Obaman valinnat – näkökulmia USA:n uuden hallinnon linjauksiin ja niiden vaikutuksiin

Evenemang för allmänheten - registrering fordras
Tilläggsmaterial
Erkki Liikasen puhe (PDF, 140 Kb)
Erkki Liikanen Erkki Liikanen
Jussi Hanhimäki Jussi Hanhimäki
Raimo Väyrynen, Jussi Hanhimäki, Charly Salonius-Pasternak, Erkki Liikanen Raimo Väyrynen, Jussi Hanhimäki, Charly Salonius-Pasternak, Erkki Liikanen

Tors 11.12.2008 kl. 14:00-16:00
Eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio
Arkadiankatu 3

Irak, Afganistan, talouskriisi, jumiutuneet ulkosuhteet ja melkein messiaaniset odotukset. Yhdysvaltain uusi presidentti joutuu tekemään isoja poliittisia ja talouspoliittisia valintoja kovassa paineessa ja kiireessä. Maailmanlaajuiseksi revenneen finanssikriisin selvittelyyn joutuvat osallistumaan kaikki muutkin. Minkä asenteen Obaman Yhdysvallat ottaa yhteistyöhön EU:n kanssa ja mitä se kaikki Suomeen asti vaikuttaa?


Puhujat:
”Obaman doktriinit”
Professori Jussi Hanhimäki, Finland Distinguished Professor (FiDiPro), Tampereen yliopisto:

Hanhimäki työskentelee Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksella FiDiPro-professorina, minkä lisäksi hän toimii kansainvälisen historian ja politiikan professorina geneveläisessä Graduate Institute of International Studies -yliopistossa Sveitsissä. Tutkimuksessaan Hanhimäki on keskittynyt diplomatian historian ja kansainvälisten suhteiden, erityisesti kylmän sodan ja sen transatlanttisen ulottuvuuden tutkimukseen.  

”USA:n ja EU:n yhteistyö finanssikriisin ratkaisussa”
Pääjohtaja Erkki Liikanen, Suomen Pankki:

Erkki Liikanen on Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin neuvoston jäsen ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvoston jäsen. Hän toimii myös Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana.Erkki Liikanen on työskennellyt aiemmin muun muassa EU-komissaarina, Suomen EU-suurlähettiläänä, valtionvarainministerinä sekä pitkäaikaisena kansanedustajana.

Kommenttipuheenvuoro:
Professori Raimo Väyrynen, johtaja,Ulkopoliittinen instituutti

Professori Väyrynen on urallaan kirjoittanut ja luennoinut laajasti Yhdysvalloissa, missä hän on työskennellyt kaikkiaan 12 vuotta, muun muassat Yhdysvalloissa professorina ja johtajana Joan B. Kroc Institute for International Peace Studiesissa, Notre Damen yliopistossa sekä vierailevana professorina Princetonin, Harvardin ja Minnesotan yliopistoissa.

Puheenjohtaja:
Charly Salonius-Pasternak, tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

 

Seminaarin yhteenveto

Tilaisuuden puheenjohtaja Charly Salonius-Pasternak avasi seminaarin toivottamalla osallistujat tervetulleiksi ”Obaman valinnat: Näkökulmia USA:n uuden hallinnon linjauksiin ja niiden vaikutuksiin” -seminaariin.

Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtaja Erkki Liikanen keskittyi puheenvuorossaan kansainväliseen finanssikriisiin, sen syntyyn, kehittymiseen sekä USA:n ja EU:n väliseen yhteistyöhön kriisin hallinnan ja ratkaisujen osalta. Liikanen aloitti kuvailemalla finanssikriisin syntymistä ja leviämistä USA:n subprime – asuntolainamarkkinoilta koko maailman laajuiseksi talouskriisiksi. USA:n markkinoilta levinnyt finanssikriisi on suurella todennäköisyydellä leviämässä reaalitalouteen, ja saattaa johtaa vakavaan maailmanlaajuiseen taantumaan. Pankkien likviditeettikriisi on muodostunut ongelman keskeiseksi sisällöksi. Euroopan Keskuspankki (EKP) sekä Yhdysvaltojen liittovaltion keskuspankki (FED), ovat uudenlaisten haasteiden edessä turvautuneet yhteistyöhön sekä uudenlaisiin joustaviin ohjauskeinoihin saadakseen kaaoksen suitsuttua ja turvatakseen finanssimarkkinoiden toimintaedellytykset.

Merkittävää yhteistoimintaa osoittaa mm. 8.10.2008 tehty päätös korkojen samanaikaisesta alentamisesta Atlantin molemmin puolin. Yhteistoiminta EKP:n sekä FED:n välillä ulottuu yhteisistä talouden pelastusoperaatioista myös laajaan kanssakäymiseen kansainvälisillä talousfoorumeilla. Yhteistyötä tehdään Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) puitteissa sekä Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) suojissa sekä mm. G 7- maiden kokouksissa. BIS:n alaiset Baselin Komitea ja Financial Stability Forum (FSF) tuovat myös maailmantalouden johtajat säännöllisesti yhteen. Merkittävä etappi keskuspankkien ja kansainvälisten taloustoimijoiden yhteistyöstä on myös USA: n Euroopasta omaksuma pankkien pelastusstrategia. Roskapankkisysteemin sijaan, Yhdysvallat omaksui Britannian pääministerin Gordon Brownin kaavaileman pankkien pääomittamisen strategian. G-20 maiden toimintasuunnitelma ja Washingtonin deklaraation sisältö antavat hyvän kuvan siitä, millaista maailmanlaajuista yhteistyötä taloudenalalla on luvassa. Liikanen nosti puheessaan esiin Washingtonin Deklaraation tärkeät talousteesit: Talouden toimijoiden läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden vahvistaminen; markkinoiden avoimuus, sopiva sääntely ja valvonta; pankkien kriisinhallinnan ja valvonnan parantaminen; sekä konkreettisten kansainvälisten uudistusten tarve.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja professori Raimo Väyrynen kommentoi Liikasen puheenvuoroa painottaen Obaman henkilövalintojen kautta haettua stabiliteettia. Finanssikriisin hoitamisessa kaksi tärkeintä näkökohtaa ovat jatkuvuuden turvaaminen ja luottamuksen palauttaminen talouden sekä pankkien toimivuuteen. USA:n talouspolitiikan sekä kansainvälisten talousfoorumien johtoon valittujen henkilöiden profiileista paistaa kokemus. Ohjaimissa ovat vallan vaihtumisen jälkeen pitkälti samat henkilöt kuin ennenkin, mm. Tim Geithner, Larry Summers, Paul Volcker ja Susan Romer. Väyrysen mukaan tälläisenä finanssikriisin ja ongelmallisten sotien aikakautena ei ole aihetta suuriin riskeihin tai eksperimentointiin uusien henkilöiden muodossa, ja näin ollen merkittävää mullistusta talouden ohjailuun ei luultavasti ole odotettavissa. Obaman aikana paineet toimia kansainvälisessä yhteistyössä  talous- ja finanssipolitiikan aloilla voimistuvat. Tästä esimerkkinä mm. marraskuinen G20- kokous, johon myös nousevien talouksien, kuten Kiinan, Brasilian ja Etelä-Afrikan, edustajat ottivat osaa. Kokouksen voi Väyrysen mielestä mieltää myös indikaattoriksi tulevista talouden regiimi- ja institutionaalisista muutoksista, jossa nousevien talouksien merkitys otetaan aiempaa vahvemmin huomioon.

Liikaselta kysyttiin mm. mitä Suomelle olisi tapahtunut jollei kuuluttaisi Euroon? Ja millainen on Suomen talouden ennuste? Hän vastasi, että jo koko Euroopalla olisi ollut erilliset valuutat kriisin iskiessä, riskit olisivat olleet isommat. Yhteinen valuutta on tuonut stabiliteettia. Liikasen näkemyksen mukaan Eurojärjestelmä on hyväksi Suomelle ja koko Euroopalle. Hän myös viittasi Suomen Pankin 9.12 antamaan tiedotteeseen Suomen talouden kehityksestä, jossa kasvuennusteita tarkistettiin rahoitusmarkkinakriisin vuoksi alaspäin. Kasvunäkymät ovat heikentyneet ja niihin liittyy epävarmuuksia.

Professori Jussi Hanhimäki keskittyi esityksessään ”Obaman doktriineihin”, tarkastellen USA:n uuden presidentin ja hallinnon oppien mahdollisia muutoksia ja jatkuvuuksia aiempaan verrattuna. USA:n presidenttien toimia on jo vuosikymmeniä tarkasteltu, tulkittu ja hahmotettu heidän luomiensa, maailman muutoksia ja haasteita seurailevien hallintodoktriinien kautta.

Obaman valtaan astuminen merkitsi suurta murrosta USA:n politiikassa, henkisessä ilmapiirissä ja myös ulkosuhteissa. Odotukset Obaman hallinnon suhteen ovat korkeat, vallan vaihdoksen seurauksena odotetaan suunnan muutosta ja vastauksia uudenlaisen aikakauden hankaliin ongelmiin. Talouden ongelmat, finanssikriisi, ulkopolitiikka ja aseelliset selkkaukset, mm. Irak ja Afganistan, ja Lähi-idän ongelmat sekä terrorismin vastainen taistelu ja ilmasto-ongelmat muodostuvat Obaman aloittavan hallinnon suurimmiksi haasteiksi. Suuriin odotuksiin vastaaminen voi osoittautua hankalaksi ja vaarana on, että messiaaniset odotukset vaihtuvat pettymyksiin, ellei odotuksia rukata realistisimmiksi.

Obaman ja USA.n hallinnon doktriinia voidaan ennen tammikuista valtaan astumista tarkastella mm. asiantuntijavalintojen ja hänen lähipiirinsä kokoonpanon perusteella. Tärkeitä Obaman hallintoon valittuja henkilöitä ovat mm. ulkoministeri Hillary Clinton, puolustusministeri Robert Gates, turvallisuuspoliittinen neuvonantaja James Jones sekä USA:n YK:n suurlähettilääksi nimetty Susan Rice. Hanhimäen mukaan Obaman valitsema linja vaikuttaa pragmaattiselta, eivätkä jatkuvuutta tukevat henkilövalinnat anna ymmärtää Obaman doktriinin merkitsevän suurta muutosta tai murrosta USA:n politiikassa. Hanhimäen mukaan ei tule unohtaa, että doktriinien pohjalla on aina ollut USA:n oma etu, jonka kautta toimintamallit ja opit ovat hahmottuneet. Muutoksia on kuitenkin Hanhimäen mielestä luvassa. Irakin painoarvo tulee luultavasti vähenemään, mutta Afganistanin ja terrorismin vastaisen sodan sija prioriteettien listalla tulee pysymään. Transatlanttiset suhteet ja monenvälinen kansainvälinen yhteistyö nousevat Obaman kaudella aiempaa suurempaan asemaan. Suhteet mm. Eurooppaan näyttävät jo Bushin hallinnon hiljaisen ajan jälkimainingeissa parantuneen, ja odotukset yhteistyön paranemiseen yhteisten intressien ympärillä ovat korkealla.

Professori Väyrynen kommentoi puheenvuoroa nostamalla esiin, että Obaman nimityspolitiikka, nopea ja johdonmukainen toiminta transitiovaiheessa sekä rationaalinen ongelmien lähestyminen antavat odottaa ripeää toimintatapaa myös tulevaisuudessa. Väyrynen kiinnitti huomiota myös Hillary Clintonin valintaan ulkoministeriksi (Secretary of State). Clintonin pätevyyttä on vaikea epäillä, mutta hänen eroavaisuutensa aikaisemmista ulkoministereistä on selvä: Clintonilla on vahva oma kannattajakuntansa. Hänellä on potentiaalisesti näin myös enemmän hävittävää, kuin "normaalilla" poliittisen- tai talouseliitin piiristä tulevalla ulkoministerillä. Toisaalta, tästä samasta syystä Obaman voi olla häntä myös hyvin vaikea syrjäyttää. Mikäli linjaeroja Clintonin ja Obaman välille syntyy, koskevat ne Väyrysen mukaan mitä luultavimmin Irania ja Israelia. Väyrynen näkee kuitenkin, että Clintonilla voi olla edeltäjäänsä paremmat mahdollisuudet läpimurron aikaan saamiseksi Lähi-Idässä.

Kansanedustaja Liisa Jaakonsaari kysyi mahdollisesta protektionistisen politiikan uhasta uudessa tilanteessa. Hän nosti esiin mahdollisen pettymyksen, joka saattaisi seurata, jos USA:n talous- ja ulkopolitiikka muuttuisivat protektionistiseen suuntaan. Hanhimäki vastasi, protektionistisen politiikan suuntaan olevan viitteitä, mutta totesi että McCainin vaalien aikaisella retoriikalla olleen luultavasti vaikutuksensa tähän keskusteluun ja protektionististen aatteiden näkyvyyteen. Väyrynen kommentoi jo nyt todellisuutta olevien suojatullien ja mm. hiljattain USA: n autoteollisuudelle myöntämien tukien olevan hengeltään protektionistisia. Mutta hän totesi, että protektionistinen tendenssi tullaan ottamaan huomioon ja tällaista kehityssuunta pyritään estämään. Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Markku Henriksson sen sijaan tiedusteli, millainen Obaman varapresidentin Joe Bidenin rooli tulee puhujien mielestä olemaan. Hanhimäki vastasi, ettei Bidenin asema tule luultavasti olemaan yhtä näkyvä kuin edeltäjänsä Dick Cheneyn, vaan hän tulee luultavasti olemaan enemmän joukkuepelaaja ja toimimaan välittäjänä Obaman ja senaatin välillä.