Siirtolaisuus ja kehitysyhteistyö – työpaikkojen luominen on ensiarvoisen tärkeää

Torsdag, 17. September 2015
Tito Gronow
Äldre gästforskare - forskningsprogrammet Europeiska unionen

Kehitysyhteistyötä tarvitaan yhä kipeästi, mutta sen tarpeet kehittyvät ajan myötä. Kehitysyhteistyövaroja voidaan kohdentaa uudelleen luomaan kasvua ja työpaikkoja yksityisellä sektorilla kansalaisyhteiskunnan tukemisen lisäksi.

Siirtolaisuuteen liittyvät käsitteet, kuten pakolainen ja siirtolainen, sekoittuvat helposti ihmisten mielissä. Tällä hetkellä keskustelussa ovat pinnalla henkensä edestä sotaa ja sortoa pakenevat syyrialaiset ja irakilaiset. Pakolaisten lisäksi EU:lla on haasteena myös jatkuva rinnakkainen ilmiö: laillisesti tai usein laittomasti työn perässä siirtolaiseksi pyrkivät.

Yhtenä perusteena kehitysyhteistyölle mainitaan usein, että se hillitsee muuttovirtoja. Elintason nousun esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa uskotaan vähentävän haluja lähteä Eurooppaan. Näin ei kuitenkaan aina välttämättä ole. Kehitysyhteistyö voi myös kiihdyttää siirtolaisuutta. YK:n siirtolaiskysymysten erityisraportoija, kanadalainen François Crépeau argumentoi, että kehitysyhteistyön myötä sellaisilla ihmisillä, jotka ovat jo pitkään halunneet lähteä, mutta joilla ei ole ollut siihen mahdollisuutta, on yhtäkkiä varaa lähteä kotimaastaan. Tilannetta voi verrata Suomeen 1960-luvulla, jolloin parisataatuhatta kansalaistamme lähti siirtolaisiksi Ruotsiin ja pidemmälle saatuaan muuttorahat kasaan. Vaikka Suomen talous kasvoikin samaan aikaan, parempi elintaso ja työmahdollisuudet houkuttelivat ihmisiä lähtemään.

Monissa Afrikan maissa on ollut viime vuosina hyvä talouskasvu. Sierra Leonessa BKT:n kasvu on ollut jopa 13 ja Etiopiassa 10 prosenttia vuodessa. Useissa Afrikan maissa päästään 5-8 prosentin vuosittaiseen kasvuun. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa – pois lukien Etelä-Afrikka, jossa talouskasvu on merkittävästi hidastunut – talous kasvoi vuonna 2014 keskimäärin 5,6 %. Toisaalta myös riskit ovat suuria Eurooppaan verrattuna.

Vahvasta talouskasvusta ja suhteellisen alhaisesta työttömyysasteesta (6 %) huolimatta nuorisotyöttömyys on erittäin vakava ongelma myös Afrikassa. Afrikka on maailman nuorin maanosa. Unesco arvioi, että Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa noin 70 prosenttia väestöstä on alle 30-vuotiaita. Eri maiden välillä on huomattavia eroja, mutta arvioiden mukaan noin 60 prosenttia kaikista Afrikan työttömistä on nuoria.

YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti koulutustaso on parantunut Afrikassa huomattavasti 2000-luvun aikana, mutta monilla koulutetuilla nuorilla on vaikeuksia löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Työpaikkoja ei myöskään synny samaan tahtiin kuin ihmisiä, mikä tulee pahentamaan tilannetta tulevaisuudessa, ellei trendiä saada muutettua. Ja vaikka köyhyys onkin vähentynyt merkittävästi, lähes puolet koko mantereen asukkaista on edelleen erittäin köyhiä. Nuorison haasteet lisäävät jännitteitä, jotka purkautuvat osittain muuttohaluina.

Työpaikkojen luomiseen ja koulutukseen tulee panostaa. Kokemukset ovat rohkaisevia. Vuosina 2013-2014 Suomen kehitysyhteistyön avulla 12 hankkeessa syntyi tai tuettiin 18 457 yritystä. Samalla luotiin 51 565 suoraa työpaikkaa. Lisäksi kaksi hanketta auttoi tuottamaan noin 40,5 miljoonan euron vientitulot.

Yritykset ovat työpaikkojen luomisessa avainasemassa, koska jopa 90 prosenttia kehitysmaiden työpaikoista syntyy yksityiselle sektorille. Koulutusta ei pitäisi nähdä puhtaasti akateemisesta näkökulmasta, vaan myös yhteydessä liiketoimintaan. Yritysten tarpeet tulee ottaa paremmin huomioon koulutuksessa. Nuoret tulee saada mukaan yritysten toimintaan, ja yrityksistä voi tulla nuorten kouluttajia mm. oppisopimusten kautta. Esimerkiksi Nokia Solutions and Networks ja Wärtsilä tarjoavat teknistä koulutusta afrikkalaisille työntekijöilleen.

Eurooppalaiset yritykset voivat myös viedä kehitysmaihin elämänlaatua parantavaa teknologiaa ja toisaalta tuoda innovatiivisia ratkaisuja kehitysmaista teollisuusmaihin. Kehitysyhteistyön puitteissa voidaan vaikuttaa myös yritysympäristön ja työlainsäädännön kehittämiseen. Suomella ja monilla muilla EU-mailla on jo kehitysyhteistyövaroin rahoitettuja työkaluja liiketoiminnan edistämiseksi ja uusia on kehitteillä. Näin annetaan ihmisille mahdollisuuksia kotimaassaan ja samalla luodaan tulevaisuuden markkinoita suomalaisille yrityksille.

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen ei kuitenkaan yksin riitä hillitsemään muuttovirtoja. Hyvästä taloudellisesta kehityksestä huolimatta ihmiset kärsivät demokratian ja sananvapauden puutteesta. Kansalaisyhteiskunta on monessa maassa hallitsevan poliittisen vallan puristuksissa. Pyrkimys hyvään hallintoon ja korruptionvastainen toiminta korostuvat myös jatkossa kehitysyhteistyössä. Kehitysmaissa tarvitaan vapaita ja kansalaisia osallistavia taloudellisia ja poliittisia instituutioita.

Kehitysyhteistyötä tarvitaan yhä kipeästi, mutta sen tarpeet kehittyvät ajan myötä. Kehitysyhteistyövaroja voidaan kohdentaa uudelleen uusien tarpeiden mukaan luomaan kasvua ja työpaikkoja yksityiselle sektorille kansalaisyhteiskunnan tukemisen lisäksi.

***
Kirjoitus on osa pakolaistilannetta käsittelevää kolumnisarjaa.


 

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter