Kehityspoliittinen ohjelma: kartta vai hyvien aikomusten ostoslista?

Måndag, 19. December 2011     0 kommentti(a)
Marikki Stocchetti
forskare - forskningsprogrammet Europeiska unionen

Kehityspoliittiset ohjelmat ovat aina sidottuja aikaansa ja etenkin tekijöihinsä.

Kehityspoliittinen ohjelma on silta hallitusohjelmassa määriteltyjen yleisten tavoitteiden sekä kehityspolitiikan ja –yhteistyön käytännön toteutuksen välissä. Ohjelmassa määritellään ongelmat ja sitten valitaan toimintamallit niiden ratkaisemiseen. Parhaimmillaan se on hyvän hallinnon väline.

Esimerkiksi yksittäinen virkamies voi toimia itsenäisemmin ja koko koneisto johdonmukaisemmin, jos kaikki ovat sitoutuneet samaan ohjelmaan ja jakavat käsityksen siitä, mitä ollaan tekemässä. Tällä kertaa sitouttamisen edellytykset ovat olemassa, koska uutta ohjelmaa on valmisteltu laajapohjaisesti.

Toisaalta laajapohjaisuus, eri toimijoiden ristikkäiset intressit sekä se, että perimmiltään kaikki poliittiset ohjelmat ovat ”näin tulemme toimimaan” -muodossa esitettyjä aikomuskoosteita, muodostavat kehityspoliittisen ohjelman suurimman vaaran.

Jotta se ei jää pelkäksi ”hyvien aikomusten ostoslistaksi”, täytyy sen rinnalla luoda pidemmälle viedyt sektorikohtaiset strategiat, joista löytyy vastaukset kysymykseen kuka tekee mitä, missä ja miksi. Lisäksi on tärkeää, että ohjelma rakentuu selkeille periaatteille ja perustelluille painopistealueilla. 

Jo itse ohjelman on oltava niin konkreettinen, että käytännön kehitysyhteistyötoimia kumppanimaissa voidaan arvioida suhteessa siihen. Itse olisin valmis menemään niin pitkälle, että kehityspoliittinen ohjelma otettaisiin jatkossa kaikkien ohjelmien ja hankkeiden evaluaatioiden pohjaksi.

Arvioitavuuteen liittyy edellisen hallituksen kehityspoliittisen ohjelman keskeinen heikkous. Sen kulmakiveksi nostetun ihmiskuntapolitiikan edistymistä, kun on kohtalaisen vaikea mitata. Hankala termi se oli myös sen vuoksi, että kehityspoliittinen ohjelma on Suomen käyntikortti: termi ei avaudu helposti ulkomaalaisille.

Ohjelmassa pitäisi käyttää kansainvälisesti sovittuja käsitteitä, jotta muut maat näkevät millaisen roolin Suomi haluaa ottaa ja jotta itse ymmärtäisimme, minkä koemme tehtäväksemme osana laajempaa kokonaisuutta. Sama pätee muihin politiikka-aloihin, jotka vaikuttavat köyhien maiden ja ihmisten asemaan.

***

Kehityspoliittiset ohjelmat ovat aina sidottuja aikaansa ja etenkin tekijöihinsä. Erityisen voimakkaasti tämä on käynyt minulle selväksi tutkiessani EU:n kehityspolitiikkaa. Jokainen hallinto haluaa jättää oman kädenjälkensä, ja EU-komissio teettää paljon poliittisia evaluaatioita, ei niinkään varsinaisia vaikutusarvioita.

On tietenkin tärkeää arvioida myös sitä, millainen kehityspolitiikka sopii kuhunkin aikaan ja poliittiseen tilanteeseen. Kääntöpuolena on kuitenkin kehityspolitiikan katkonaisuus, jos politiikan muutokset eivät perustu kumppanimaiden kokemuksiin siitä, mikä toimii ja mikä ei toimi.

Täytyy aina muistaa, ettei maailma muutu sen mukaan millainen hallituskokoonpano Suomessa sattuu olemaan, kuka on kehitysministeri tai EU:n kehityskomissaari. Radikaalien suunnanmuutosten tulee pohjautua kumppanimaista saatuihin kokemuksiin ja tarpeisiin.

Puheenvuoro on julkaistu myös Kehitys-Utveckling –lehden verkkojulkaisussa 4/2011

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä