Irlanti - Kampanja vai keskustelu?

Fredag, 17. Oktober 2008     0 kommentti(a)
Tiia Lehtonen
forskare - forskningsprogrammet Europeiska unionen
Viikon puolivälissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston talous- ja ilmastopoliittisissa jälkihöyryissä voisi olla mielekästä siirtyä hetkeksi lauteilla pari kerrosta alemmas ja kysellä siellä istuvan – Lissabonin sopimuksen luonnetta ja seuraavaa siirtoaan yhä ihmettelevän – Irlannin kuulumisia. Koko Lissabonin ratifiointiprosessi sai EU:n huippukokouksessa varsin vähän käsittelyaikaa ja asialle myönnetyn kahden kuukauden lisäajan kanssa olisikin hyvä reflektoida tilannetta huolellisesti ennen kuin yksikään saunoja pääsee lisäämään omaehtoisesti puita pesään. Sitä varten aikalisä alun perin annettiinkin.  
 
Irlannin pääministeri Brian Cowen totesi kesäkuun kansanäänestyksen jälkeisenä päivänä, että äänestystulos oli hänelle henkilökohtainen pettymys. Paras mahdollinen tapa tämänkaltaisen kollektiivisesta käyttäytymisestä juontuvan henkilökohtaisen tragedian työstämiseen olisi nyt kysyä itseltään: minkälainen ratkaisumalli ihan ensimmäisenä tarvitaan ja mikä poluista olisi parasta valita – keskustelu vai kampanja?
 
Sekä kampanja-sana että ajatus sen toteuttamisesta ovat juurtuneet Irlannissa hämmästyttävän kiitettävästi niin sopimusta vastustavien kuin sitä kannattavienkin poliittiseen diskurssiin, vaikka tällä hetkellä saarivaltiossa olisi tärkeämpää järjestää Lissabonin sopimuksen sisällöstä asianmukaista ja organisoitua keskustelua. Sekä kyllä- että ei-puolten edustajien asenteet ja äänestyspäätökseen vaikuttaneet tekijät selvitettiin mittavalla kyselytutkimuksella jo kesäkuun puolivälissä ja Irlannilla olisi viimeistään nyt mitä mainioin tilaisuus korjata kansalaistensa pitkälti vääristyneiksi osoittautuneita – ja ennen kaikkea niitä virheellisiä – käsityksiä sopimuksen vaikutuksesta sisäpoliittisiin kysymyksiin. Kansanäänestyksen jälkeen yksi vaikeimmista tavoitteista on ollut saada vastustajat ja kannattajat saman pöydän ääreen kertaamaan niin vaaleja edeltäneitä kuin niitä seuranneita tuntojaan. Mahdollinen ilmoitus uudesta kansanäänestyksestä saisi joka tapauksessa tietyn kansanosan ärtymään, joten sitä edeltävän prosessin ja sen aikana otettavien askelten kanssa lienee hyvä olla maksimaalisen sensitiivinen. Jos vielä ajatellaan asian kognitiivista tai jopa lingvististä puolta, pelkästään kampanja-sanaan on sisäänrakennettuna lataus sellaisen vaikuttamisen mahdollisuudesta, jolle irlantilaiset ovat nyt erityisen allergisia. Heidät tulisi saada vakuuttuneiksi siitä, ettei kysymys ole suunnitelmallisesta markkinointiviestinnästä, manipuloivasta tiedonsiirrosta, propagandasta tai mistään muustakaan jo esitettyjä poliittisia mielipiteitä ja äänestyskäyttäytymistä ensisijaisesti muokkaamaan pyrkivästä kohderyhmätietoisesta EU-keinottelusta. Unionin kurssi ei ole maassa korkealla, eikä sen laskemiseen ole totisesti enää varaa.   
 
Jos voidaan olettaa, että varsinainen kampanja sitten jossain vaiheessa alkaa, on koko koneisto laitettava liikkeelle. Olennaista on tuottaa riittävästi oikeaa – empiirisiin faktoihin perustuvaa, helposti luettavaan ja ennen kaikkea ymmärrettävään muotoon pureskeltua – selkeää tietoa ja levittää vihreän saaren asukkaille ilmaista opetusmateriaalia, sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka kaikenlainen negatiivisen manipulaation mahdollisuus onkin deletoitava. Toivottavaa olisi myös, että tapaus Ganleyn kaltaiset katastrofinsiemenet voitaisiin eliminoida projektista jo alkumetreillä. Keskustelu ja kampanjointi ovat siis lopultakin molemmat tärkeitä välietappeja ratifiointikriisin ratkaisussa, mutta nimenomaan tässä järjestyksessä. Jos aikaa on kaksi kuukautta, sytykkeitä kannattaisi alkaa pikku hiljaa lähteä hakemaan.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä