Kun mahdoton tapahtuu tänään: Venäjän toimien selittämismallit vertailussa

Måndag, 24. Mars 2014     3 kommentti(a)
Katri Pynnöniemi
Äldre forskare - programmet EU:s östra grannskap och Ryssland

Sanotaan, että tutkijoilta on puuttunut mielikuvitusta Venäjän toimien ennakoimiseksi. Toisaalta on huomautettu, ettei Venäjän toimien ymmärtäminen Ukrainan kriisin aikana ole niin vaikeaa kuin miltä se asiantuntijoiden puheiden perusteella on näyttänyt. Riittää kun lukee Venäjän sotilasdoktriinin tarkkaan ja vertaa siellä sanottua Venäjän toimiin Georgian kriisin aikana ja myöhemmin. Oli kyse sitten kykenemättömyydestä nähdä ’rinnakkaisia maailmoja’ siellä mistä niitä vähiten odottaa löytävänsä tai puutteellisesta kyvystä lukea Venäjän valtiojohdon usein keskenään hyvinkin ristiriitaisia viestejä, lopputulos on sama. Venäjän johtaviin talousasiantuntijoihin kuuluvan Sergei Gurievin sanoin: ”kaikki on muutoksessa, se mitä aiemmin pidettiin mahdottomana, tapahtuu tänään”. Venäjän politiikassa mahdollisuuksien rajat eivät ole ennenkään olleet selväpiirteisiä tai yhteisesti jaettuja. Miksi sitten niin moni pitää mahdotonta mahdottomana? 

Tilannetta voidaan hahmottaa esimerkiksi kysymällä, onko kriisin intensiteetti ja kiivas rytmi tulosta etukäteissuunnittelusta ja sen onnistuneesta toteuttamisesta? Vai kertooko se enemmänkin Venäjän johdon kyvystä käyttää maksimaalisesti niitä resursseja, jotka sattuvat olemaan ko. ajankohtana käytettävissä? Jos analyysin lähtökohdaksi hyväksytään ajatus Venäjän toimien suunnitelmallisuudesta, on helpompi (mutta ei välttämätöntä) päätyä johtopäätökseen, että kyse on Venäjän suurvalta-aseman vahvistamisesta ’imperiaalisuuden’ viitekehyksessä. Putinin esittämät perustelut Krimin alueen haltuunotolle ja liittämiselle Venäjään tukevat tätä päätelmää. Viime viikon tiistaina (18.3.2014) Kremlissä pitämässään puheessa Putin viestitti, että Krimin alue ja Itä-Ukraina ovat osa ”historiallista Etelä-Venäjää”, joka Neuvostoliiton aikana keinotekoisesti liitettiin osaksi Ukrainaa.

Puheessaan Putin käsitteli kriisiä kulttuuris-historiallisena ja strategisena kysymyksenä ja jätti artikuloimatta, mitä talouspoliittisia vaikutuksia tilanteella on Krimin alueelle tai Venäjälle itselleen. Putinin vaikeneminen siitä hinnasta, jonka Venäjä tilanteen eskaloitumisesta tulee maksamaan, ei varmasti yllättänyt paikallaolijoita. Mutta tuskin se jäi keneltäkään huomaamatta. Gurievin lausahdus olisikin mielestäni tulkittava nimenomaan Venäjän talouspolitiikan viitekehyksessä. Venäjällä on jo pitkään tiedetty, että perässähiihtäjän etu talouskasvun pontimena on käytetty loppuun. Maan globaalin kilpailukyvyn rakentaminen on hidas prosessi, jonka tukijalkoja teoriassa ovat investoinnit, instituutiot ja päätöksenteon ennakoitavuus. Virallisessa diskurssissa  talouskasvun veturina nähdään pikemminkin kolme kirjainta: OPK (Oboronno-promishlennii kompleks), eli Venäjän puolustusteollinen sektori. Putinin kolmannen presidenttikauden aikana puolustusteollisuus on ottanut Skolkovon paikan poliittisessa diskurssissa modernisaation ja innovaatioiden ytimenä. Tosiasia kuitenkin on, ettei Venäjän puolustusteollisuus ole omavarainen, vaan päinvastoin, se on osin kriittisestikin riippuvainen läntisestä teknologiasta, myös Ukrainan. Onkin esitetty, että Venäjän lentokoneteollisuuden toiminnan kannalta keskeisten yritysten haltuunotto on osaltaan toiminut Venäjän Ukraina-politiikan pontimena

Geopolitiikka, suurvaltapolitiikka ja puolustusteollisuuden tarpeiden kautta jäsentyvä resurssipolitiikka tarjoavat kukin omista lähtökohdistaan rationaalisen selitysmallin kriisin syiden ymmärtämiseksi. Mutta jos ollaan tilanteessa, jossa mahdoton mahdollistuu, lienee paikallaan arvioida mahdollisen rajoja myös niiden ulkopuolelta. Aleksandr Morozov ja muutamat muut analyytikot ovat argumentoineet vakuuttavasti, että näiden muutaman viikon aikana on poispyyhitty, ehkä peruuttamattomasti, vuoden 1991 jälkineuvostoliittolainen perintö. Krimin miehitys kertoo Morozovin mukaan ennen kaikkea Kremlin kostonhalusta. Kostopolitiikka ei voi kuitenkaan toimia tavanomaisen poliittisen diskurssin kautta, vaan tarvitsee tuekseen aivan toisenlaisen rationaliteetin: uuden poliittisen myytin. Kiovan ja Venäjän 1000-vuotinen kulttuuris-uskonnollinen historia tarjoaa ainekset siihen. Joulukuussa 2013 presidentti Putin ja Ukrainan ex-presidentti Janukovytš sopivat tapaamisessaan sekä laaja-alaisesta talousyhteistyöstä että yhteisten juhlallisuuksien järjestämisestä kesäkuussa 2015 muistona Venäjän tsaari Vladimir Suuren kääntymisestä kreikkalaiskatoliseen kristinuskoon. Myytin uudelleen rakentamisen kannalta on tärkeää, että Putin palasi tähän aiheeseen viittaamalla ”muinaiseen Khersonesokseen”, missä Vladimir Suuri suoritti ”hengellisen urotekonsa”, joka määritteli ”Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän kansoja yhdistävän kulttuurin, arvojen ja sivilisaation lähtökohdat”: Kiovan ja Moskovan välistä yhteyttä korostavan myytin esiin nostaminen ei vielä tee Venäjän toimista suunnitelmallista. Enemminkin kyse on latentin ominaisuuden käyttöönotosta tilanteessa, jossa tavanomainen artikulointi ei enää päde.

Entä jos oletetaan, että Venäjän johdon toimet ovat sarja improvisointeja ja reagointeja harhakuviin ja heijastuksiin? Silloin on paikallaan kysyä edelleen, mahtaako Putin itsekään tietää, millainen lopputulos on Venäjälle voitto? Puheessaan Putin korosti, ettei Venäjä halua Ukrainan hajoavan. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Putin odottaa tapahtumien etenevän ’itsestään’ siihen pisteeseen, jossa Venäjä katsoo oikeudekseen jälleen puuttua tapahtumien kulkuun. Olennaista on, että Putin jättää avoimeksi kysymyksen Krimin valtauksen luonteesta. Onko kyseessä erikoistapaus, joka ei toistu vai ensimmäinen askel jälki-neuvostoliittolaisen tilan uudelleenjärjestelylle? Putinin vaikeneminen osaltaan vahvistaa epävarmuutta entisen Neuvostoliiton alueella ja Euroopassa laajemminkin. Se, ettei Putin sulje pois mitään mahdollisuuksia, vaikeuttaa myös entisestään kansainvälisiä neuvotteluja tilanteen rauhoittamiseksi.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Keskustelu (3 kommenttia)

24.3.2014,
 

Tervehdys

Pohdintasi Venäjän ja Ukrainan kriisistä oli mielenkiintoinen. Venäjän toimet Krimillä on haluttu nähdä strategisen toiminnan lopputuloksena. Seuraavat seikat puhuvat sitä väitettä vastaan, että Venäjän toimet Krimillä olisivat olleet suunnitelmallisia:

1) 80% Krimin sähköstä tulee Ukrainasta
2) 85% alueen vedestä ja kaasusta tulee Ukrainasta

Nyt kun Krimi on liitetty Venäjään, alueen infrastruktuuri on täysin toimintakyvytön. Tässä tilanteessa Venäjän on välttämätöntä tehdä yhteistyötä Ukrainan kanssa, mikäli se haluaa ylläpitää alueen vesihuoltoa ja energiansaantia tekemättä massiivisia investointeja alueelle.

Kansainvälisen yhteisön tulee vedota edellä mainittuihin seikkoihin puhuessaan Krimin tilanteen rauhanomaisen ratkaisun puolesta.

Terveisin
Tomi Hämäläinen

25.3.2014, Jussi
 

Musta vaikuttaa siltä, että Putin kävi jenkkien ja EUn kanssa taistelua Ukrainasta. Maidanin vallankaappauksen jälkeen Putin joutui turvautumaan suunnitelmaan B:tärkeimpien sotilaallisten toimintaedellytysten turvaaminen Krimin kaappauksen avulla. Putin varmaan laski, että Ukraina tulee hakemaan Naton jäsenyyttä, kunhan uusi valta vakiintuu. Mä luulen, että tässä on edetty tilanne kerrallaan, ja Krimin valtaus ja Ukrainan menetys oli kuitenkin tappiotilanne Putinille. Ukraina ei varmaan anna lisämaata ilman sotaa, ja siihen en usko. Ukrainalaiset ovat nyt jo ehtineet kaivautua poteroihin ja momentum on tasoittunut. Putinin käsikirjoituksessa nyt liennytys ei tarkoita Krimin palautusta Ukrainalle vaan joukkojen vetoa takaisin Ukrainan rajalta ja länsimaat saavat pitää sitä voittonaan. Mutta voitto se on vain, jos uhka oli uskottava.

25.3.2014, Kristine Denffer von
 

Uskoisin kuitenkin, että Putin eteni hyvin laskelmoidusti Ukrainan kanssa.
a) Hän tiesi miten EU ja USA tulisivat suhtautumaan Venäjään Krimin miehtiyksen vuoksi, ja kotiutti viikko sitten länsipörsseistä venäläisten kaasu-. öljy- jne suuryhtiöiden osakkeista enemmistöosuudet Venäjän omistukseen. Samalla hän keräsi venäläisten suuryritysten jne sijoitusvoitot n. 20 miljardia euroa Venäjän - tai Putinin kassaan. Asiasta kertoi saksalainen Tagesspiegel nettisivuillaan, meillä ei yksikään lehti ollut ajan tasalla.

b) Ukraina on velkaa Venäjälle n. 150 miljardia taalaa? vaiko euroa energia- ym infraostoksistaan. Tämän vuoksi Ukraina joutuu tekemään Krimillä kuten Venäjä sanelee, eli edelleen toimittamaan sähköä ja vettä, muuten Venäjä sulkee Ukrainan kaasuhanat. Ukraina joutuu marssimaan Venäjän järjestyksessä, siihen ei auta pitkiin aikoihin EU:n kanssa tehdyt tuoreet yya-sopimukset.

Voi olla hyvinkin, että kriisi laantuu, ainakin toistaiseksi, koska Venäjän talous on heikkenemässä.
Mielenkiintoista on, miten Ukraina aikoo maksaa jättivelkansa Venäjälle. Tässä voi olla jo seuraavan Putinin siirron aihe.

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä