Yhdysvallat linjasi arktista politiikkaansa

Lördag, 31. Januari 2009     0 kommentti(a)
Lotta Numminen
forskare
Internationell miljö- och naturresurspolitik forsknigsprogram
Presidentti Bushin hallitus linjasi yhtenä viimeisistä tehtävistään Yhdysvaltain arktista politiikkaa  tammikuun alkupuolella. Vaikka vielä ei tiedetä, miten presidentti Obama tulee virkakaudellaan suhtautumaan arktisen alueen poliittiseen tilanteeseen, uusi arktispolitiikka on kiinnostavaa luettavaa. Siinä otetaan selväsanaisesti kantaa alueen polttavimpiin kysymyksiin.

Politiikan linjaukset voidaan tiivistää kuuteen päätavoitteeseen:
  • kylmän sodan jälkeisten, kansalliseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien tarpeiden päivittäminen,
  • ympäristön ja uusiutuvien luonnonvarojen suojelu,
  • taloudellisen kehityksen ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöönoton turvaaminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla,
  • kahdeksan arktisen valtion välisten yhteistyöelinten kehittäminen,
  • alkuperäiskansojen integrointi niitä itseään koskevaan päätöksentekoon sekä
  • tutkimuksen ja monitoroinnin parantaminen ja lisääminen.

Yhdysvallat pyrkii selkeästi turvaamaan kansalliset intressinsä arktisella alueella. Tämä heijastuu esimerkiksi siten, että yksi politiikan tavoitteista on kehittää (sotilaallista) kapasiteettia maalla, merellä ja ilmassa. Uusissa linjauksissa suositellaan myös YK:n merilain ratifioimista. Tähän asti Yhdysvallat on ollut ainoa Jäämeren viidestä rantavaltiosta, joka ei ole kyseistä lakia ratifioinut. Siksi se ei ole pystynyt esittämään Jäämeren mannerjalustan aluevaatimuksia talousvyöhykkeensä ulkopuolisilla alueilla.

Kiinnostavaa uusissa linjauksissa oli kannanotto koskien Kanadan arktisen alueen kautta kulkevaa Luoteisväylää. Yhdysvallat ilmaisi selkeästi pitäytyvänsä kannassaan, minkä mukaan Luoteisväylä on kansainvälistä merialuetta. Kanada on puolestaan esittänyt eriävän mielipiteensä ja pitää Luoteisväylää aluevesiinsä kuuluvana merialueena sekä puolustaa siellä näyttävästi suvereniteettiaan. Tähän erimielisyyteen ei Yhdysvaltain arktinen politiikka vieläkään tarjoa ratkaisua.

Toinen Kanadan ja Yhdysvaltain pitkään jatkunut kiista liittyy niiden välisen merirajan määrittelemiseen Beaufortin merellä. Kanada vaatii merirajan piirtämistä niin, että se kulkisi 141. läntistä pituuspiiriä pitkin 200 merimailin päähän rannikosta. Tätä pituuspiiriä noudattaa myös Alaskan ja Yukonin välinen maaraja. Yhdysvallat puolestaan määrittelee uudessa politiikassaan, kuten aiemminkin, merirajan kulkevan kohtisuorassa molempien valtioiden rannikkoon nähden. Tämä määrittelyero luo kiilanmuotoisen merialueen, josta Kanada ja Yhdysvallat kiistelevät. Kiinnostavaksi alueen tekee erityisesti se, että sieltä oletetaan löytyvän huomattava määrä uusiutumattomia energiavaroja.

Yhdysvallat ottaa myös selkeästi kantaa arktisen alueen hallintoon. Se asettuu tukemaan Arktisen neuvoston toimintaa sen nykyisellä mandaatilla ja ehdottaa neuvoston rakenteen päivittämistä. Arktisen alueen hallinnon yhteydessä on puhuttu mahdollisuudesta laatia Antarktiksen sopimuksen kaltainen kansainvälinen sopimus myös Arktikselle. Tällaisen sopimuksen laatimista Yhdysvallat ei pidä asianmukaisena. Suomen kannalta asiassa on tärkeää huomata erityisesti se, että poliittisissa linjauksissa puhuttiin kaikkien kahdeksan arktisen valtion (Yhdysvallat, Kanada, Venäjä, Tanska/Grönlanti, Suomi, Ruotsi, Norja ja Islanti) välisen yhteistyön kehittämisestä sen sijaan, että Yhdysvallat olisi asettunut tukemaan vain viiden Jäämeren rantavaltion keskinäistä yhteistyötä.

Kiinnostava kysymys on, jatkaako presidentti Obaman hallitus samalla linjalla vai tuleeko politiikkaan suunnanmuutos. Voidaan olettaa, että Yhdysvallat haluaa lähitulevaisuudessa osoittaa muulle maailmalle olevansa valmis uudenlaiseen johtajuuteen ja että maa on valmis tiiviimpään integroitumiseen kansainväliseen yhteisöön. Lisäksi Yhdysvalloilla on muiden rantavaltioiden tavoin omia kansallisia intressejä esimerkiksi Jäämeren fossiilisia energiavaroja kohtaan. Arktiselle alueelle nämä seikat merkitsisivät käytännössä sitä, että Yhdysvallat ratifioisi YK:n merilain ja ryhtyisi toimimaan aktiivisemmin Arktisen neuvoston piirissä tapahtuvan yhteistyön edistämiseksi.



(Kuva: Ilulissat, Greenland. Michael Haferkamp, Wikimedia Commons.)

Inläggen representerar skribenternas egna åsikter

Osallistu keskusteluun

Henkilötiedot
Nimi  
Sähköpostiosoite  
Web-sivusto  
Kommentti
  Lähetä