Pakkasukolla on taas asiaa Ukrainaan

Fredag, 19. December 2008     0 kommentti(a)
Leena Liukkonen
informationschef

Pari vuotta sitten uuden vuoden alla Venäjä uhkasi Ukrainaa kaasutoimitusten lopettamisella, koska sen mukaan laskuja on maksamatta. Venäjä ja Ukraina olivat eri mieltä siitä, mitä on maksamatta ja paljonko.

Koska Ukraina on merkittävä venäläisen kaasun kauttakulkumaa, kiista uhkasi kaasutoimituksia Keski-Eurooppaan. Venäjän eurooppalaiset kaasuasiakkaat pelästyivät hellojensa jäähtyvän ja päästivät kovan porun - Venäjä on epäluotettava energiantoimittaja, Venäjä saattaa kiristää meitäkin kaasulla ja niin edelleen.

Venäläiset tietysti suuttuivat ja huomauttivat, että kylmän sodan jäätävimmässä vaiheessakin Länsi-Eurooppaan toimitettiin kaasu viimeistä piirtoa myöten sopimusten mukaan.

Sitran järjestämässä energiaseminaarissa reilu vuosi sitten näkyi, että asia ärsytti venäläisiä edelleen. Venäjän ulkopolitiikkaa työkseen seuraava ja kommentoiva venäläinen kysyi minulta suoraan: onko kyseessä eurooppalaiselta puolelta poliittinen retoriikka? Vai ”ovatko oikeasti niin yksinkertaisia, että luulevat meidän kohtelevan Länsi-Eurooppaa samalla tavalla kuin vaikka Ukrainaa tai muutamaa muuta entistä neuvostotasavaltaa, joiden kanssa on vielä monet asiat setvimättä”?

Pari vuotta sitten rähäkkä päättyi onnellisesti. Raha löytyi jostain, kiista selvisi muutamassa päivässä ja pari vuotta Ukraina sai olla rauhassa, kähinöintivuorossa oli Valko-Venäjä.

Viime päivinä on taas palattu lähtöruutuun. Lehdet tietävät taas kertoa, että Gazprom uhkaa kaasuhanojen sulkemisella. Venäjä ja Ukraina ovat taas eri mieltä siitä, paljonko on maksamatta. EU:n energiakomissaarin edustaja sanoo että EU on ”hyvin huolissaan tapahtumista”, ukrainalaiset matkustavat Lontooseen neuvottelemaan EU:n edustajien kanssa.

Syyn löytää kun löytää rahan

Mistä tämä sählääminen johtuu? Kai nyt valtiot osaavat laskea kaasua ja rahaa? Paras arvaus epäselvyyksien aiheuttajasta on tyypillinen Neuvostoliiton perikunnassa. Yksittäiset toimijat rikastuvat epäselvyyksistä.

Gazprom omistaa osittain välitysyhtiön, joka myy kaasun Ukrainaan. Tämä yhtiö puolestaan omistaa osan Ukrainan kaasunjakeluyhtiöstä. Energiateollisuus ry:n järjestämässä tapaamisessa reilu vuosi sitten oli tilaisuus kysyä Gazpromin kakkosmieheltä Aleksander Medvedeviltä, mistä on kyse, kun Gazpromin yhtiöt ovat Gazpromille velkaa ja vika on kuulemma ukrainalaisten. Medvedevin mielestä kysymys oli hyvä ja hän tyytyi toteamaan, että Gazprom tarvitsee aina Ukrainan hallituksen apua saadakseen rahansa. Siis omilta yhtiöiltään.

Velkasotkuihin johtaa paitsi ukrainalaisten rahattomuus ja todelliset maksurästit, myös se, että Gazprom käy kauppaa välittäjäyhtiöiden kautta, ei pelkästään Ukrainassa. Synkän näkemyksen mukaan välitysyhtiöt on pystytetty ainakin osaksi sen takia, että niiden kautta on kätevää kanavoida rahaa ohi Gazpromin kirjanpidon haluttuihin suuntiin. Myös yksityisiin taskuihin. Välitysyhtiöt omistaa osittain Gazprom, osittain yksityishenkilöt.

Keitä nämä yksityiset tarkkaan todella ottaen ovat? Sitä ei varmasti tiedä pienen piirin ulkopuolella kukaan. Varmaa on vain se, että he rikastuvat Gazpromin kaasukaupalla satumaisesti.

Ukrainan pääministeristä Julia Tymoshenkosta voi perustellusti esittää kriittisiä arvioita. Mutta kaasukaupan hän tuntee. Johdettuaan itse Ukrainan energiayhtiötä, käytettyään itse kaasunvälittäjiä, rikastuttuaan itse kaasunvälityksessä hän on äänekkäästi vaatinut kaasunvälittäjiä pois Venäjän ja Ukrainan välistä.

Ukrainan tapauksessa näitä henkilöitä löytyy sekä Venäjältä että Ukrainasta. Voidaan perustellusti väittää, että näiden ihmisten rikastuminen on paitsi suoraan ristiriidassa Venäjän ja Ukrainan kansallisten intressien kanssa myös uhka Euroopan energiaturvallisuudelle.

Lisäksi sopassa on vanhoja ja uusia poliittisia jännitteitä. Gazpromin kakkosmies viittaa perjantain 19.12. Financial Times -lehdssä suoraan Nato-jäsenyyshaaveisiin ja neuvoo eurooppalaisia mieluummin huolehtimaan siitä, että ukrainalaisilla olisi rahaa maksaa kaasulaskunsa.

Kreml ei lue YVA-selvityksiä

Syyllisten etsiminen ja puolien valitseminen on vaikeaa, kun "koirat tappelevat pimeässä huoneessa maton alla", kuten Venäjän valta- ja rahakamppailuja on kuvattu - ja kuten voisi kuvailla myös IVY-maiden keskinäisiä jäsentenvälisiä. Kirkasotsaisessa pohjoismaisessa katsannossa olisi vaikeaa löytää ihan viattomia osallistujia. Ei Ukrainakaan sellainen ole ja kaasusta pitää maksaa. Ellei ystävyytenä kuten joskus, niin sitten maailmanmarkkinahintana.

Kun Venäjän kaasua kulkee eurooppalaisille asiakkaille Ukrainan alueen läpi, Kiovassa saattaa tietysti syntyä kiusausta suhtautua huolettomasti kaasulaskuihin, hanahan ei voi mennä kokonaan kiinni. Venäjä on jo jonkin aikaa epätoivoisesti pyrkinyt eroon kauttakulkumaista ja haluaa suorat kaasureitit Eurooppaan. Kaikkea tätä taloudellista ja poliittista taustaa vasten Nord Stream –kaasuputkihanke Itämerellä kasvaa sellaisiin geopoliittisiin mittoihin, että Uudenmaan ympäristökeskuksen niskaan on pantu melko paatinen taakka.

Nord Streamin ympäristövaikutusten arvioinnissa on muuten tällä hetkellä vähän toista tuhatta sivua. Suomessa pohditaan aivan tosissaan ja kulmat kurtussa ympäristöteknisiä yksityiskohtia. Kun Kreml ei edelleenkään ole käräjäoikeus, sen näkökulmasta on kyse ilmiselvästä poliittisesta kiusanteosta. Varsinkin kun Itämeren ympärillä asia herättää myös poliittisia intohimoja.

Vaikka meidän kuinka on toimittava juuri niin kuin toimimme, tämä mentaliteettiero olisi hyvä selvästi käsittää Suomessa.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin viestintäpäällikkö, entinen taloustoimittaja ja Moskovassa palvellut diplomaatti.

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä