Epävarma arktinen: Arktiksen tulevaisuus vastakkainasettelun keppihevosena?

Fredag, 21. November 2014     0 kommentti(a)
Harri Mikkola
Äldre forskare - forskningsprogrammet Global säkerhet

Arktisen alueen muutosta ajavat eteenpäin globaalit dynamiikat jotka harvoin ovat lähtöisin arktiselta alueelta itsestään. Globaali ilmastonmuutos mahdollistaa Arktiksen taloudellisen kehityksen, joka itsessään mahdollistuu ja estyy suhteessa globaalin talouden heilahteluihin. Ensisijaisena esimerkkinä tästä on arktisen öljy- ja kaasupotentiaalin tulevaisuus suhteessa taloudelliseen ja teknologiseen kehitykseen globaaleilla fossiilisten polttoaineiden markkinoilla.

Sama dynamiikka pätee myös politiikan piirissä. Arktista politiikkaa harjoittavat valtiot joilla saattaa olla yhteisiä intressejä arktisella alueella, mutta suuria ongelmia keskinäisissä suhteissaan muilla kansainvälisen politiikan sektoreilla.

Tämä pätee Arktiksella jo tänään. Vastoin yleistä ajatusta jonka mukaan arktisen alueen yhteistyö toimii kapseloituna ja irrallaan maailmanpolitiikasta, ja vastoin käytännön yhteistyötä ruohonjuuritasolla tekevien ihmisten hartaita toiveita, ovat korkean politiikan myrskyt lyöneet jälkensä arktisen alueen yhteistyöhön.

Ukrainan kriisi on vaikuttanut moniulotteisesti Arktikseen. Se on vaikuttanut paitsi tapaan miten Arktiksesta puhutaan ja miten sitä lähestytään poliittisessa mielikuvituksessa, myös Arktiksen turvallisuusyhteistyöhön luottamuksen lisäämiseen pyrkivien kokousten peruuntumisen myötä, hallintorakenteisiin muun muassa osallistumisboikottien kautta ja taloudelliseen yhteistyöhön suoraan sanktioiden ja epäsuorasti yleisen investointi-ilmapiirin huononemisen myötä.

Nämä kapuloita Arktiksen kehityksen rattaisiin lyöneet dynamiikat yhdistyvät vahvistuneeseen näkemykseen arktisen alueen talouspotentiaalin ylihypetyksestä ja mahdollisesta taloudellisesta kannattamattomuudesta. Mihin siis arktisen alueen dynamiikat ovat menossa ja mitä seurauksia tällä voi olla tapaan, jolla arktista aluetta yleisesti nykyisin lähestytään?

Vaikka ilmastonmuutos toimii arktisen alueen kehityksen mahdollistajana, on tämän hetken arktisen alueen sosio-ekonomisessa muutoksessa kyse rahan tekemisestä. Taloudellinen potentiaali tai sen puute on määrittävin tekijä alueen ennakoitujen muutosten toteutumisessa.

Tulevaisuus tässä suhteessa on kaikkea muuta kuin selvä. Arktisen off-shore öljybarrelin tuotantokustannukset voivat olla jopa 100 dollaria, ja jos päälle olettaa vielä tarpeen kohtuulliselle tuotolle, on selvää että arktisen talouden kehitys vaatii toteutuakseen korkeaa öljyn hintaa. Maailmantalouden hidastumisen, öljyn ylituotannon ja geopoliittisten ongelmien oletettua pienemmän vaikutuksen myötä öljyn hinta on painunut huomattavan alhaiseksi, ollen kirjoitushetkellä alle 80 dollaria barrelilta. On olettavaa että hinta nousee uudelleen muun muassa Aasian kasvavien talouksien elpyessä, mutta huomioiden että Arktiksen kehitys tulee vielä viemään ennakoimattomia tapahtumia täynnä olevia vuosikymmeniä, tulevaisuus ei ole tässäkään suhteessa välttämättä kiveen hakattu.

Esimerkiksi läpimurto epäkonventionaalisten fossiilisten polttoaineiden (liuskeöljyn ja –kaasun) tuotannossa - ensisijaisesti Yhdysvalloissa mutta tulevaisuudessa kenties muuallakin maailmassa - ja edistysaskeleet muun muassa syvänmeren porauksissa pelaavat Arktiksen kehitystä vastaan.

Eräs suurimmista tekijöistä arktisen hypen synnyssä oli kaksi toisiinsa kietoutunutta tekijää viime vuosikymmenen puolivälissä. Ensinnäkin, yhdysvaltalainen geologinen tutkimus vahvisti luottamusta arktisen alueen öljy- ja kaasuvarantojen suuruuteen, ja toiseksi tämä tapahtui ajankohtana jolloin niin sanottu ”peak-oil”-keskustelu öljyn loppumisesta oli kuumimmillaan. Viimeaikaisten kehitysten myötä on kuitenkin tullut selväksi että öljyn loppuminen ei ole näköpiirissäkään.

Nykyään ongelma ei ole ettei maailmassa olisi öljyä, vaan että jo tunnettuja varantoja ei voida käyttää kuin kolmasosan, mikäli haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun olettavasti asteittain vahvistuvat toimet uhkaavat öljy- ja kaasufirmojen tulevaisuutta ja satojen miljardien arvosta sijoittajien rahaa, ainakin mikäli kyseiset firmat eivät onnistu muuttamaan bisnes-strategiaansa kohti uusiutuvan energian tuotantoa. Muun muassa nämä seikat ovat asteittain siirtäneet painotusta arktisesta hypestä arktiseen epävarmuuteen.

Tietoisuus arktisen alueen haasteista on alkanut näkyä myös venäläisessä suhtautumisessa arktisen kehitykseen, vaikkakin tämä painotuksen muutos on vielä ollut rajattua. Arktisen alueen epävarmuuden lisääntyessä aiempaa vahvempia ääniä on esiintynyt tarpeelle allokoida resursseja Länsi-Siperian epäkonventionaalisen öljy- ja kaasupotentiaalin (Bazhenov) valjastamiseen, jonka tuotantokustannukset ovat arktista halvemmat muun muassa jo olemassa olevan infrastruktuurin myötä. Pakotteiden ja Venäjän kasvaneen maariskin takia kansainvälisen rahoituksen saanti kalliisiin megaprojekteihin on entistä vaikeampaa, ja puhtaasti talouden logiikan mukaan panokset tulisi laittaa sinne missä hyöty-kustannus-suhde on korkein. Ja se ei ole Arktiksella.

On toki oletettavaa että Arktiksen taloudellinen toiminta tulee kasvamaan, mutta hitaammin ja todennäköisesti pienemmässä mittakaavassa kuin mitä vielä muutamia vuosia sitten kuviteltiin. Huolimatta tämän vuoden huonoista etsintätuloksista, Norja on erittäin aggressiivisesti pyrkinyt kehittämään Jäämeren öljy- ja kaasukenttiään. Arktiksen kehityksen puolesta puhuu myös mm. venäläisen Gazpromin ja kiinalaisen CNPC:n pitkän aikavälin ja 270 miljardin dollarin sopimus arktisen öljyn kaupasta, josta CNPC on jo suorittanut 20 miljardin dollarin esimaksun. Lisäksi muun muassa venäläinen Novatek ja CNPC:n ovat solmineet sopimuksen Jamalin LNG:n viemisestä Kiinaan kolmen miljoonan tonnin vuosittaisella volyymillä.

Venäjä pyrkii etsimään itselleen liittolaisia ja uusia kauppakumppaneita suhteiden länteen huonontuessa. Kiinan kanssa asteittain voimistuva yhteistyö - ja erityisesti vastikään solmittu 400 miljardin dollarin kaasusopimus jossa Venäjän on tarkoitus viedä Kiinaan maakaasua 30 vuoden ajan - vaatii erityisesti Itä-Siperian kenttien kehitystä. Tämä vie olemattoman infrastruktuurin vuoksi rahaa kymmeniä miljardeja dollareita ja aikaa kymmeniä vuosia, joka tarkoittaa paitsi sitä että Venäjä tulee olemaan vielä pitkälle tulevaisuuteen energianmyynnissä kiinni suhteissaan Eurooppaan, myös sitä että Arktis ei ole ainoa alue jossa tulevaisuuden greenfield-projekteja nähdään ja tulevaisuuden painotus Venäjällä saattaa olla muulla kuin Jäämerellä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että taloudellinen rationaliteetti ei ole ainoa Arktiksen kehitystä ohjaava ajuri. Politiikka näyttelee myös merkittävää roolia. Venäjän poliittisessa mielikuvituksessa arktinen alue on strateginen resurssivaranto, jota täytyy suojella ulkomaiden vaikutusvallan kasvamiselta ja joka pitää sotilaallisesti turvata. On selvää, että ulkomaiset toimijoiden rajoitettu pääsy ja valtiojohtoinen talous eivät ole omiaan lisäämään toiminnan tehokkuutta.

Kuitenkin, arktinen ulottuvuus on yksi harvoista alueista jossa Venäjää voi hyvällä omallatunnolla kutsua suurvallaksi. Arktinen alue on näytellyt historiallisesti suurta roolia kansakunnan rakentamisessa ja edelläkävijyys arktisen alueen kehityksessä on Venäjälle rinnasteinen vaikkapa kansakunnan avaruusohjelmiin: molemmat ovat merkkejä kansakunnan sitkeydestä ja vahvuudessa luonnon esteiden ylittämisessä kohti valtiollista kukoistusta.

Venäjä on laittanut paljon poliittista arvovaltaa arktisen alueen potentiaalin nostattamiseen, ja on oletettavaa että se ei ole valmis perääntymään ja menettämään kasvojaan asiassa. Esiin on nostettu myös arktisen alueen merkitys laajemmin maan teollisuuspohjalle ja sosio-ekonomiselle kehitykselle: arktisen alueen projektit toimivat kansakunnan talouden elvyttäjänä ja teknologisen omavaraisuuden kasvattajana.

Arktinen alue on viime vuosina opittu ymmärtämään rauhan ja dialogin tilana, jossa käytännöllinen yhteistyö ja yhteiset intressit ajavat korkean politiikan pelien yli. Suuri tekijä tämän ”yhteistyön paradigman” saavuttamisessa on ollut tarve luoda stabiili investointi-ilmapiiri, joka mahdollistaa alueen resurssien tehokkaamman hyödyntämisen.

Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet että arktinen alue ei ole suojassa maailmanpolitiikan myrskyiltä. On lisäksi loogisesti kestämätöntä johtaa tämän päivän arktisen alueen dynamiikoista arktisen alueen tulevaisuus. Koko nykyinen hype arktisen alueen ympärillä lähtee ajatuksesta jonka mukaan alueesta tulee entistä integroituneempi osa globaalia taloutta, globaalit poliittiset intressit alueella kasvavat ja alueen merkitys yhtenä kansainvälisen politiikan teatterina kasvaa.

Tästä näkökulmasta sen sanominen että arktinen yhteistyö on myös tulevaisuudessa korkean politiikan tuolla puolen ja siltä suojattuna siksi koska näin on nykyäänkin, on paitsi tämän hetken näkökulmasta kyseenalaista myös loogisesti kestämätöntä. Arktinen muuttuu ja panosten kasvaessa se tulee olemaan kasvavasti ja samalla tavoin kansainvälisen politiikan dynamiikkojen alaisena kuin mikä tahansa muu alue maailmassa. Jos näin ei tule olemaan, se kertoisi ennen kaikkea siitä että alueen oletettu potentiaali ei olisi täyttynyt.

Lopuksi pieni ajatusleikki. Miten käy kun nykyinen arktinen yhteistyö on pitkälti pohjautunut tarpeeseen luoda stabiili investointiympäristö, mutta jos arktinen talouspotentiaali ei toteudukaan? Venäjä on investoinut arktisen kehitykseen kansainvälistä arvovaltaansa ja samalla käyttänyt aluetta kansakunnan rakentamiseen. Mikä on lopputuloksena tässä yhtälössä? Jos suurin stabilisoiva muuttuja eli yhteiset taloudelliset intressit poistuisivat, jäljelle jäisi kuitenkin alueen sisä- ja ulkopoliittinen hyödyntäminen. Tällöin voisi olla mahdollista että aluetta ryhdyttäisiin entistä enemmän käyttämään Venäjällä keppihevosena kansallismielisyyden nostattamiseen ja viholliskuvien rakentamiseen, joka käytännössä tarkoittaisi täyskäännöstä arktisen alueen poliittiseen mielikuvitukseemme, siihen millaisena arktisen alueen hahmotamme ja mitä toimijoita ja dynamiikkoja siellä näemme. Vaikka tämä ei välttämättä ole oletettavaa tämän päivän näkökulmasta, se on mahdollista ja näin ollen ajattelemisen arvoista.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä