uskomukset ja tulevaisuudenodotukset romahtavat lähes yhdessä yössä – leimasi elämää yhtälailla Bulgariassa kuin Venäjälläkin.

Nykyisin EU-Bulgarian ja Venäjän tiet ovat poliittisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti selvästi eriytyneet. Onko post-soviet näin ollen sanana menettänyt merkityksensä, tai onko sen soveltuvuus kutistunut maantieteellisesti käsittämään vain ja ainoastaan entiset neuvostotasavallat?

Ainakin kansainvälisissä suhteissa jälkineuvostoliittolaisilla mailla (post-Soviet states) viitataan yleensä vain entisiin neuvostotasavaltoihin – ja vieläpä lukuun ottamatta Baltian maita. Sanasta näyttää käytännössä tulleen synonyymi EU:n ja Venäjän kulttuuristen valtapiirien väliin jääville maille. Ei ole yllättävää, että monet entisten neuvostotasavaltojen edustajat vastustavat näiden maiden niputtamista yhteisen post-soviet -otsikon alle. Yhtälailla maat voitaisiin jakaa eurooppalaisiin ja aasialaisiin, Itä-Eurooppaan, Kaukasukseen, Mustanmeren maihin, Keski-Aasiaan tai vaikkapa muslimimaihin ja kristittyihin maihin.

Käsite jälkineuvostoliittolaisuus viittaa ajallisesti ohimenevään vaiheeseen, mutta siitä näyttää tulleen ainakin tiettyjen maiden kohdalla pysyvä kategoria. Ovatko EU:n ja Venäjän välissä olevat maat jääneet jumiin post-sovietismiin? Vai kiteyttääkö termi jonkin uuden yhdistävän kulttuurin kehittymisen? Pitäisikö meidän tässä tapauksessa puhua post-post-sovietismista erotukseksi post-sovietismista?

Toinen mielenkiintoinen keskustelukokonaisuus käsitteli tapoja, joilla entisissä sosialistimaissa asuvat ihmiset itse hahmottavat historiaa ja ymmärtävät käsitteen ’soviet’. Heti Neuvostoliiton romahdettua neuvosto-etuliite leimasi kaikkea huonoa, vanhanaikaista ja heikkolaatuista. Lähes kaikesta neuvostoliittolaisesta haluttiin päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Ajan kuluessa ja neuvostokokemuksen haalistuessa sana on kuitenkin saanut myönteisempiä ja nostalgisoivia sävyjä. Soviet viittaa kasvavassa määrin turvallisuuteen, järjestykseen, sosiaaliturvaan ja hyvään elintasoon – ainakin Venäjällä.

Nykyisin neuvostokokemus ei välttämättä ole omakohtainen kokemus vaan suureksi osaksi välitettyä tietoa. Vanhemmat kertovat lapsilleen miten asiat olivat neuvostoaikana, ja lapset puolestaan toistavat sitä omille lapsilleen. Neuvostotarinaa muokataan nykypäivän tarpeisiin ja siitä tulee yhä valikoivampi. Koska nämä tarpeet ovat varsin erilaisia vaikkapa Bulgariassa ja Venäjällä, on todennäköistä että myös välitetty neuvostokokemus on varsin erilainen. Neuvostokokemuksesta – joka siis vielä 1990-alussa yhdisti entisten sosialistimaiden kansalaisia – muokkautuu asteittain heitä erottava tekijä.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä